Olin keskiviikkona seinäkiipeilemässä ja minulla oli huono päivä. Aiemmin helpoilta tuntuneet seinät olivat vaikeita ja en meinannut päästä ylös oikein mitään reittejä. Tuntui, että minulla oli huono kiipeilyflow ja vaikka olin innoissani mennyt kiipeilemään, niin fiilis muuttui yksi toisensa huonon seinän jälkeen. Kiukutti, harmitti ja niin edelleen.

Tämähän on vain elämää. Välillä meillä kaikilla on huonompia päiviä ja toisaalta joskus on sitten parempia päiviä. Minulla oli eilen vain huono päivä ja urheilussa näitä tulee. Ajattelumalli on sinällään ihan terveellä pohjalla ja huonojen päivien hyväksyminen on nykyään ehkä piirun verran helpompaa kuin joskus aiemmin. Myönnän myös itkeneeni turhautumisitkua salilla, kun hommat eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaan.

Tykkään pyöräillä, mutten ole siinä paras

Nämä ajatukset johtivat sitten kuitenkin toiseen ja monesti olen miettinyt sitä, että kuinka lähtökohtaisesti kaikenlainen liikunta on aina ollut itselleni melko helppoa. Pienistä ponnisteluista huolimatta lajin kuin lajin harrastaminen on toistaiseksi vielä onnistunut. Yleensä kehityskäyrä on myös nopea: alkuun otetaan selkeitä harppauksia eteenpäin ja kehittyminen on nopeaa.

Vaikka olen suhteellisen voimakas ja jaksan tehdä useita leukoja putkeen, silti kiipeily seinällä ja kalliolla on vaikeaa. No miksi? Koska kyseessä on tekniikkalaji! Voimalla pääsee tiettyyn pisteeseen asti, mutta oikeasti teknisesti parhaimmat kiipeilijät pääsevät ne vaikeimmat reitit ylös.

En ole paras kalliokiipeilijä, mutta harjoittelen

No, koska olen myös suhteellisen noviisi seinällä, niin tekniikka on puutteellista ja sehän näkyy suoraan siten, että en pysty kiipeämään kovin haastavia seiniä ylös. Ja sehän ottaa päähän. Miksi kuvittelen, että minun pitäisi olla aloittelijana myös paras seinäkiipeilijä?

Näissä pohdinnoissa mukaan taitaa tulla armollisuus. Olen aikamoinen piiskuri itseäni kohtaan ja vaatimustaso on korkealla. Se on usein hyvä asia, sillä korkea vaatimustaso auttaa myös suoriutumaan paremmin. Miekalla on kuitenkin toinenkin terä ja sen käsitteleminen onkin haastavaa.

Vuorilla liikkumista harjoitellaan myös

Harva meistä on niin lahjakas ja taitava, että on aloittaessaan uutta lajia myöskään paras. En tiedä onko se edes toiveiden tasolla mahdollista, mutta näitä uniikkeja yksilöitä saattaa löytyä muutama tältä maapallolta. Suurin osa meistä on siinä mielessä tavallisia, että lahjakkuuden esiintuomiseksi meidän täytyy nähdä vaivaa. Harjoitella ja olla nöyrä kovan työn tekemiselle.

Kiire ja itsensä ruoskiminen on uuden lajin aloittamisen parissa aikalailla kirosanoja ja jopa motivaation tappajia. Pohjaa täytyy rakentaa rauhassa, jotta voit tulla parhaaksi. Ammattilaiset ovat harjoitelleet tuhansia tunteja tullakseen parhaaksi ja silti he joutuvat koko ajan harjoittelemaan.

Tämä sama pätee vuorikiipeilyyn. Olen käynyt useamman reissun, jossa olen harjoitellut vuorilla tarvittavia taitoja. Olenko siltikään paras? No en ollenkaan ja sen vuoksi olen lähdössä heinäkuussa Norjaan jäätikölle, jotta oppisin lisää vuorikiipeilyssä tarvittavista taidoista. Norjan jälkeen lähdetään Nepaliin ja sieltä valmistautuminen jatkuu kohti Everestiä.

Omien heikkouksien myöntäminen on vaikeaa ja ainakin itselläni ottaa itsetunnon päälle, kun tai jos jokin asia ei mene suunnitelmien mukaisesti. Nöyryyttä, nöyryyttä ja nöyryyttä. Sitä toistelen usein päässäni, sillä kyllähän parhauden yksi osatekijä on myös nöyryys.

Jääkiipeilyä harjoittelemassa

Nöyränä osaa ottaa hyvät ja huonot hetket sellaisina, että ne vievät tässä projektissa eteenpäin. Oikeastihan ne hetket, jolloin on ottanut pannuun etten ole ollut paras, on myös vienyt minua suuria harppauksia eteenpäin.

Vastaus otsikon kysymykseen: ei tarvitse olla paras, mutta parhaaksi kannattaa tavoitella. Kaikista pienistä vaikeista hetkistä ei kuitenkaan kannata masentua vaikka pannuun saattaa ottaakin. Parhaaksi tuleminen on vuosien työ ja vaatii uhrauksia, panostamista ja aikaa parhaaksi tulemiseen. 

Oma tavoitteeni on olla joka päivä paras versio itsestäni. Vaalia niitä asioita, joista tykkään. Urheilla, pitää kroppa liikkeessä, hymyillä ja katsoa ihmisiä silmiin, tutustua uusiin ihmisiin, olla kiinnostunut elämästä ja sen kummallisuudesta, ymmärtää tätä maailmaa ja sen ihmisiä ja pitää hauskaa. Tsemppiä meille kaikille! Tavoitellaan joka päivä tämän päivän parasta!