Jumppakello

Taas se soi, joko tunti tosiaan meni? Sehän on jumppakello. Jumppakello on siis puhelimeni hälytys, joka soi tunnin välein. Jumppakellon soiminen tarkoittaa sitä, että on aika jumpata. Tasatunnein jalkaa ja parittomilla tunneilla kättä. Tässä on salaisuuteni siihen, millä aiemmat vammat on kuntoutuneet hyvin ja hommat on edennyt siten, miten on pitänytkin. Ihmiset sattuu usein kommentoimaan, […]

Mitä kädelle kuuluu?

Reilu viisi viikkoa käden leikkauksesta ja luun katkeamisesta. Missäs nyt mennään? Käsi alkaa voimaan ihan hyvin itseasiassa, sillä olen pystynyt vähentämään koko ajan kipulääkkeitä. On myös hetkiä, jolloin käsi on jopa unohtunut, koska se ei koko ajan ilmoittele itsestään. Lauantaina havahduin esimerkiksi siihen, että iltapäivään mennessä olin syönyt vain yhden särkylääkkeen. Uskoisin, että kivun unohtaminen […]

Käden ensimmäinen tarkastus

Kävin tänään käpäläni kanssa ensimmäisessä tarkastuksessa tai siis fysioterapiassa. Nyt on reilu kolme viikkoa siis leikkauksesta kulunut ja tässä kohtaa vähän mittailtiin ja katsottiin, miten paraneminen on lähtenyt käyntiin. Fysioterapeutin ensimmäiset sanat olivat: ”ainakin mitellan ottaminen pois ja takin riisuminen onnistui paremmin kuin lähtiessä sairaalasta. Täällä lukee, että olit todella kipeä.” Kyllä, näinhän se juurikin […]

Kolmen raajan varassa treenaaminen

Taas kerran ollaan kolmen raajan varassa, mikäli puhutaan valmistautumisesta Baruntselle. Mikäs siinä, tämähän on tavallaan ihan tuttu juttu. Nyt neljäs puuttuva raaja on vain tällä kertaa oikea käsi eikä jalka. Treenit lähtivät jo reilu viikko sitten käyntiin, kun kädestä poistettiin hakaset ja hikoilukielto poistui. Mitä sen jälkeen on ollut ohjelmassa? Vatsalihastreeniä, boksille nousuja, pyöräilyä, kyykkäämistä […]

Voiko harmitukseen kuolla?

Käden leikkauksesta on nyt tasan kaksi viikkoa. Leikkauspäivästä mulla on aika hämärät muistikuvat. Ennen ysiä mulle annettiin rauhoittavaa lääkettä ja iltapäivästä kuulemma neljän aikaan olin osastolla takaisin. Tässä välissä olin ollut leikkaussalissa, kuvitellut etten varmasti nukahda nukutukseen, herännyt heräämössä, katsonut sumussa anestesialääkäriä ja seuraavaksi olinkin jo osastolla. Väsyneenä ja aikalailla pihalla päivän tapahtumista. Tämän jälkeen […]

Seuraava vuorikohde

Viime vuonna polven operaation alkaessa katseet olivat jo tässä vuodessa ja tämän vuoden vuoressa. Tarkoituksena oli, että kuntoudun siten, että tämän vuoden vuori on mahdollista kiivetä. Näin olikin, kunnes olkaluuni yllättäen katkesi tapaturmaisesti. Mikään ei ole muuttunut, edelleen katseet ovat tämän vuoden syksyssä ja kuntoutumisen onnistumisesta, jotta pääsen tämän vuoden syksyllä kiipeilemään. Suunnitelmat syksyn reissusta […]

Mikä on käden diagnoosi ja mitä seuraavaksi?

Kerroin aiemmin tällä viikolla, kuinka viime torstaina tapahtui jotain todella kauheaa. Muscle upissa oikean käteni olkaluu meni poikki kovan väännön seurauksena. Käsi leikattiin viime lauantaina Töölön sairaalassa ja sitä ennen odotin leikkausta muutaman päivän päivystysosastolla kädessäni väliaikainen kipsi. Maanantaina pääsin sitten leikkauksen jälkeen kotiin ja tämä viikko menikin hieman jännittäessä, että pääsenkö hakemaan todistuksen Lappeenrannasta […]

Kiipeilylupa saatu

Viime huhtikuussa oikea polveni jäi lukkoon salilla. Tästä alkoikin sitten tapahtumaketju, joka on hallinnut toimintaani viimeiset 10 kuukautta. Selvisi, että polvesta molemmat kierukat ovat revenneet ja eturistiside, joka on leikattu jo kahdesti aiemmin oli käytännössä lähes olematon ja väärin ruuvattu. Toukokuun viimeisenä päivänä polvi leikattiin ensimmäisen kerran. Toukokuussa korjattiin kolme repeämää kierukoista ja eturistiside otettiin pois ja […]

Seuraavan projektin odottamista

”Millainen olo sulla on nyt kun gradu on palautettu?”, kysyi salikaveri tällä viikolla. Olohan on ollut todella outo viime päivät. Koko syksy on tullut suoritettua laput silmillä ja välillä on ollut niin kiire, että ei ole edes huomannut hengähtää. Nyt aikaa on ollut sitten myös hengähtää. On ruvennut väsyttämään ja uni on maistunut öisin, olen […]

Kuntoutuspotilaana oleminen alkaa riittämään

Kuntoutuminen on pitkä tie, sanovat viisaat. Ja hehän ovat aika oikeassa. Olen nyt ollu polvitoipilaana viime toukokuusta lähtien. Tie on ollut aika pitkä, kuten ne viisaatkin sanovat. Etenkin kesäkuu oli vaikeaa. Tuli yhdet jos toisetkin turhautumisitkut itkettyä sen vuoksi, etten ansainnut tätä prosessia. No onneksi niistä fiiliksistä on päästy todella pitkälle ja pian kuntoutuminen alkoikin […]