Olen pitkään himoinnut polkujuoksemisesta, mutta se on ollut kiellettyjen urheilulajien listalla. Viime viikolla sain fysioterapeutti Aleksilta kuitenkin luvan käytännössä tehdä järkevyyden rajoissa mitä vain. Ja heti oli tietenkin päästävä juoksemaan maastoon. Onhan polkujuoksu myös ihan todella hyvää treeniä vuoria varten ja mikä parasta, siinä juostessa ollaan ulkona.
Sipoonkorpi
Sipoonkorven kansallispuisto on sijaitsee Helsingin, Vantaan ja Sipoon rajalla. Se on perustettu 2011 ja sen saavuttaminen on todella helppoa koko pääkaupunkiseudulta.
Päätettiin, että lähdetään Sipoonkorpeen, koska sinne on helppo mennä julkisilla Helsingin keskustasta. Bussi 739 lähtee ihan keskustasta ja menee Kuusijärvelle, jonne voi jättää tavarat juoksemisen ajaksi säilöön.
Katsoin Suunnon Movescount-ohjelmasta, millaisia reittejä Suunnon käyttäjät ovat Sipoonkorvessa juosseet ja päädyin Sipoonkorpi Trail polkujuoksutapahtuman sivuille. Moni käyttäjä oli ilmeisestikin juossut juuri nimenomaisessa kilpailussa, sillä reitit kulkivat täsmälleen tuota reittiä ja matkatkin täsmäsivät tapahtuman kilometreihin.
Reitiksi valikoitui tuo 21 kilometrin reitti, joka kulkisi aika mukavassa maastossa ja tarjoaisi varmasti myös haastetta. Enhän ole juossut maastossa ihan hetkeen, koska polvioperaatiot ovat estäneet juurikin tämän kaltaisen urheilemisen.
Latasin Suunto Spartan Sport -kelloon reitin ja lähdimme juoksemaan. Reittiä oli yllättävän helppo seurata kellolta juoksemisen aikana ja yllätyin itsekin, kuinka helppo kellon kanssa oli juosta maastossa. Ilman kelloa olisi voinut olla melko haastavaa löytää perille, sillä paikoitellen reitti meni keskellä metsää ja luotto siihen, että reittiä seuraamalla pääsee maaliin, oli melko kova.
Polkujuoksukokemus
Polkujuoksua siis pitkästä aikaa. Ensimmäiset kilometrit meni leikiten. Muutama päivä aiemmin oli satanut vettä melko runsaasti ja välillä maasto oli todella märkää. Tuli kahlattua upottavassa mutavellissä ja suossa aina silloin tällöin.
Reitin puolessa välissä pidimme pidemmän juoma- ja evästauon, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Muutama kerta harhauduimme hiukan reitiltä, mutta löysimme takaisin reitille kun vain seurasi tarkasti kellon reittiä.
17 kilometrin kohdalla pidimme toisen juomatauon, jonka aikana söin energiageelin. Tämän voimalla jaksoi aika mukavasti maaliin. Toki jaloissa alkoi painamaan ja reidet tuntuivat todella ”täysiltä”.
Lopulta reitistä tuli lähes 22 kilometriä ja pari viimeistä kilometriä oli jo hyvinkin raskaita. Maalissa olimme, kun kellossa oli mennyt 3,5 tuntia aikaa. Maastossa juoksuvauhti on todellakin hitaampaa. Välissä olleet märät pätkät, joissa joutui etsimään reittiä ja kävelemään, laskivat tietysti keskinopeutta omalta osaltaan.
Sipoonkorpi Trail on myös polkujuoksutapahtuma ja tämä lenkki sytytti vähän inspiraatiota, että josko minäkin juoksisin tämän reitin joskus ihan oikeassa tapahtumassa. Katsotaan, miten tämän kanssa käy.
Polkujuokseminen oli ihan mahtavaa, koska siinä täytyy olla täysi keskittyminen jokaisella askeleella. Aika meni kuin siivillä ja oli ihan mahtavaa juosta keskellä metsää. Maasto oli reitillä myös todella vaihtelevaa ja oli kiva päästä metsästä kalliolle ja takaisin polulle. Reitti oli siis todella onnistunut valinta.
