Kirjoittelin Porvoon pyöräretken jälkeen siitä, kuinka minulla on kova maantiepyöräkuume. Kuume ei sinänsä ole laskenut, mutta kävi erittäin hyvä tuuri, sillä kiipeilykaveri Harrilla oli maantiepyörä vapaana ja hän on nyt lainannut pyörää minulle muutaman viikon ajan.
Tällä viikolla pääsin sitten ensimmäisen kerran ajelemaan kunnolla ja viikon aikana kilometrejä on kertynyt kolmisen sataa. Arvasin tämän! Hurahdan pyöräilyyn ja taas kerran mietin kuumeisesti, että miten rahoittaa uuden harrastuksen.
Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka alhaisilla sykkeillä olen pystynyt pyöräilemään ja silti keskivauhdit ovat olleet järkeviä. Tämä on siistiä, sillä pyöräily ajaa ihan täydellisesti peruskestävyysharjoittelua, jota minun pitäisikin tässä kohtaa Baruntselle valmistautuessa tehdäkin. Liian usein juoksussa sykkeet karkaavat ihan pilviin ja sen vuoksi juoksusta tulee helposti paljon kovempaa kuin peruskestävyysharjoittelua.
Ostin viime kesänä myös märkäpuvun ja vuosien kilpauintitaustalla uiminen on oikeasti melko helppoa ja rentouttavaa. Avovedessä tietysti homma on hiukan erilaista kuin altaassa, mutta aika pian rupesin tykkäämän myös avovedessä touhuamisesta. Märkäpuku kelluttaa sen verran, että uiminen on helpompaa ja toisaalta avovedessä ei palella märkäpuvun ansiosta ollenkaan niin paljon.
Juoksuhommia on sitten tullut tehtyä polvileikkauksien jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina on tullut vietettyä aikaa erityisesti polkujuoksemassa ja metsässä. Juokseminen poluilla on niin rentouttavaa ja minkäänlaisia jalkavaivoja ei ole toistaiseksi ollut juoksemisesta.
No kas kummaa, nyt alkaa olemaan triathlonin lajit kasassa. Ja kilpailuhirmuna ja -viettisenä ei ole ollut kovin vaikea puhua minua kokeilemaan näiden kolmen lajin yhdistelmää: uintia, pyöräilyä ja juoksua eli triathlonia.
Ilmottauduin aamulla Vantaa Triathloniin, joka on kolmen viikon päästä ja seuraava tavoite onkin päästä maaliin järkevään aikaan perusmatkalta, jossa uidaan 1500 metriä, pyöräillään 38 kilometriä ja sitten juostaan kymppi loppuun. Huolissani en ole maaliin pääsemisestä vaan siitä, että kuinka nopeasti maaliin on mahdollista päästä.
Näistä kolmesta lajista ihan selkeästi haastavin tulee olemaan juoksu ja varsinkin kun juoksu tulee olemaan viimeinen laji kaikista kolmesta. Muuten tämän hetken huolet liittyvät lähinnä siihen, että mitkä vaatteet laitan ja mitenhän lajien väliset vaihdot tulevat menemään.
Kiva päästä kuitenkin vähän haastamaan itseään ja matkaan tulen lähtemään seikkailumielellä siten, että tavoitteena on sääntö numero yksi: pitää hauskaa. Sen jälkeen tavoitteena on tehdä kova suoritus ja ylittää oma taso. Oma taso onkin vähän mysteeri, mutta maalissa pitäisi olla tunne, että nyt tuli tiristettyä tämän päivän paras suoritus.
Seuraavat kolme viikkoa on siis edessä valmistautumista tähän koitokseen. Mikään ei oikeastaan muutu. Edelleen kaksi voimapäivää viikossa ja peruskestävyysharjoittelut, joissa treenataan kolmea eri lajia ja sitten kevennellään ennen tapahtumaa. Ei siis mitään isoa stressiä tulevasta tapahtumasta vaan tavoitteena on nautiskella liikunnan iloa ja sitä, että tänä kesänä pystyn toteuttamaan pitkään haaveissa olleita asioita viime vuosien loukkaantumisten jäljiltä.
Siistiä, jännittävää, kutkuttavaa ja kesäkuun tapahtuma on nyt valittuna. Tavoitteena on nauttia matkasta ja itse tapahtumasta.
