Terveisiä Nepalista!

Moikka lukijat!

Reilun kuukauden hiljaiselo on päättynyt, sillä olen palannut Suomeen toissapäivänä. Terveiset siis Nepalista! Instagramin puolella seuraajat ovatkin jo päässeet hieman kurkistamaan Nepalin fiiliksiin. Tarinoita matkasta riittää.

Baruntsen vuorikiipeily

Terveisiä Nepalista!

Olen ollut kipeänä ja juossut nyt pari päivää lääkärissä, pessyt pyykkiä ja vain yrittänyt totutella Suomen pimeyteen. Kirjoitan matkasta laajemmat raportit ensi viikolla, mutta lyhykäisyydessään hieman tarinaa tässä jo tiedoksi teille lukijoille.

Matka meni erinomaisesti, sillä saavutimme koko retkikunnan voimin 24.10.2018 kello 7 Mera Peakin huipun 6476 metriä. Aamu oli todella rankka ja vaikka Mera Peak ei ole tekninen vuori, niin matka huipulle oli ohuen ilmanalan vuoksi raskas. Pakkasta oli noin -20 ja tuuli siihen päälle, joten arviolta pakkasen purevuus oli -34 astetta. Sanoisin, että Mera Peak oli raskas huippu, vaikkei teknisiä taitoja vaadittu ollenkaan.

mera peakin kiipeäminen Nepalissa

Mera Peakin huipulla 24.10.2018

Sairastuin pari päivää enne Mera Peakiä kurkkukipuun ja sen jälkeen aloin yskiä. Yskä on yksi yleisimpiä juttuja Nepalissa ja meidän retkikunnassa käytännössä varmasti jokainen jäsen yski jossakin kohtaa reissua. Tapasimme lääkärin, joka oli työskennellyt vapaaehtoisena vuoristoklinikalla ja hän kertoi, että yskä tulee kylmän ilman, ilmanpaineen, pölyn ja kuivan ilman yhdistelmänä.

Yskä ei haitannut Mera Peakin kiipeämistä, mutta aloitin päivän huiputuksen jälkeen antibioottikuurin, jonka avulla yritin saada yskän loppumaan. Yskä ei loppunut, mutta se helpotti ja erityisesti trekkailu Baruntsen perusleiriin oli minulle matkan haastavampia kohtia. Tuntui, että pienikin hengästyminen aiheutti yskimisen ja kurkkupastilleja kului aikamoiseen tahtiin.

Baruntsen perusleirissä vietimme kuusi päivää, jonka aikana yskä alkoi parantumaan ja helpottamaan. Tämä antoi hyviä merkkejä tulevasta kiipeilystä. Päivien aikana lepäsimme, söimme, harjoittelimme kiipeilyä, odotimme Sherpojen laittavan köysiä ja aklimatisoiduimme eli totuttelimme ohueeseen ilmanalaan. Kuuden päivän jälkeen lähdimme sitten kiipeämään kohti ensimmäistä yläleiriä 6100 metrin korkeuteen, josta sitten liikuimme 6400 metrin korkeuteen toiseen yläleiriin. Sitten sää tekikin temppunsa.

Alkoi tuulemaan ja alkoi muuten tuulemaan niin paljon, että teltasta ei enää pystynyt poistumaan. Tuulet nousivat myrskytuulten lukemiin ja seuraavat neljä päivää istuimme 100 km/h tuulessa teltan sisällä odottaen huiputussäätä. Tässä vaiheessa myös kuuden henkilön retkikuntamme alkoi hajoamaan. Osa ihmistä kääntyi alas ja lopulta sääikkunaa odotti leirissä minä, Matka-Mikko ja retkikunnan johtaja Don. Sherpat myös olivat ihmeissään odottamassa leirissä, sillä tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, jolloin he ovat pidempää kuin yhden yön 6400 metrin korkeudessa kakkosyläleirissä.

Neljän todella pitkän, piinaavan, hermoja koettelevan ja epäilyttävän päivän jälkeen sääikkuna ihmeen kaupalla aukesikin. Lopulta olin ainut retkikunnan jäsen, joka lähti tavoittelemaan huippua retkikunnan johtajan ja Sherpojen kanssa. 7.11.2018 saavutimme kello 11:20 Baruntsen 7129 metrin huipun ja itkuhan huipulla tuli kotiin soittaessa satelliittipuhelimella. Samalla minusta tuli nuorin suomalainen nainen, joka on kiivennyt Baruntsen huipulle.

Baruntse Nepalissa

Baruntse näkyy taustallani, tuo jylhä huippu vasemmalla

Huiputuksen jälkeen jouduimme kiirehtimään alas kotilennolle pitkiä päiviä ja saavutimme retkikunnan muut jäsenet Kathmandussa. Nämä viimeiset päivät olivat viedä tästä kiipeilijästä mehut, sillä kävelimme kuusi päivää putkeen todella pitkää päivää ajallisesti ja matkallisesti. Olo Luklassa oli korvaamaton ja onnellinen, sillä olihan matkaa tässä vaiheessa taitettu 30 päivää.

Tässä siis pikaiset kuulumiset Nepalista, nyt palaan lepäämisen ääreen. Tällä hetkellä olo on todella väsynyt ja nuutunut, en olisi uskonut, että viiden viikon kiipeily voi viedä kaikki voimat. Tulevan viikonlopun aionkin siis maata sohvalla, huoltaa mieltä ja kehoa, palautua matkustamisesta ja nähdä ystäviä. On ihanaa olla kotona ja palan halusta kertoa lisää teille seikkailusta! Upea sellainen takana, tavoitteet täyttyivät ja usko omaan tekemiseen kasvoi matkalla potenssiin kymmenen. Ihanaa viikonloppua!

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *