Aika juoksee ja tulevan syyskuun ensimmäisen päivän Nuuksio Classic maraton lähestyy hurjaa vauhtia. Ensi viikolla on lähtö jo Norjan jäätikölle ja siellä touhuillaan seuraavat pari viikkoa. Kotiin palatessa onkin jo melkein elokuu ja kuukausi aikaa juoksuun.
Treenien suhteen on ollut viimeisten viikkojen aikana luova systeemi, jossa viikottaisiin ohjelmaan on kuulunut aina kaksi voimaharjoittelua, juoksua, pyöräilyä ja kaikenlaista muuta kivaa kuten kiipeilyä ja retkeilyä. Voimatreeneissä on vielä tällä ja ensi viikolla ohjelmaa ja sitten ajattelin jättää salilla treenaamisen hetkeksi tauolle.
Tavoitteena on tulevien kuukausien aikana siis panostaa juoksemiseen ja etenkin polkujuoksemiseen. Tarkoituksena olisi selviytyä tulevalta maratonilta kunnialla kotiin ja säällisessä ajassa metsästä pois. Tämän lisäksi vuoden päätavoite eli Baruntsen reissu lähestyy koko ajan.
Olen lähdössä juoksemaan Nuuksioon syyskuussa ystäväni Kaisan kanssa ja hänen kanssa olemme viime kesästä saakka ensin soutaneet, sitten syksyllä aloittaneet treenaamaan muilla tavoin. Käytiin sauvakävelemässä, sitten juoksemassa, sisäsoutamassa, hiihtämässä ja nyt ollaan pyöräilty ja polkujuostu yhdessä.
Koko vuosi ollaan treenattu yhdessä käytännössä vähintään kerran viikossa ja joinain viikkoina useammankin. Yhteiset treenit maistuu aina ja jotenkin on suurempi puhti lähteä tekemään, kun tietää että on seuraa ja pystyy tekemään samoja treenejä.
Nyt juoksun ja Baruntsen reissun lähestyessä olen ottanut tavoitteeksi, että aloitan keräämään ihan kunnolla nousumetrejä. Vuorilla tulee olemaan paljon nousua ja nousun lisäksi myös alamäkeen kulkemista kannattaa harjoitella mahdollisuuksien mukaan. Usein tuntuukin, että alamäkeen juokseminen on jopa haastavampaa.
Tänään käytiin sitten Kaisan kanssa Malminkartanon mäellä Fasaaninousulla, jossa kävelimme mäkeä ylös ja juoksimme (tai oikeastaan kävelimme) alas 17 kertaa keräten reilut 1000 metriä nousua. Treeniä, jolla kerätään jalkoihin voimaa ja huomenna varmasti tuntuu siltä, että tänään on tullut noustua jyrkkää mäkeä ylös ja alas.
Ensimmäisen nousun jälkeen oli aikamoinen shokki pohkeissa, joissa tuntui, että ne voivat krampata ihan milloin tahansa. Ylhäällä hengästytti ja syke nousi jokaisella nousulla yllättävänkin korkealle.
Alastulon kanssa on kyllä vielä harjoiteltavaa jos mäkiä meinaa joskus juosta kovempaa vauhtia alas. Treenin aikana alkoi satamaan, mikä tuntui kyllä todella virkistävältä eikä sinänsä haitannut yhtään, mutta polku muuttui nopeasti mutaiseksi luisteluradaksi. Alas juokseminen muuttui siis entistä haastavammaksi, mutta hyvä harjoitella myös mutaisissa olosuhteissa.
Aika meni ihan super nopeaa. Olimme mäellä yhteensä reilut pari tuntia ja aika meni siivillä. Kyllä se vaan niin menee, että usein niistä kovista treeneistä saa enemmän irti, kun on kaveri vierellä tekemässä niitä. Yhteinen tuska ja toisaalta treenin jälkeen molemmilla on se sama upea fiilis, joka vie poluille ja lenkille yhä uudestaan ja uudestaan.
Malminkartanolla voi Fasaaninousun lisäksi tehdä perinteistä porrastreeniä pitkissä ja Helsingin pisimmissä portaissa. Tämän lisäksi jätemäellä saa tehtyä pidempää mäkitreeniä esimerkiksi sauvojen kanssa, kun kulkee mäen leveämpää hiekkapolkua ja toisaalta näiden eri kohtien yhdistelmällä saa todella monipuolista treeniä aikaiseksi.
Malminkartanolle on helppo mennä Helsingistä bussilla tai pyörällä, niin kuin me teimme. Keskustasta menee noin 40 minuuttia rauhallista vauhtia polkemalla mäelle ja se toimii hyvänä alkulämmittelynä ja loppuveryttelynä kovalle mäkitreenille.
Suosittelen kokeilemaan ja keräämään nousumetrejä. Tästä alkoi oma nousumetriprojektini!
