Viimeiset pari kuukautta tuli paahdettua aika kovalla kiireellä arkea ja viikonloppujakin eteenpäin. Käytännössä päivät oli aikataulutettu polven kuntouttamisen, työn, treenien ja gradun kirjoittamisen kanssa. Välillä tuntui, että oravanpyörä pyöri liiankin nopeasti.
Nyt polven toisesta korjausoperaatiosta on viikko. Olen levännyt paljon ja nukkunut varmaan pitkiä ja pahoja univelkoja pois viikon ajan. Olen levännyt ja jumpannut jalkaa. Kavereitakin on käynyt kylässä, mikä on tosi ihanaa, sillä aika käy helposti pitkäksi vaikka vain lepää ja kropassa on olo, että polvi nimenomaa parantuakseen tarvitsee nyt lepoa.
Silti, tästä kaikesta huolimatta olen ahdistunut, kuinka minun pitäisi alkaa suorittamaan erinäisiä asioita. Muutaman päivän lepäämisen jälkeen on alkanut jo tehdä mieli treenaamaan: voisihan sitä vähän tehdä leukoja, pumpata hauista tai tehdä ylöstyöntöjä.
Tulikoura sanoi viime tiistaina kun kotiuduin Tilkasta, että nyt on otettava rauhallisesti. Olin päättänytkin, että lepään pari viikkoa rauhassa ja sitten painan täysillä graduni teoriasuuden valmiiksi. Minulta myös kiellettiin pyörän polkeminen siihen asti, kunnes tikit on poistettu, sillä he ilmeisesti epäilivät minun treenaavan liikaa ja vaarassa olisi haavojen repeäminen.
Nyt siis edessä on vielä viikko rauhassa lepäämistä ja gradua aloittelen tekemään jo pienissä paloissa eteenpäin. Näin sen valmistuminen on koko ajan lähempänä. Suorittamista en kuitenkaan siitä halua, vaan gradu valmistuu sille asetetussa tavoiteajassa ensi vuoden puolella. Minulla on vielä reilusti opiskeluaikaa jäljellä joten pääprioriteetti on tällä hetkellä parantaa polvi ja sen jälkeen jatkaa gradua eteenpäin.
Suorittajana oleminen on tietynlainen taakka. Suorittaja usein kärsin huonosta mielestä sen suhteen, että olisin voinut tehdä vielä enemmän päivän aikana ja tunnin lepääminen aivottoman tv-ohjelman parissa aiheuttaa huonon mielen, sillä senkin ajan olisi voinut käytää tehokkaammin.
Suorittajan on vaikea levätä, mutta joskus tästäkin luonteenpiirteestä on apua. Hommat hoituu ajallaan ja silloin, kun on vain päättänyt että minähän hoidan tämän homman kunnolla maaliin asti. Tästä luonteenpiirteestä on myös hyötyä vuorilla: kaikki hetket eivät ole herkkuja ja tällöin vaaditaan kovaa päätä sen suhteen jos meinaa uuvuttaa tai muuten vain kohtaa vaikeita hetkiä.
Nyt tämä suorittaja on sen verran uupunut, että ottaa aamupäivän päiväunet!
