Aconcagualla yläleirejä eli leirejä perusleiristä eteenpäin on kolme. Camp 1 4900m, Camp 2 5500m ja Camp 3 6100m. Näissä leireissä ollaan minimiaika, sillä korkeutta alkaa olemaan jo melkoisesti ja tarkoitus on tehdä perusleiristä tehokkaasti matka huipulle ja alas.
Perusleiristä Camp 1:een on matkaa 3 tuntia ja matka alkaa perusleiristä jyrkällä ylämäellä, joka helpottuu ajan myötä leveämmäksi poluksi. Paikoitellen reitti on jyrkkää ja vaatii ylävuoristokenkien kanssa siksak-askeleita. Tässä vaiheessa jalassa on vain siis ylävuoristokengät ja niitä ei oteta jalasta pois ennen perusleiriin palaamista. Viimeinen puoli tuntia ennen Camp 1:stä on jyrkkä ja saattaa kulkijassa herättää jopa ajatuksen: ”loppuuko tämä mäki koskaan, tuleeko sitä leiriä koskaan?”. Kaksi kertaa ylös mentäessä oli samat ajatukset mielessä ja molemmilla kerroilla leiriin päästiin ja mäki loppui aikanaan.
Haluaisin esitellä yhden asian, joka minua itseäni mietitytti ennen matkaa, mutta en asiasta kehdannut keltään kysyä. Missä yläleireissä käydään vessassa? Joo, yöllä pissataan pissapulloon, mutta entäs päiväsaikaan?
No, asia selvisi sitten kuitenkin. Vessana toimi idyllinen pieni teltta, jossa sai vain käydä isolla hädällä. Tarpeet hoidetaan sanomalehden päälle ja taitellaan ulkona olevaan jätesäkkiin. Ja ei, ei siellä haise! Tuuletus on hoidettu oikukkaiden tuulien puolesta ja olimme kantaneet perusleiristä jopa hajuja peittävän tuoksun vessaa varten!
Itseasiassa teltta oli mukavampi vessa kuin paikoitellen peruleirin huussi. Hajuja ei käytännössä pahemmin synny, sillä maa on jäässä ja öisin on pakkasta. Tämä homma siis toimi erittäin hyvin.
Sitten pari saarnaavaa sanasta jätteistä: jos matkaat itse, sinun täytyy huoltaa, ettei näitä jätteitä jää vuoren rinteille. Meillä asian hoiti retkikunta, mutta on oikeasti tärkeä asia, sillä kukaan ei halua kiipeillä muiden jätöksissä. Suurin riski on, että juomavedeksi sulatettava lumi menee käyttökelvottomaksi jos tuuli lennättää jäätyneet pökäleet lumelle! Jokainen voi kysyä itseltään, millaista vettä haluaa juoda… Kuravettä vai puhdasta vettä?
Matka Camp 1 ja Camp 2 välillä on suhteellisen helppo, sillä tässä vaiheessa edetään todella rauhallisesti vaikka selässä onkin iso rinkka ja omat tavarat. Matka leirien välillä kestää noin neljä tuntia, mutta on jokaisen askeleen arvoinen. Kuvat puhukoon puolestaan, millaiset maisemat leirissä odottaa.
Tässä leirissä vietimme siis yhteensä neljä yötä. Koko ajan hyvävointisena ja valmiina huipulle. Tiesimme, että keli on huonontumassa, mutta olimme silti täynnä toiveita ja odotusta. Vietimme aikaa melko pitkälti teltassamme, sillä ulkona oli usein liian kylmä tai liian huono keli. Myös möyryäminen teltasta ulos ja sisään on 5500 metrin korkeudessa urheilusuoritusta vastaava operaatio, jota ei kovin mielellään tehnyt kuin pakon edessä.
Kävimme siis myös Camp 3:ssa vaikkemme siellä nukkunutkaan. Kannoimme tulevaa leiriyötä varten ruokaa ja retkikunnan tavaroita leiriin ja näimme leirin. Matka oli noin 3 tuntia ja maastoltaan melko helppo. Paikoitellen jyrkkää rinnettä ja siksakkia vaativaa askellusta. Camp 3:een saapuessa tunsimme, kuinka tuuli ja kylmyys puri vaatteiden läpi aivan uudessa tavalla. Palelin koko lounastaukomme ajan leirissä ja oikeasti tajusin, ettei se ollut mikään vitsi oppailta, ettemme tulisi viettämään leirissä yhtään ylimääräistä yötä. Olimme kuitenkin hyvissä voimissa ja edelleen hyvällä mielellä palatessamme kotiin eli Camp 2:een.
Yläleireissä oli kivaa ja korkeus ei vaivannut. Toki päässä huomasi, että olemme korkealla jos yritti pinnistellä tai teki äkkinäisiä liikkeitä. Olosuhteet olivat tuuliset, mutta onneksi teltassa oli lähes koko ajan lämmin ja oikeasti meillä oli Matka-Mikon kanssa mielettömän hauskaa!
