Sää, lumivyöryt, maanjäristys, loukkaantuminen, paleltuminen ja niin edelleen, ovat tekijöitä joihin kiipeilijän on vaikea vaikuttaa vuorilla. Etenkin sää on hankalin ja voimakkaasti kiipeilyä määrittelevä tekijä. Sään ollessa huono kukaan ei etene mihinkään ja ainut keino on vain odottaa parempaa sääikkunaa.
Mihin tekijöihin mielestäni kiipeilijä sitten voi vaikuttaa?
a) kiipeilijän oma fyysinen kunto: fyysinen kuntohan ei suojaa vuoristotaudilta, vatsaongelmilta, huonolta säältä tai rikkinäisiltä varusteilta, mutta hyvä fyysinen kunto on yksi oleellisin tekijä, kun mietitään, miten paljon matkasta voi nauttia. Fyysinen kunto mahdollistaa sen, että pienet ponnistelut vuorilla ei tunnu pahoilta vaan matkan tekeminen on mahdollisimman mukavaa.
Omaan fyysiseen kuntoon kiipeilijä pystyy itse vaikuttamaan. Netti on pullollaan ties minkälaisia treeniohjelmia ja sen suuremmin kantaa ottamatta niihin, jokainen varmasti löytää oman tapansa treenata. Toiset juoksee, hiihtää ja kävelee luonnossa kun taas toiset perustavat ohjelmansa enemmän salipohjaiseksi. Minähän en alan asiantuntija varsinaisesti ole, mutta itselleni sopi hyvin ohjelma, jota syksyllä noudatin ja tuloksiakin tuli ohjelman myötä.
b) varusteet: varusteet on mielestäni yksi todella oleellinen osa vuorilla olemista. Varusteiden täytyy olla sellaisia, että ne toimii moiteettomasti kyseisissä olosuhteissa. Itse suosin tiettyjä merkkejä kuten Arcteryx, Rab, Haglöfs ja niin edelleen, mutta tarjoajia on markkinoilla monia ja niin myös mielipiteitäkin, mitkä ovat parhaimmat. Mielestäni edellä mainitut merkit on toiminut omiin tarkoituksiini todella hyvin ja mahdollisten uusien varusteiden hankinnassa tarkistan aina nämä valmistajat ja niiden mallistot ensimmäisenä.
Varusteet luovat turvan vaihteleviin olosuhteisiin ja hyvillä varusteilla vaeltaminen ja kiipeäminen on kivaa. Ei ole huolta siitä, hiertääkö kenkä tai ainakin ongelma on jo etukäteen tiedossa tai kestääkö takki oikeasti sadetta vai ei. Varusteet ovat sekä turvallisuus- että mukavuustekijä ja hyvät varusteet luovat mielestäni vuorilla olemisen nautinnon täyteen kymppiin.
Nämä kaksi tekijää; fyysinen kunto ja varusteet mielestäni lisäävät mahdollisuuksia onnistumiseen vuorilla ja ne ovat myös tekijöitä, joista ei mielestäni kannata tinkiä! Jos mielesi halajaa vuorille, hoida nämä kaksi asiaa kuntoon niin olet huomattavasti lähempänä tavoitteiden saavuttamista.
Mukavaa sunnuntaita kamut ja nautitaan hyvissä varusteissa tuosta kovasta lumimyräkästä!
Moi Anni!
Siulla on hirveen kiva blogi! Ukki tiesi miun kiinnostuksen vuorikiipeilyä kohtaan ja antoi miulle lehtijutun luettavaksi, sittemmin olen lukenut blogisi alusta tähän hetkeen. Ihan mahtavaa, että kotikaupungista löytyy samanhenkinen ihminen, joka vielä on lähtenyt oikeasti toteuttamaan haavettaan. Mie oon 24-vuotias enkä ole kiipeilyä koskaan harrastanut, pienituloisena en meinaa saada itteäni edes boulderoimaan. Suunnitelmissa on kuitenkin säästää urakalla, jotta pääsis kouluttamaan itseä kohti korkeuksia. Heinä-elokuussa pääsen sentään Kebnekaiselle. On se eräänlainen huippu sekin.
Kuvat Acolta sai aikaisiksi ihania väristyksiä. Saman fiiliksen sain pari vuotta sitten paluulennolla Thaimaasta ilmeisesti Himalajan yllä.
Voi kun voittais lotossa.
Suurella mielenkiinnolla jatkan blogisi seuraamista ja isot isot tsempit siulle! Kunpa pystyis enemmänkin olemaan messissä 🙂
Moi Anu!
Kiitos, että kommentoit!
Rahahan tätä harrastusta (ikävä kyllä) jonkin verran säätelee ja kovasti säästämällä unelmat kyllä käyvät toteen. Kebnehän on ihan mahtava alku, kuten myös boulderoinnin aloittaminen. Siitä ne vuoret ja haasteet sitten kasvavat isommille vuorille. Ja jokainen elämän vuori on tärkeä hetki oppia uutta. 🙂
Tsemiä sinun tavoitteeseen ja kiva saada uusi lukija tähän matkaan mukaan! 🙂
Anni