Kerroin teille jo aiemmin, että syksyllä tarkoituksena olisi suunnata takaisin Nepaliin ja lähteä jahtaamaan 7000 metrin vuorta ja käydä kiipeämässä myös toinen, hieman matalampi vuori samalla reissulla.
Kädelle sattui, mitä sattui ja retkikuntapaikan varaaminen siirtyi. Sairaalassa tuntui, että koko projekti oli taas tuomittu epäonnistumaan, mutta lääkärit eivät nähneet asiaa ollenkaan näin. Nyt paraneminen on lähtenyt käyntiin ja seuraavaksi alkaakin todellinen valmistautuminen, toki hieman luovemmin, mitä olimme alun perin ajatelleet, mutta valmistautuminen alkaa joka tapauksessa.
Olen tänään nimittäin varannut, itseasiassa juuri äsken retkikuntapaikkani tulevalle syksyn matkalle. Sain sovittua retkikuntaoperaattorin kanssa seuraavaa: käden tapaturman johdosta sain lisäaikaa miettiä lopullista lähtöä 1.8.2o17 saakka. Olen varannut paikan ja maksanut 10 % varausmaksun matkasta, mutta päätös lopullisesti lähdöstä täytynee tehdä vasta elokuun ensimmäisenä. Päätöksen jälkeen joko maksan loput retkikunnasta tai sitten nyt maksamani raha palautetaan.
Kohti tuollaista sumuista maisemaa siis. Jos käden paraneminen menee suunnitellusti eteenpäin, niin jo kesällä treenit on siinä mallissa, että tulen tietämään tasan tarkkaan lähdenkö vai en. Koko ajan tulen tekemään hommia sillä ajatuksella, että lähden reissuun.
Minulla on taas kerran, se ihana kutkuttava, jännittävä, vatsaa kalvava ja iloinen olo, että uskallan tehdä tämän päätöksen. Samaan aikaa pelottaa: haukkaanko liian ison palan kakkua? Onko tavoitteet liian korkealla? Selviänkö? Nämä kaikki epäilyt kuuluvat kuitenkin kuvioon ja ilman suuria unelmia ei tietenkään tule myöskään otettua riskejä. Nyt ajatukset ovat vahvasti kädessä ja siinä, että kuntoa rakennetaan edelleen suunnitelmien mukaan tähtääväksi siihen, että kiipeän syksyllä ja kaikki menee siltä osin nappiin.
Retkikuntapaikka on nyt varattu ja seuraavaksi voidaankin keskittyä siihen, että miten retkikuntapaikka saadaan elokuussa vahvistettua pysyväksi ja sellaiseksi, että reissulle todella kannattaa lähteä.
Mukava kuulla että suunnitelmat etenee! Hinkun laakso on todella kaunista seutua. Minkälaisella porukalla olet lähdössä? Osana kansainvälistä tiimiä vai onko enemmänkin suomalaisia mukana?
Moikka! Joo, näin olen kuullut ja odotan kyllä syksyn reissua innolla. Kyse on ihan uusista haasteista ja isomman retkikunnan tuntua on tiedossa selkeästi aiempiin retkikuntiin verrattuna. Nyt vain käsi kuntoon, niin kaikki menee suunnitelmien mukaan. 🙂 Matka-Mikko eli sama Mikko, joka oli mm. Aconcagualla mukana, lähtee mukaan ja tulemme jakamaan teltan tällä reissulla. Muuten liitymme osaksi kansainvälistä retkikuntaa.