Kilimanjaro: päivät 4-5

Seuraavaksi Kilimanjaron vaelluksella alkoi kasvillisuus vuoristossa vähenemään ja matka jatkui kohti lähemmäs itse vuoren huippua. Ennen siirtymistä kohti Kilimanjaron huippua, teimme yhden yön koukkauksen Mawenzi-tulivuoren juurelle.

Edessä Mawenzi 5149 metriä

Päivä 4: Mawenzi Tarn Huts

Neljäntenä päivänä tiedossa oli lyhyt, mutta sitäkin jyrkempi päivä. Matkaa oli edessämme reilun kolmen tunnin verran, mutta nousumetrejä tulikin jo lähes 700 metriä lisää. Tämä tarkoitti myös käytännössä sitä, että saavutimme 4000 metrin rajapyykin.

4000 metriä rikki

Matka sujui hitaasti ja tällä kertaa juttelimme tällä matkalla hiukan vähemmän, sillä ylämäki alkaa noissa korkeuksissa jo vähentämään puheen määrää, koska vaeltajat puuskuttavat yhä helpommin, kun happea alkaa olemaan jo ilmassa selkeästi vähemmän. Mietittiin matkan aikana erilaisia puujalkavitsejä ja niitä onkin nyt pankissa seuraaville retkille.

Maasto oli edelleen melko helppoa, vaikka kuljettiin ylämäkeen. Isoja kiviä ja melko selkeää polkua. Kaikista hienointa tässä päivässä oli se, kuinka maisema alkoi muuttumaan yhä karummaksi ja puita ei enää tässä vaiheessa käytännössä ollut ollenkaan. Maisema alkoi muistuttamaan vuoristoa ja Mawenzi-vuori lähestyi päivän aikana todella jylhäksi silmien eteen. Tuntui, että päästiin nimenomaan niihin vuorimaisemiin, mitä olinkin kaivannut kovasti.

Avaraa maisemaa leirin yläpuolelta

Leirimme sijaitsi 4330 metrin korkeudessa ja tämä oli myös ensimmäinen yö yli neljässä kilometrissä. Hiukan jännitti, miten kroppa sopeutuu,  varsinkin kun edellinen yö oli tullut nukuttua huonommin. Yöllä kuitenkin nukutti todella hyvin ja taisin muistaakseni herätä vain kerran yön aikana vessaan ja muuten nukuin hyvät yöunet.

Hyvä fiilis teltassa

Päivä oli muutenkin tosi onnistunut ja illalla ehdimme pelata messiteltassa erän yatzia ja jutustelemaan paremmin oikeastaan ihan kaikesta. Everestistä, rahoituksesta, polkujuoksusta, oppaana olemisesta ja ulkoilusta yleisesti. Pimeyden tullessa tähtitaivas oli jotain aivan käsittämättömän kaunista ja taivas suorastaan loisti tähtien lukuisasta määrästä.

Päivä 5: School Huts

Viidentenä vaelluspäivänä edessämme oli pidempi kuuden tunnin Kilimanjaron karun satula-alueen ylitys kohti viimeistä leiriä ennen huipulle lähtemistä. Meillä sattui todella kaunis päivä tälle päivälle ja käytännössä aurinko paistoi pilvettömästi koko päivän. Pääsimme lähes tuulettomassa säässä vaeltamaan satula-alueen yli kohti seuraavaa leiriä.

Satula-alueen alkuvaiheessa

Söimme matkalla eväät, niillä muutamalla satula-alueen kivellä, jotka löisimme ja vietimme päivän leppoisasti siirtyen 4700 metrin korkeuteen seuraavaan leiriin. Boksilounas sisälsi leipää, pähkinöitä, muffinssin, kananamunan, keksejä, appelsiinin ja foliossa olleen kanankoiven, joka tosin jäi syömättä vatsataudin pelossa.

Lounaalla

Tämän päivän aikana Kilimanjaro näkyi selkeästi aivan edessämme ja tuntui ihan käsittämättömältä, että seuraavana yönä lähtisimme kohti huippua. Ensin täytyi kuitenkin päästä School Hutin leiriin ja siellä hiukan rauhoittua ennen tulevan yön koitosta. Joimme teetä ja kaakaota leirissä vielä pitkälle iltapäivään, koska sää oli aivan upea iltaan saakka.

Kilimanjaro edessämme

Iltateellä leirissä

Leirissä oppaamme Kari Heimonen piti vielä alkuillasta briiffin siitä, millainen tuleva yö ja päivä tulisi olemaan. Tulisimme etenemään hitaalla, tasaisella tahdilla ja pitäisimme noin viiden minuutin tauon aina tunnin välein. Jos tahdissa ei pysyisi mukana, ainut vaihtoehto olisi kääntyä alas. Tämä sen takia, että muuten koko huiputuspäivä venyisi ja huipulle ja sieltä alas pääseminen kestäisi vain yksikertaisesti liian kauan. Selkeällä rytmityksellä myös vältettäisiin riskit, jotka syntyisivät liiallisesta väsymyksestä ja liian pitkästä huiputuspäivästä.

Iltabriiffi teltassa

Illalla söimme viiden aikaa sitten illallisen ja kuudelta painuimme ”yöunille”. Herätys oli edessä 23 aikaa yöllä ja huipulle lähtisimme 00:00. Sain nukuttua muutaman tunnin todella hyvin ja sen jälkeen pakattiin teltassa tavarat ja söimme kevyttä aamupalaa ennen lähtöä.

Jännitystä ilmassa ennen huiputusyötä

Tässä kohtaa jännitys alkoi tiivistymään ja matka kohti huippua oli alkamassa. Seuraavassa postauksessa enemmän tarinaa huiputuspäivästä ja siitä, millaisia haasteita kohtasimme päivän aikana.

Kilimanjaro: päivät 1-3

Kilimanjaro sijaitsee Tansaniassa ja se on melko helposti saavutettava vuori. Kilimanjaro on maailman korkein tulivuori ja kirkkaalla säällä huipulta on maailman laajin näköala. Vuori on laakean muotoinen ja se on nopeimmillaan saavutettavissa muutamassa päivässä (tosin isolla vuoristotaudin riskillä).

Reittimme kulki siten, että nousimme ensimmäiset päivät Rongai-reittiä ylös ja teimme pienen kiekan Mawensin eli Kilimanjaron läheisyydessä olevan tulivuoren juurelle ja sieltä sitten siirryimme Kilimanjaron satula-alueen läpi School Hutille eli viimeiseen leiripaikkaan, josta lähdimme sitten tavoittelemaan Afrikan korkeimman vuoren huippua. Alas tulimme sitten Marangu-reittiä, joka on yksi suosituimpia reittejä Kilimanjarolla.

Tämä reitti oli sikäli hyvä, koska ensinnäkin reitillä on melko vähän mitään ruuhkia ja vielä tärkeämpänä tällä reittivalinnalla saadaan yksi lisäpäivä vuoriston ohueeseen ilmaan totuttelemiseen. Reitillä pääsee myös hyvin lähelle Mawenzin vuorta, joka on todella näyttävä näky myös itsessään ja leiri sijaitsee todella upealla paikalla lähes Mawenzin juuressa.

Päivä 1: Nalemorun portti

Ensimmäinen vaelluspäivä alkoi siirtymisellä Nairobista Tansanian puolelle. Rajalla hoidetaan muodollisuudet ja muutaman tunnin ajomatkan jälkeen päästiin Nalemoru-portille, josta itse vaellus sitten alkaa.

Söimme lounaan, joka oli usein pastaa ja säilykelihasta tehtyä kastiketta, ennen lähtöä. Matka portilta ensimmäiseen leiriin Simba Campiin 2600 metrin korkeuteen kesti noin neljä tuntia ja maasto oli todella helppoa leveätä polkua.

Päästiin ekana päivänä jutustelemaan ryhmään kuuluvien tyyppien kanssa ja matka sujui aika mukavasti jutustellen ja matkaan pääsyä fiilistellen. Tässä kohtaa näkymät ovat melko vaatimattomia, sillä alku mennään metsän keskellä ja polku kulkee korkeiden puskien keskellä.

Valmiina lähtöön Nalemorun portilla

Ensimmäinen leiri

Telttamajoitus

Päivä 2: Second Cave

Toisena päivänä lähdettiin sitten kohti seuraavaa leiriä. Matka jatkui aikalailla samanlaisissa maisemissa, puskien keskellä. Päivä alkoi aurinkoisessa säässä, mutta pian leiristä lähdön jälkeen, tuli myös pilvet.

Valmiina lähtöön leiristä

Helppokulkuista polkua alkupäiviltä

Toinen vaelluspäivä kesti hiukan alle 5 tuntia ja oli samankaltaista polkua kuin ensimmäisenä päivänä. Tässä kohtaa alkaa jo tuntemaan ensimmäiset tuntemukset korkeudesta, sillä seuraava yöpaikkamme Second Cave sijaitsi jo yli 3000 metrin korkeudessa.

Päivä 3: Kikelelwa Huts

Kolmas vaelluspäivä alkoi taas kerran aurinkoisessa säässä ja edessä oli siirtyminen 3600 metrin korkeuteen seuraavaan leiripaikkaan. Tässä kohtaa vaellusta alkoi myös Kilimanjaro näkyä paremmin ja tavoite näkyi silmien edessä melkeinpä joka hetki. Tavoite tuntui kuitenkin hyvin kaukaiselta, koska vaikka oltiin jo pari päivää vaellettu, niin silti matkaa olisi jäljellä vielä useamman päivän verran.

Kolmantena vaelluspäivänä kuljimme viitisen tuntia seuraavaan leiriin ja päivä oli suhteellisen helppo, sillä nousumetrejä ei tullut kuin 400 metrin verran. Kuljimme melko rauhalliseen tahtiin ja jutusteltiin päivä rennosti kaikenlaisesta maan ja taivaan väliltä.

Matkalla kohti seuraavaa leiriä

Päivä oli siitä mukava, että koko päivän meillä oli pilvinen sää ja päälle sai vetää jo pidempää vaatetta päälle. Näin oli kuitenkin mukava matkata eteenpäin ja polttava aurinko ei häirinnyt yhtään meitä. Osa taisi pilvistä huolimatta palaa ja se olikin hyvä muistutus siitä, että kuinka polttava aurinko on yli 3000 metrin korkeudessa.

Kikelewa Camp 3600 metriä

Näkymät leiristä

Fiilikset leirissä kolmannen päivän jälkeen olivat todella hyvät ja illalla alkoi jo viiletä sen verran, että täytyi laittaa untuvatakkia päälle. Mielestäni tässä kohtaa ei vielä yölläkään ollut pakkasta, sillä nukuin vielä tämänkin yön aikana makuupussi osittain auki.

Yö Kikelelwa Campissa oli yksi huonoimmista, mitä minulla oli teltassa. Tämä osittain varmaan johtui korkeudesta, mutta myös loivasta alamäestä, jossa teltta oli ja yön aikana tuli harjoiteltua makuupussin sisällä mönkimistä edes takaisin. Mitään kummempia vuoristotaudin oireita ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut ja huonosti nukuttu yö jäi seuraavana aamuna unholaan, kun päästiin takaisin polulle.

Seuraavien päivien aikana päästiinkin yhä lähemmäs Kilimanjaroa. Pysykää kuulolla, näistä päivistä lisää pian!

Takaisin kotona

Kolme viikkoa meni todella nopeasti ja juuri saavuin Lapista kotiin. Loma on nyt tältä erää valmis ja seuraavaksi alkaakin valmistautuminen uusiin seikkailuihin.

Loma on todella monipuolinen: ensin Afrikka, Kilimanjaro, safari ja Sansibar. Tämän jälkeen matka jatkui kohti Lappia.

Matkalla Kilimanjaron huipulta alas

Aika meni todella nopeasti ja seuraavan parin viikon aikana tarkoituksena on käydä reissu vaihe vaiheelta tarkemmin läpi. Vinkkejä, huomioita ja fiiliksiä siis tiedossa täällä blogin puolella seuraavien viikkojen aikana.

Kiikarit kädessä valmiina safarille

Loma kohokohtia olivat Kilimanjaron huiputusaamun auringonnousu ja huippu. Safarilla oppaan kanssa jutustelu ja erityisesti kiinnostuin Afrikkalaisesta Maasai-nimisestä paimentolaiskansasta. Tietenkin myös kaikki villieläimet olivat jotain ihan käsittämätöntä ja oli upea kokemus nähdä lähes kaikki mahdolliset eläimet safarilla. Sansibarilla pääsi sitten rannalle rentoutumaan ja nauttimaan auringosta. Lapissa meillä oli puolestaan upeat kelit ja vuosien hiihtotraumojen selättäminen hiihtoladulla oli ihan huikeaa.

Rentoutumassa Sansibarilla

Kaikkea helteestä kovaan pakkaseen ja tuuleen tuli koettua loman aikana. Varusteet olivat kyllä kunnossa, kiitos North Face varusteista!

Maisemat Levin lähistöllä

Voisi sanoa, että lomasta tuli ainakin otettua kaikki mahdollinen irti. Nyt on sportattu, hiihdetty, ajettu fatbikea, vaellettu ja hikoiltu hyvinkin monella eri tavalla. Loma oli kyllä todella rentouttava ja suurin syy siihen olikin se, että kaikki paikat pysyivät kasassa ja tapasin todella paljon uusia ystäviä. Kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana jakamassa tätä seikkailua!