Kävelimme viikko sitten erään Lappeenrantalaisen kadun ohitse, jossa pihoissa oli yksi toisensa kauniimpia omenapuita täynnä tuota suomalaisen syksyn kultaa. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että pari omenaa tarttui mukaan. Nämä olivat kuitenkin puolustukseksi tippunut kadun puolelle!
Tästä se idea kuitenkin sitten lähti: seuraava askel on mennä koputtelemaan oville ja kysymään saisiko omenoita poimia. Myyntipuheet, miksi juuri me olisimme hyviä omenan omistajia, oli valmiina seuraavaa iskua varten.
Tänään se päivä sitten tuli, varsinaisiin omenavarkaisiin luvan kanssa. Aamun salitreenin jälkeen alkoi omenavarkaus. Yritimme paria eri taloa ennen kuin tärppäsi. Näimme pihalla miehen, joka kyykki omenapuun alla. Tässä vaiheessa myyntipuheet unohtui ja tilanne muuttui spontaaniksi. Kysyimme, saisimmeko omenoita ja vastaanotto oli mitä iloisin ja vastaanottavaisin. Saimme jopa moitteita, ettemme olleet tulleet aikaisemmin omenavarkaisiin. Tämä on mahtava asia tässä kaupungissa: ihmiset ovat niin ystävällisiä! Ja myös tuntemattomille, niin pyyteettömästi ja aidosti.
Omenankylläistä sunnuntaita!
