Sain kaverilta viestin muutama viikko sitten, että lähtisinkö Sveitsiin kiipeämään pitkiä sporttimultipitch-reittejä hienoja maisemissa? Ja samalla pääsisin ensimmäistä kertaa Alpeille tutustumaan paikkoihin. Ajankohta sopi kalenteriin, mutta mielessä painoi kipeä jalkapöytä ja jo siinä kohtaa olin ollut kiipeilemättä useamman viikon. Täytyi vain toivoa, että jalka alkaa parantua ja minulla oli sovittu ortopedille kontrollikäynti, jossa sitten viimeistään kiipeilylupa tulisi tai sitten ei…
Sain luvan kiivetä, mutta jalan kanssa täytyy olla varovainen koko kesän ja erityisesti minun täytyy välttää juoksua kovalla alustalla, jotta iskutus on maltillinen. Elokuussa jalasta otetaan vielä kontrollimagneetti, mutta jalka on onneksi ollut jo kivuton ja kenkävalinta tuntuu olevan erityisen merkittävässä roolissa tällä hetkellä. No mutta ennen reissua kävin kokeilemassa jalkaa pari kertaa seinällä ja kaikki vaikutti hyvältä. Ei muuta kuin lentsikka kohti Zürichiä ja toiveet, että jalka kestää pidemmätkin päivät.
Kaveri oli laittanut minulle linkkejä eri kiipeilypaikoista ja kaikki oli näyttivät tosi hyvältä. Pääasiassa paikat oli melko korkealla lähellä 3000 metriä ja kesäkuun alussa lämpötilat olivat yllättävänkin matalat. En ehtinyt kovin paljon stressata säätä, mutta kiipeilykaveri oli katsonut säätä jo useamman viikon ennen reissua. Alkoi näyttämään siltä, että meillä sattuisi melkoinen tuuri: kuuden päivän reissusta neljä päivää paistoi aurinko ja lämpötilat olivat nousussa.
Saas-Grund
Suuntasimme ensimmäisenä Saas-Grundiin. Ensimmäisenä iltana kiipesimme leirintäalueen lähellä olevalla kalliolla single-pitch-reittejä. Kallio oli hieno ja pitkän matkustuspäivän jälkeen oli kiva päästä kiipeämään. Reitellä tuntui, että en ole hetkeen taas kiivennyt ja hermostutti liidata.
Nukuimme Kappellenweg-nimisellä leirintäalueella, joka maksoi autolta, kahdelta ihmiseltä ja kahdelta teltalta 51 euroa. Leirintäalueen hinta sisälsi myös hissiliput kylästä korkeammalle. Pelkkä hissilippu olisi ollut edestakaisin 37 euroa, joten pidimme leirintäaluetta hintalaatusuhteeltaan erittäin hyvältä valinnalta.
Toisena päivänä kävelimme ylemmäs kiipeämään kalliolle, jossa oli kolmen köydenpituuden mittaisia reittejä.
Jo tuolloin maisemat olivat hienot ja reitit olivat mukavaa melko helppoja 4-5 graden reittejä. Kalliolta löytyi myös vaikeampia reittejä ja muutamaa sellaista kokeilimme myös päivän aikana. Otimme illalla vielä hissin ylös ja kävimme katsomassa seuraavan päivän kohdetta: Jegihornia.
Seuraavan päivän tavoite oli lähteä Saas-Grundin kylästä ensimmäisellä hissillä Kreuzboden-nimiselle hissiasemalle ja aloitimme siitä lähestymisen kohti Jegihornin Alpendurst-reittiä. Reitti on 14 köydenpituutta 4C reittiä eli helppoa kiipeilyä, hyvillä pulttauksilla ja hienoissa maisemissa.
Päivä oli todella hieno, kiipeily alkoi 2800 metrin korkeudesta ja päätyi huipulle. Jo lähestymisessä tuntui, että nyt ollaan korkeammalla kuin kotona. Kiipesimme vuorovedoilla ja huipulta laskeuduttiin kävellen melko haastavaa polkua alas. Ehdimme päivän viimeisiin hisseihin ja kokonaisuudessaan olimme reissulla seitsemän tuntia.
Reitillä oli vain toinen köysistä meidän takana ja siinä kiipesi opas 76-vuotiaan asiakkaan kanssa. Opas suositteli meille Wiwannihorn-nimistä paikkaa ja jäimme miettimään tätä.
Zermatt ja Riffelhorn
Seuraavana päivänä ajoimme Zermattiin tai oikeastaan Täsch-nimiseen kylään, jossa tajusimme että Zermattiin voi ajaa vain erikoisluvalla. Täschistä otimme junan Zermattiin ja samalla otimme junalipun Gornegratiin, jossa oli meidän seuraava kohde Riffelhorn.
Junalippu oli kyllä suolaisen hintainen, 140 euroa edestakaisin ja maksaessa mietti, että onpahan kallis. No hinta unohtui nopeasti, sillä maisemat olivat kyllä todella upeat. Matterhorn näkyy hienosti ja Riffelhornille lähestyminen on nopea.
Riffelhornilla osa reiteistä olisi vaatinut trädikiipeilyssä tarvittavia varusteita, joita meillä ei ollut mukana ja sen takia päädyimme helpolle reitille nimeltään Easy. Lähestyminen oli melko haastava itse reitille ja Riffelhornin muille reiteille lähestyminen muuttui vielä haastavammaksi. Täällä siis kannattaa varautua varmistamaan jo lähestymistä itse reitille.
Kiipesimme neljä köydenpituutta ja se oli sopiva aktiviteetti edellisen pidemmän päivän päälle. Päivä oli kuuma ja kalliolla pystyi kiipeämään ilman pitkähihaista paitaa. Kävimme vielä Zermattissa syömässä ja menimme läheiselle leirintäalueelle yöksi.
Wiwannihorn
Seuraavana päivänä ajoimme Ausserbergiin ja sieltä pientä tietä ylös kohti Wiwannihüttea, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä seuraava yö. Tien päästä täytyi nousta 600 vertikaalimetriä helppoa polkua kohti majaa ja aurinko porotti rinteessä sen verran, että ensimmäisen kerran kävi mielessä että miksen pukenut shortseja jalkaan.
Wiwannihütte oli pieni vuoristomaja, jota Jegihornilla kiipeillyt opas pyöritti vaimonsa kanssa. Pääsimme majalle ja kävimme keskustelun siitä, mille reitille lähtisimme. Minä halusin ehdottomasti pitkälle reitille ja päädyimme lopulta Steinadlerroutelle, joka oli 14 köydenpituutta.
Reitillä oli vitosen gradea ja kävin aikamoisen henkisen taistelun 5C släbi-pitchillä, sillä en ole hyvä kiipeämään släbillä eli sileällä kivellä ja tuntui oikeasti pelottavalta, että tipunko reitiltä. Eikä tippumisessa olisi tapahtunut mitään ihmeellistä, olihan reitti pultattu ja sitä kautta hyvin varmistettu. Henkinen tsemppi reitillä ja pääsin ylös kunnialla.
Reitiltä alastulo olikin sitten toinen juttu, sillä päädyimme hieman virheellisesti ”helpolle vaelluspolulle” ja pian reitti muuttuikin kiipeilyksi alaspäin. Toinen köysistö meni edellä ja laitoimme itsemme köysistöön seinämän alussa ja varmistimme reittiä alas pulttien avulla.
Päivä kesti kahdeksan tuntia ja lopulta nousua tuli melkoisen paljon 1165 metriä. Oli helpottunut olo majalla, kun pääsimme alas ja illallinen maistui todella hyvältä.
Ensimmäinen kerta Alpeilla
Tämä oli minun ensimmäinen kerta Alpeilla kiipeilemässä. Viimeisten vuosien kaikki reissut, aika ja rahat on mennyt erityisesti Nepaliin reissatessa ja Alpit ovat jäänyt vähälle huomiolle.
Tämä oli kuitenkin erinomainen kokemus ja intro tulevaan kesään, jolloin vietämme kuusi viikkoa Chamonixissa. Kiipeiltävää riittää kyllä kaikenlaiseen touhuiluun ja tavallaan nyt avautui täysin uusi maailma Alppien myötä.
Rakastan Nepalissa olemista ja siellä on vaan niin upeaa. Alpeilla oli hyvin erilaista, sillä moneen paikkaan pääsee hissillä tai junalla, majoilla tarjoilu on ensiluokkaista ja lähestymiseen reiteille ei mene viikkoja kuten Nepalissa monessa paikassa kävellään pitkiä aikoja ennen itse vuorelle pääsemistä.
On siistiä, että Alpeille meneminen on todella helppoa ja tämän reissun jälkeen odotan vielä enemmän kesää.
