Vuosi 2018 – kiitos seikkailuista!

Vuosi 2018 on ollut yksi upeimmista vuosista sitten moneen vuoteen. Tämä on vuosi, jolloin reissasin yhteensä 75 päivää ulkomailla ja opettelin monen monta uutta taitoa vuorille, vuorilla ja kiipeilystä. Millainen vuoteni on ollut kuukausi kuukaudelta?

Tammikuu

Vuosi 2018 vaihtui vauhdikkaasti Seattlessa hotellihuoneessa yli 30 tunnin matkustamisen ja kellon kääntymisellä täysin väärään suuntaan. Matka kohti Mt. Rainierin jäätikkökurssia oli alkamassa ja siinä kohtaa olikin hiukan epäselvää, mitä muuta vuosi toisi tullessaan kuin Nepalin reissun.

Opin tammikuun aikana paljon jäätiköllä liikkumisesta ja jääkiipeilystä erityisesti Adventure Partnersin jääkiipeilykurssilla Pirunkalliolla. Tammikuu oli myös hiihtoharrastuksen käynnistämiskuukausi, sillä talvi oli tullut myös Helsinkiin.

Asetin myös tavoitteet vuodelle 2018. Nämä ovatkin täyttyneet ja monen monta seikkailua sen lisäksi.

Mt. Rainier -vuori Yhdysvalloissa

Helmikuu

Helmikuu oli aikaa, jolloin olin Suomessa ja treenasin kovaa. Kävin jääkiipeilemässä, varasin seuraavan reissuni Coloradoon, kirjoitin intohimon löytymisestä ja jaoin lukuvinkkejä.

Jääkiipeilyä Pirunkalliolla

Maaliskuu

Maaliskuu oli alkuvuoden yksi vauhdikkaimmista kuukausista, sillä ensin maaliskuussa tuli vuosi täyteen olkaluun murtumasta, tein Firstbeatin Hyvinvointianalyysin, varasin retkikuntapaikan Baruntselle, kirjoitin millaista on olla nainen vuorikiipeilyretkikunnassa ja olin hiihtämässä Levillä.

Leirielämää Aconcagualla

Huhtikuu

Huhtikuu oli upea kuukausi, sillä se alkoi Coloradon reissulla. Kalliokiipeilimme useammassa paikassa, kiersimme kansallispuistoja ja kävimme kuumilla lähteillä.

Jenkkireissun jälkeen palasin suomeen ja tein treenitavoitteet Baruntsea varten. Huhtikuussa täytin myös 25-vuotta ja sen kunniaksi kävimme juoksemassa porukalla Sipoonkorpi Trailin 21 kilometrin polkujuoksukilpailun.

sipoonkorpi trail

Maalissa laskemassa sykettä alas

Toukokuu

Toukokuu oli kotikuukausi, jonka aikana alkoi valmistautuminen Baruntselle ihan tosissaan. Tämä valmistautuminen tarkoitti ensimmäisten varusteiden hankkimista kuten lämpöpohjallisten ja vakuutusten vertailusta.

Kuukauden aikana tuli pyöräiltyä Porvooseen, polkujuostua Nuuksiossa ja Repovedellä. Ehjä treenikuukausi ja valmistautuminen triathlonin perusmatkalle alkoi myös lainassa olleen maantiepyörän avulla.

boulderointia pälkäne

Boulderointia

Kesäkuu

Kesäkuu oli myös treenikuukausi, jolloin kilpailin Vantaa Triathlonissa, valmistauduin jäätikkökurssille Norjaan ja pyöräiltiin Saimaalla upeissa järvimaisemissa.

triathlon

Ai että tykkään pyöräilystä

Heinäkuu

Olin toista kertaa elämässäni Norjassa ja tämä reissu ei varmasti jäänyt viimeiseksi Norjan jäätiköille. Opeteltiin jäätikkökurssilla todella tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten ja kiipeilimme Uranostindin ja Store Smorstabbtindin huipulle. Heinäkuun aikana täyttyi myös yksi virstanpylväs kiipeilyn suhteen, sillä ensimmäiset täysin omatoimiset vuoren huiputukset tuli kiipeiltyä Norjassa ja omatoiminen seikkailu sai sitä kautta ison harppauksen eteenpäin.

jäätikkökurssi norja

Kurssin kohokohta: railopelastukset

Elokuu

Elokuussa lähiretkeiltiin Kirkkonummella Meikon ulkoilualueella ja Turun Saaristoreitillä pyöräillen. Tämän lisäksi aloitin valmistautumisen Nuuksio Classicin polkujuoksumaratonia varten.

Tuli myös päivä, jolloin sähköpostiin tuli kirje Baruntsen reissun lähestymisestä ja matkan alkuun oli 60 päivää. Millaisia fiiliksiä oli elokuussa?

meikon ulkoilualue

Meikon ulkoilualueella uimassa

Syyskuu

Epäonnistunut Nuuksio Classic ja paniikki, olenko treenannut ihan liikaa ja ylikunnossa. Syyskuussa lepäsin paljon ja aloitin pakkaamisen Baruntselle. Kirjoitin myös Baruntsen tulevasta matkaohjelmasta ja upouudesta untuvatakistani.

Syyskuu oli myös jännittävä kuukausi, sillä vuoden päätavoite eli Baruntsen kiipeäminen oli edessä ja parin vuoden valmistautuminen oli vihdoinkin kantamassa hedelmää ja konkretisoitumassa oikeaksi reissuksi.

puuttuvat varusteet Baruntselle

Tarkka varustelista ja ohjeet

Lokakuu

Lokakuu olikin jännittävää aikaa, sillä reissu Nepaliin lähestyi ja kirjoitin vuorikiipeilyn kustannuksista ja viime hetken fiiliksistä juuri ennen lähtöä.

Vuorikiipeilyn kustannukset

Nepalissa 2014

Marraskuu

Olin suurimman osan marraskuusta reissussa ja reissun jälkeen kirjoitin matkasta laajasti blogiin. Kohokohtana oli tietenkin Baruntsen 7129 metrin huipun kiipeäminen.

Baruntsen 7129 metrin huipulla

Joulukuu

Joulukuu alkoi vauhdikaasti Islannin matkalla ja sen jälkeen joulukuu onkin mennyt nopeasti ja oikeastaan palautumisella tämän vuoden reissuista.

Kirkufjell nähtävyys Islannissa

Kirkufjell

Huh! Aikamoinen vuosi siis takana. Niin monta upeaa seikkailua, uusia ystäviä, uusia suunnitelmia ja kokemuksia, joita on hyvä muistella kiikkustuolissa. Ensi vuosi tulee olemaan hiukan erilainen, sillä tiedossa on vasta kaksi varmaa reissua, mutta sitäkin enemmän treenaamista 2020 vuotta varten ja kohti Everestiä.

Ihanaa uutta vuotta ja jatketaan vuoriseikkailuja vuoden 2019 aikana!

 

Vuorille haaveileva, älä tee näitä virheitä harjoittelussa

Vuosi 2018 alkaa olemaan taputeltu ja tässä kohtaa vuotta on hyvä vilkaista taaksepäin ja miettiä, mitä tästä vuodesta olisi hyvä oppia tulevia vuosia varten. Mt. Rainierin reissu, Levin hiihtoreissu, Coloradon kiipeilyt, Norjan jäätiköt ja viimeisenä Baruntsen reissu Nepalissa ovat opettaneet tänä vuonna monen monta oppia. Paljon olette te lukijat toivoneet, että kirjoittaisin harjoittelusta ja treenaamisesta.

Treenaaminen on yksi iso asia, johon vuorikiipeilyssä pystyy itse vaikuttamaan. Nepalissa eräällä miehellä kiipeilymatka loppui huonon kunnon takia ensimmäisen viikon aikana ja mietin silloin hiljaa mielessäni, että miksi ihmiset eivät treenaa jos he ovat lähdössä kalliille vuorikiipeilymatkoille. Olen aina itse ajatellut, että kunnosta homma ei ainakaan saisi jäädä kiinni.

Sauvakävely on yksi paras tapa harjoitella peruskestävyyttä

Pitkän loukkaantumiskierteen jälkeen olenkin tämän vuoden aikana keskittynyt treenaamaan ja tämä vuosi on ollutkin treenien kannalta yllättävänkin puhdas ja ehjä. Toki myös innostuneena on tullut treenattua paljon ja melko kovaa ja näistä havainnoista kirjoittelin aiemmin syksyllä.

Baruntsen reissu oli myös treenaamisen suhteen erittäin opettavainen matka, sillä heikkoudet tulivat matkalla nopeasti esiin. Voimatasot ovat kasvaneet tämän vuoden puolella mukavasti ja kesän alussa tehty 10 viikon voimaohjelmointi antoi erittäin hyvän pohjan kiipeilylle. Isoimmat haasteet tulivatkin esille matkalla siitä, että sykkeiden pitäisi pysyä maltillisena.

Kun reissussa ollaan useita viikkoja ja lähes joka päivä liikutaan, korostuu peruskestävyyden merkitys ja kyky palautua tehokkaasti. Olin treenannut koko vuoden liian kovaa ja käytännössä jättänyt välistä peruskestävyysharjoitukset. Tästä oli seurannut se, että vauhtikestävyyskunto oli kasvanut, mutta pian palautumisen kanssa tuli ongelmia ja olo oli jatkuvasti tukkoinen. Miten huomasin tämän sitten reissulla, niin siellä sykkeet lähtivät todella helposti nousuun ja vauhti, jolla pystyin liikkumaan oli todella maltillista ilman sykkeiden nousua.

Mikäli haaveilet vuorikiipeilystä, älä tee treenaamisessa näitä virheitä

Millaisia asioita olen sitten oppinut tämän vuoden aikana treenirintamalle? Määristä, kärsivällisyydestä, voimasta, lepäämisestä ja ennen kaikkea pohjan eli peruskestävyyden rakentamisesta.

Harjoittelu vuorikiipeilyä varten

Tapaninpäivän pk-lenkki Nuuksiossa

  1. Jätät treenit välistä

Tätä ohjetta ei edes tarvitse perustella. On sanomattakin selvää, että vuorikiipeily vaatii hyvää kuntoa, mutta myös henkistä jaksamista. Kunto on kuitenkin asia, johon on suhteellisen helppo vaikuttaa. Älä anna siis kunnon olla syy, miksi et pääse vuoren huipulle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sinun täytyy olla huippu-urheilija vaan panosta siihen, että olet sellaisessa kunnossa, millä pystyt liikkumaan useita päiviä putkeen. Määrä ei myöskään korvaa laatua, joten panosta laatuun jos aika on vähissä ja tee asioita, jotka vievät kohti tavoitettasi.

  1. Panostat vain kovatehoisiin treeneihin

Tämä on isoin asia, jonka muuttaisin vuoden 2018 treeneistä. Olisin paljon fiksumpi ja laskisin tehoja ja lisäisin sitä pitkäkestoista peruskestävyysharjoittelua reilusti enemmän. Ilman kovaa peruskestävyyspohjaa myös kovatehoisten treenien hyöty saattaa mennä osittain hukkaan ja tulokset nousevat vasta kunnollisella peruskestävyyskaudella.

Tällä hetkellä olen esimerkiksi itse nostanut peruskestävyysharjoittelun määrää reilusti aiemmasta. Peruskestävyyden parantamiseen tulen myös keskittymään ennen seuraavaa reissua, sillä tavoitteena on rautainen peruskunto, jolla pystyy tekemään pitkiä kiipeilyreissuja ja palautumaan tehokkaasti pitkistäkin päivistä.

Huomasin peruskestävyyteni heikkouden Nepalissa nopeasti, sillä minulla oli aikamoinen työ pitää sykkeet maltillisina. Sydämen lyöntitheys kasvaa hapen vähentyessä, joten pienetkin ylämäet (joita vuorikiipeilyssä on tietysti melko runsaasti) aiheutti sykepiikin ja vauhtia, jolla käveli täytyi hidastaa todella reilusti. Tuntui, että vauhti olisi voinut olla kovempaakin, jos vain peruskunto olisi ollut vieläkin kovempi ja kapasiteettia olisi löytynyt enemmän.

peruskestävyys

Nuuksiossa lenkillä

  1. Unohdat levätä ja palautua

Monilla riittää motivaatiota treenisaleille ja lenkkipolulle, mutta palautumista laiminlyödään oikein huolella. En ole itsekään palautumisin paras esimerkki, mutta viimeisen parin kuukauden aikana olen saanut monta uutta työkalua palautumisen tarkkailuun ja olen alkanut vaalimaan erityisesti yöunta aktiivisemmin. Saatoin jossain kohti valvoa iltaisin tehden töitä, mutta tällä hetkellä pyrin pitämään huolta siitä, että arkena puhelin on kiinni 21:30 ja olen sängyssä jo valmistautumassa nukkumiseen.

  1. Harjoittelet kaikkea muuta paitsi sitä, mitä oikeasti tarvitset

Tähänkin virheeseen olen sortunut, sillä välillä on ollut vain niin mahtavaa mennä ja urheilla kaikenlaista mahdollista. Välillä on hukkunut hiukan ajatus, että mitä näillä treeneillä oikein ajetaan takaa ja mikä on lopullinen tavoite. Tätä joudun kyllä muistuttelemaan jatkuvasti itselleni, sillä varsinkin peruskestävyysharjoitukset lipsahtaa helposti kovemmiksi ja menetän voimia samaan aikaan saamatta optimaalista tulosta treeneistä.

Tsemppiä kaikille vuorille treenaaville ja tuleva vuosi tuo uutta tullessaan myös treenirintamalla!

Vinkit makuualustan huoltoon

Kirjoitin viimeksi paluusta kotiin ja siitä, kuinka yksi oleellinen osa paluuta on kiipeilyvarusteiden huoltaminen ja käytännössä siis ihan jokaisen varusteen puhdistaminen kunnolla ja huolella. Laitoin Instagramin puolella storyyn kuvaa, kuinka puhdistin Exped 9M -makuualustaani ja sen myötä useampi ihminen kysely puhdistusvinkkejä.

Tässä artikkelissa kerron, miten puhdistan omat makuualustani aina reissujen jälkeen. Makuualustan puhdistamisesta löytyy Googlesta melko vähän tietoa, joten nämä vinkit ovat itse opittuja kokemuksen kautta ja todettu parhaaksi. Olen puhdistanut tämän vuoden kiipeilyreissujen jälkeen alustat juuri tällä tavalla ja puhdasta on tullut jokaisella kerralla. Eikä alustat ole mennyt pilalle.

Exped 9 M -makuualusta

Minulla on vuorilla mukana siis Exped 9M -untuvamakuualusta, jossa on integroitu pumppu makuualustassa kiinni. Minulla on ollut makuualusta käytössä jo vuodesta 2015 ja en vaihtaisi patjaa kyllä pois. Se on lämmin, sillä makuualustan sisällä on 250 grammaa untuvatäytettä ja R-arvo on 8.0.

R-arvo kertoo makuualusta lämmöneristävyydestä ja ilmeisesti arvo on lähtöisin Jenkeistä ja erityisesti rakennusalalta. Nyrkkisääntönä voidaan arvon kanssa pitää sitä, että mitä korkeampi R-arvo makuualustalla on, sen lämpimämpi makuualusta myös on. Olen huomannut, että hyvällä makuualustalla voi pelastaa paljon ja lämpimän makuualustan kanssa ei tarvitse kaveriksi niin lämmintä makuupussia. Mikäli palelet helposti nukkuessa niin kuin minä, niin suosittelen hankkimaan tämän Expedin alustan. Nepalissa ja Aconcagualla käytin alustan alla perinteistä solumuovialustaa, joka tekee yhdistelmästä vielä lämpimämmän. En palellut kummallakaan reissulla öisin.

Viisi viikkoa teltassa, syömisen, juomisen ja kaiken puuhailun jälkeen makuualusta alkaa näyttämään aikamoiselta. Oma makuualustani oli ihan järkyttävän näköinen saapuessani Suomeen ja sehän tarkoittaa sitä, että alusta täytyy puhdistaa kunnolla. Nyt kuitenkin oman haasteensa puhdistamiseen tekee se, että alustassa on untuvaa, joten vesipesun kanssa pitää olla tarkkana, ettei koko alusta kastu läpimäräksi ja samalla myös kaikki untuvat patjan sisällä. On myös tärkeää pitää huolta siitä, ettei pumpun sisälle joudu vettä.

Vinkit Exped 9M -untuvamakuualusta puhdistamiseen

Näillä vinkeillä saat makuualustan kuin makuualustan puhtaaksi seikkailujen jälkeen ja alusta on säilössä puhtaana seuraavaa reissua varten.

Exped Downmat 9M pesu

Ensimmäisessä vaiheessa makuualustan pesu

  • huuhtele alusta kevyesti lämpimällä vedellä
  • ota puhdas tiskirätti ja osta esimerkiksi Ruohonjuuresta sappisaippuaa
  • kastele rätti ja hiero rättiin sappisaippuaa
  • puhdista kasteltu makuualusta sappisaippuaisella rätillä
  • huuhtele patja heti
  • anna kuivua ilmavasti täysin kuivaksi
  • säilö patja ilmavasti.

Makuualustan huoltaminen on osa retkeilyvarusteiden huoltamista ja suosittelen tekemään tämän joka kerta, kun makuualustaan on tullut tahroja. Itse yleensä suosin puhdistamista pidempien reissujen jälkeen ja yhden yön matkojen jälkeen saatan puhdistaa vain yksittäiset tahrat samalla tekniikalla pois.

Exped Downmat 9M makuualusta

Sappisaippuaa ja tiskirätti

Varusteiden huoltaminen kasvattaa käyttöikää

On sanomattakin selvää, että kalliita retkeilyvarusteita kannattaa säännöllisesti huoltaa. Hyvä ja huolellinen huoltotyö nimittäin kasvattaa varusteiden käyttöikää reilusti. Olen huomannut, että varusteiden huoltaminen ei voisi kiinnostaa pätkääkään reissujen jälkeen, mutta vaiva säästää myös pitkässä juoksussa rahaa.

Exped 9M Downmat -makuualusta

Pyyhkimisvaihe rätillä makuualustaan

Luottovarusteista en haluaisi luopua, koska uusien vaelluskenkien sisäänajo tai pilaantuneen takin ostaminen ja testaaminen on pidempi työ kuin nykyisten hyväksi todettujen varusteiden huoltaminen. Vaiva maksaa siis myös aikaa uusien luottovarusteiden etsimiseltä.

 

Vuorikiipeilijän kotiinpaluu

Lähes kaksi ja puoli vuotta valmistauduin Baruntsen reissua varten. Matka sinänsä itse reissuun oli aikamoinen tarina jo itsessään, mutta nyt tämän vuoden päätavoite on täytetty. Henkinen erävoitto on saavutettu vuorilla ja tietynlainen apina on pois selästä. Miltä nyt tuntuu?

Ensinnäkin viimeisen muutaman viikon aikana on ehtinyt lähinnä selviytymään työpöydällä olleista todo-taskeista ja miettimään, että mitä kaikkea on jäänyt pitkän reissun aikana hoitamatta. Kuitenkin samaan aikaan olen alkanut jo miettimään tulevaa vuotta ja vuotta 2020, jolloin tarkoitukseni on kiivetä Everestin huipulle.

Reissusta kotiin palaaminen on ollut itselleni aina tosi haastava vaihe koko prosessista. Matkahan ei ole vain itsessä reissussa oleminen, vaan se alkaa suunnittelulla, valmistautumisella, itse reissulla ja jatkuu kotiinpaluuvaiheeseen. Kaikilla vaiheilla on tietysti oma tarkoituksensa ja ajattelin nyt avata hiukan lähemmin teille, millaiset kotiinpaluurutiinit minulla on.

Arkea Helsingissä

Kyllä, minulla on kehittynyt varsinkin viimeisen vuoden aikana tietynlaiset rutiinit reissusta palaamiseen. Tämä helpottaa arkeen paluuta ja sitä, että saa arjen niin sanotusti taas käyntiin. Itsellä ainakin nämä rutiinit helpottavat paluuta erityisesti henkisesti, sillä tiedän sitten tasan tarkkaan, mitä aion tehdä ensimmäisenä kotiin palatessa.

Yksi tärkeä asia on se, että kotona olisi mahdollisimman pian jääkaapissa paljon erilaisia kasviksia ja hedelmiä. Lähes 100 % reissusta himoitsen kylmiä hedelmiä ja niiden syömistä. Jääkaapissa olleita omenoita, mandariineja, salaatteja, kurkkua, tomaatteja ja porkkanoita. On tärkeää täyttää siis jääkaappi kaikella suussa rouskuvalla ruualla.

Aloitan paluun myös aina ensimmäisenä laukkujen purkamisella. Siis ihan ensimmäisenä kaikki laukut auki ja yleensä pyykkiin päätyy ihan kaikki reissussa mukana olleet vaatteet. Lajittelen pyykit ja sitten vain liukuhihnalla pyykkien pesu ja kuivaus.

Untuvatakit ja makuupussin vien yleensä pidempien reissujen jälkeen pesulaan pesetettäväksi, sillä pesujälki on todella paljon parempi asiantuntevassa pesulassa. Maksan mielusti kalliiden vaatteiden pesusta kuin nypin linttaan menneet märät untuvavaatteet takaisin kuohkeaksi pesun jälkeen. Kotiinpaluupäivänä vien vaatteet Pyykkipoika-nimiseen pesulaan, jossa työntekijät jo tuntevat minut ja ensimmäinen kysymys tiskillä on: “missä olet tällä kertaa ollut?”.

Vuorikiipeilijä kotona

Pesulan jälkeen olen aina varannut hierojan ja käyn hierotuttamassa yleensä jalat. Tämä on myös traditio ennen reissua, sillä käyn usein hierojalla myös ennen matkalle lähtöä. Reissun jälkeinen hieronta on palkinto, joka odottaa kun pääsee kotiin. Olen käynyt jo pidemmän aikaa samalla hierojalla ja on kiva päästä juttelemaan tutun kanssa reissusta ja reissukuulumisista.

Epämieluisin tehtävä kotiinpaluussa on kaikkien tavaroiden huoltaminen, kuten makuualustan peseminen ja kuivattaminen, kenkien peseminen ja vahaaminen ja tavaroiden pakkaaminen alas kellariin. Ihan inhokkijuttuja! Mutta osa reissaamista ja nämäkin täytyy vain hoitaa.

Onneksi kotiinpaluuseen kuuluu myös paljon nautintoa, kuten omaan sänkyyn pääseminen. Puhtaat vaatteet, suihku, ruokaa ja mahdollisuus olla läheisten kanssa. Ei nämä ole ollenkaan hassuja juttuja ja reissussa on tietysti näitä myös tullut ikävöityä.

Nyt olen ollut kotona jo useamman viikon Nepalista paluun jälkeen ja hoitanut kaikki kotiinpaluurutiinit. Sen jälkeen on tietysti alkanut seuraavien seikkailuiden suunnittelu ja suunnitelmien tekeminen tulevaa vuotta varten. Kirjoittelen tulevista matkakohteista myöhemmin lisää.

On ollut ihana olla kotona ja ladata akkuja tulevaa treenitalvea varten ja seuraavia haasteita kohti. Paljon on tehtävää tuleville reissuille ja olen todella innoissani tulevista kuukausista, sillä edessä on pääasiassa treenaamista ja tavoitteellista tekemistä kohti Everestiä ja ensi vuoden vuoria varten. Tein useamman eri oivalluksen myös liittyen treenaamiseen reissussa, joten avaan näitä ajatuksia myös tulevina viikkoina teille lukijoille.

Ihanaa torstaitaita lukijat!

 

Islanti – neljän päivän matka Islannin luontoon

Terveisiä Islannista! Saavuimme eilen Suomeen neljän päivän pidennetyltä viikonloppureissulta Länsi-Islantiin. En ehtinyt täällä blogin puolella matkasta edes mainita, mutta tosiaan Islannin reissu oli tiedossa jo ennen Nepaliin lähtöä, mutta vuorikiipeily vei itsessään paljon tältä matkalta huomiota.

Varattiin matka joskus syksyllä, kun tajuttiin, että Islantiin saa erittäin edullisia lentoja 120 euron edestakaiseen hintaan. Islanti on tunnettu kalliista hintatasosta, mutta sanoisin enemmänkin hintatason olevan täysin samaa luokkaa kuin Suomessa. Ravintolassa syöminen on kallista, mutta jos tekee vaikkapa lounaaksi omat eväät, maksavat ruokakaupassa tarvikkeet saman verran kuin Suomessa.

Matkan tarkoitus oli rentoutua. Ei ollut siis suuria suunnitelmia siihen, että kiivetään jotain tai vaelletaan jotain tiettyjä reittejä vaan tarkoitus oli mennä fiiliksen mukaan ja tehdä sellaisia juttuja, jotka auttaisivat lataamaan akkuja eikä kuluttaisi niitä. Tämä suunnitelma toteutui erinomaisesti, sillä nukuttiin pitkiä yöunia ja nautittiin Islantilaisista nähtävyyksistä.

Islannin nähtävyydet

Olimme vuokranneet auton Reykjavikin lentokentältä ja valitsimme talviseen säähän sopivan nelivetomaasturin, jolla pääsisi myös huonommassa kelissä ajamaan pienempiä teitä Islannin maaseudulla.

Yksi ikonisin reiteistä on ajaa autolla saaren ympäri Golden Circle, mutta meillä oli aikaa vain kolme kokonaista päivää, joten päätimme suunnata pienemmälle alueelle ja tutkia perusteellisesti kyseinen saaren osa. Näillä kriteereillä ja Lonely Planetin matkaoppaan avustuksella päätimme suunnata kohti Länsi-Islantia ja valitsimme ensimmäiseksi kohteeksi Kirkufell-nimisen vuoren.

Kirkufjell nähtävyys Islannissa

Kirkufjell

Kirkufell on vuori Länsi-Islannissa ja se kohoaa suoraan merestä muodostaen jylhän näkymän sen juurelta. Monet valokuvaajat käyvät kuvaamassa vuorta, sillä sen juurella on hienot vesiputoukset ja talvella on mahdollisuus nähdä upeita revontulia.

Kirkufjellille on mahdollista myös kiivetä ja pienen tutkimisen jälkeen selvisi, että myös syksyllä kiipeily olisi mahdollista. Vuorella on kuitenkin aikojen saatossa muutama ihminen kuollut tippuessaan, joten turvallisuudella leikkiminen ei tulisi kuuloonkaan. Päätimme kuitenkin ensimmäisenä päivänä yrittää kiipeilyä, mutta käännyimme noin sata metriä ennen huippua alas, koska kova tuuli ja lumiset olosuhteet eivät tuntuneet enää turvalliselta kiipeilyltä ilman köysiä ja kunnon varusteita. Kesällä kiipeily olisi varmasti onnistunut paremmin.

Nähtävyydet Islannissa

Matkalla alas Kirkufjell-vuorelta

Kirkufjellin jälkeen ajoimme Stykkisholmur-nimiseen kaupunkiin, jossa kävelimme satama-aueella ja kävimme katsomassa majakkaa sekä upeita näkymiä vuorille. Stykkisholmur on myös paikka, josta pääsee kesäisin katselemaan valaita merelle, joten jos valassafarit kiinnostavat, tämä on paikka josta pääsee safarille. Näin talvisin kaupunki on todella hiljainen ja 1100 asukkaan kylässä ei juuri muita ihmisiä näy kuin kalastajat satamassa. Kävimme kuitenkin erittäin hyvällä lounaalla sataman lähellä Narfeyarstofa-nimisessä ravintolassa.

Tämän jälkeen ajoimme Grabrokin kraaterille ja yövyimme kraaterin parkkipaikalla autossa. Autossa yöpyminen ei ole sallittu Islannissa, mutta näin off-season aikana ajattelimme, että saamme olla aikalailla rauhassa ja näin olikin. Emme yhtenäkään yönä nähneet ketään muita. Kesällä yöpymistä varten on paljon erilaisia leirintäalueita, jotka eivät tähän aikaan vuodesta olleet auki.

Islanti nähtävyydet Kirkufjell

Näkymän Kirkufjell-vuoren rinteeltä

Kraaterin jälkeen lähdimme kohti Snaesfellsjökullin jäätikköä ja tarkoituksena oli tehdä 10 kilometrin vaellus. Vuoristotie oli kuitenkin suljettu, joten päädyimme Anarstapin rannalle kävelemään ja katselemaan maisemia. Rannalla menee selkeä polku, joka on 2,6 kilometriä pitkä. Kävelimme tästä muutaman kilometrin ja jatkoimme sitten kohti hylkeiden pesimispaikkaa, jossa pääsi katsomaan luonnonvaraisia hylkeitä.

Hylkeiden näkemisen ja retkikeittimellä keitettyjen iltapäiväkahvien jälkeen auton nokka osoitti kohti Borganes-nimistä kaupunki ja siellä kävimme kahvilla Geirabakari Kaffihusissa. Täällä samaisessa kahvilassa on myös kuvattu yksi lempielokuvani Walter Mittyn ihmeellinen elämä -elokuvan kohtaus. Kahvilasta avautui koko seinän mittaiset lasi-ikkunat kohti vuoria ja hämärtyvässä illassa näkymä oli erityisen henkeäsalpaava.

Luonto Islannissa

Anarstapin rannalta Länsi-Islannista

Viimeiseksi autoyöksi ajoimme Glymur-nimisen vesiputouksen juureen, josta seuraavana päivänä kävelimme kuuden kilometrin vaelluksen katsomaan yhtä Islannin korkeimpaa vesiputousta. Tämä vaellus oli todella hieno ja jopa haastava kovan nousun ja vierivien kivien vuoksi. Glymur oli kuitenkin näin talvellakin upea näky jäätyneine putouksineen ja pudotuksena 200 metrin syvyiseen rotkoon.

Glymurin jälkeen ajoimme Reykjavikiin, jossa menimme kylpemään kaupungin uimahalliin nimeltään Sundhöll Reykjavikur ja tämä oli todella miellyttävä kokemus. Uimahallissa oli siis vain ulkoaltaita, joiden lämpötila oli 30-42 astetta. Tässä kohtaa viimeistään kolmen päivän ulkona olemisen, kovan tuulen ja kosteuden aiheuttama syväjää alkoi sulamaan. Uimahallista löytyi myös höyrysauna, tavallinen sauna ja kylmäallas.

Luonto Islannissa

Glymur-vesiputous

Islannin hintataso

Taisin jo mainita valittavista turisteista, jotka ei kerro Islannista mitää muuta kuin korkean hintatason? Ei hätää! Nimittäin suomalaisena hintataso vaikuttaa hyvinkin samanlaiselta kuin Suomessa.

Ravintolassa pääruuat maksavat 15-20 euroa, ruokakaupassa avokadot 4 euroa kilo, liha 8 euroa kilo ja viinipullo ravintolassa 40 euroa. Täysin samanlaiseen hintatasoon ollaan totuttu ainakin Helsingin keskustassa ja mielestäni ruokakaupassa hintataso oli täysin Suomen tasoa.

Islanti nähtävyydet Kirkufjell

Näkymän Kirkufjell-vuoren rinteeltä

Rahaa saa toki kulumaan, sillä erilaiset retket ja opastetut matkat jäätikölle, nähtävyyksille ja lähikohteisiin maksavat 150 euron luokkaa per retki. Jos kuitenkin omaat hiukankin seikkailumieltä, niin tämän matkan kokemuksen mukaan voin hyvin suositella matkustamista itsenäisesti Islannissa.

Sanoisin arvioni mukaan, että Norja on kalliimpi kohde kuin Islanti. Otimme eväitä jo Suomesta mukaan, joka säästi tietysti itse matkalla rahoja ja matkan kulut pysyivät maltillisena.

Islannin luonto

Mielestäni parasta Islannissa oli sen luonto. Kaikkine vuorien, kuumien lähteiden, vesiputousten, karujen maisemien, jään olomuotojen ja taivaan keltaisten sekä oranssien sävyjen vuoksi Islantia ei turhaan sanota tulen ja jään ihmemaaksi.

Nähtävyydet Länsi-Islannissa

Matkalla Stykkisholmuriin

Mielestäni talvi oli myös hyvä aika vuodesta mennä Islantiin. Turisteja oli liikenteessä todella vähän ja vaelluskohteissa sai liikkua täysin omassa rauhassa. Islannissa on toki pimeämpää tähän aikaa vuodesta kuin Suomessa, mutta mielestäni se ei haitannut yhtään. Pimeän ajan voi käyttää autossa istumiseen ja siirtymiseen paikasta toiseen ja toisaalta pimeys tuo oman rauhallisuuden matkusteluun: nähtävyyksiä kun ei oikein pimeällä näe.

Islanti oli kyllä tämän vuoden retkikohteista yksi upeimpia ja tulen varmasti tulevaisuudessa vielä palaamaan Islantiin, toivottavasti kesällä ja pidemmän loman kera. Voin suositella lämpimästi Islantia lomakohteeksi.

Artikkeleita Baruntselta

Nyt on vihdoin Baruntsen reissukirjoitukset takana. Tämän jälkeen olen ajatellut käsitellä, mitä kaikkea opin itsestäni, varusteista ja kiipeilystä yleisesti. Jos teillä on toiveita näihin aiheisiin, niin pistä kommentti tai minulle sähköpostia, niin käsittelen toiveaiheita myös täällä blogin puolella.

Todella paljon on tullut kysymyksiä erityisesti varusteisiin liittyen ja matkaan muutenkin. Montaa aihetta olen ehtinyt ruotimaan myös täällä blogin puolella ja ajattelin kerätä tähän artikkeliin vielä kootusti, mistä löydätte kaikki suosituimpia juttuja viimeisen vuoden ajalta liittyen Baruntsen kiipeämiseen.

Valmistautuminen ja pakkaaminen

The North Face takki vuorikiipeilyä varten

Paksu untuvatakki Baruntselle

Varustelista Baruntselle

 

Treenaaminen

Tätä varten harjoiteltiin

 

Mera Peak ja Baruntse

Teltassa Mera Peakillä

Teltassa ennen Mera Peakiä

Rukouslippuja Baruntsen perusleirissä

Baruntsen perusleiri

Matkalla kohti Baruntsen perusleiriä

Baruntsen perusleiri

Baruntsen perusleiri 5400 metrin korkeudessa

Tunnisteella Baruntse, Treeni ja Välineet löytyy lisää juttuja Baruntsesta, vuorikiipeilystä ja valmistautumisesta vuorikiipeilyä varten. Minua haastateltiin myös W8 Podcastiin ja jakson löydät täältä!