Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna päätin lähteä pyöräretkelle Tampereelle Pyhä- ja Näsijärven maisemiin. Olin huomannut kyseisen pyöräreitin alkukesästä Instagramista ja päättänyt, että sopivan hetken tullen lähden matkaan. Olimme juuri tulleet Norjasta ja suuntasin heti seuraavana viikonloppuna kohti Tamperetta.
Ensimmäinen päivä: Tampere-Mänttä-Vilppula 125 kilometriä
Ensimmäisenä hyppäsin pyöräni kanssa junaan Helsingistä Tampereelle. Näin Tampereella ystävääni aamupalan merkeissä. Aamu oli helteinen, joka tiesi kuumaa päivää ja olin varautunut matkaan juomarepun kanssa. Mukana minulla oli teltta, keitin, makuupussi, alusta, vähän ruokaa ja pari vaihtovaatetta.
Lähdin matkaan ja kaksi aamupalaa turvasi sen, että pääsin ajamaan yllättävän pitkälle ennen kuin tarvitsin ensimmäisen tauon. Reitti on merkattu tosi hyvin ja sitä oli helppo seurata. Tampereelta lähtiessä ajoin latupolkuja pitkin hiekkatietä ja ensimmäisen päivän aikana soratietä oli noin 40 kilometriä kokonaismatkasta.
Tampereelta Vilppulaan päin on vain muutama hyvä taukopaikka ja olin yllättynyt, kuinka pitkä matka oli pelkkää maalaismaisemaa ilman ruokakauppoja, huoltoasemia tai kahviloita. Pysähdyin viimein syömään Jäminkipohjalle Telakanrantaan. Olin tauon tarpeessa ja kuumuus oli tehnyt tehtävänsä.
Ensimmäisen päivän jälkeen oli hyvä fiilis ja vaikka tauko 80 kilometrin kohdalla tuli tarpeeseen, ei kokonaispäivämatka 125 kilometriä tuntunut mahdottomalta matkalta ja perille päästyä ei oikeastaan väsyttänyt. Matkalla oli paljon mäkiä, mutta suurimmaksi osaksi hyvää asfalttitietä.
Jäminkipohjalta jatkoin matkaa Mänttä-Vilppulaan, jossa pääsin Nepalissa Aventuran reissulla olleen kaverin luo yöksi. Kävin uimassa, käytiin kaupassa ja syötiin illan aikana hyvin. Kiitos vielä yöpaikasta!
Toinen päivä: Mänttä-Vilppula – Virrat – Vaskivesi – Ruovesi – Kuru 165 kilometriä
Toinen päivä alkoi leppoisasti hyvällä aamupalalla. Lähdin liikenteeseen rauhassa ja päätin, että toisen päivän aikana poljen niin pitkälle kuin jaksan. Olin ajatellut, että olisin Romunokan laavulla yön jos vain jaksan ajaa sinne saakka.
Matka Virroille meni leppoisasti ja olikin lopulta päivän helpoin osuus. Olin oppinut edellisestä päivästä ja aloitin eväiden syömisen ennen totaalista uupumista. Söin Virroilla venesatamassa burgerin ja kävin kaupassa ostamassa lakuja evääksi.
Virroilta lähdin kohti Vaskivettä ja Ruovettä. Matkalla oli todella paljon mäkiä ja Helvetinjärven kansallispuiston maisemissa soratie oli viedä kaikki voimani. Välillä matkan tekeminen hidastui ja yritin vain miettiä, että niin kauan, kun pyörät liikkuvat myös matka etenee. Olin tavallaan myös onnellinen, että olin yksin matkassa ja tsemppasin vain itseäni.
Söin lakuja, pidin taukoja ja pysähdyin Helvetinkolulle jätskille. Pieni tauko ja vesivaraston täyttö auttoi jatkamaan viimeisen mäkiset soratiepätkät ennen asfaltille siirtymistä. Pakko sanoa, että hetket ennen Helvetinkolua olivat reissun raskaimmat pätkät.
Sinnittelin nihkeät pätkät ja lopulta pääsin Romunokan laavulle. Olin huojentunut ja onnellinen, että olin jaksanut ajaa koko matkan ja olin tajunnut pysähtyä Ruovedellä kauppaan ostamaan leiriin sipsiä korjaamaan pahinta energiavajetta.
Kolmas päivä: Romunokan laavu – Tampere
Kolmantena päivänä oli edessä 75 kilometrin pätkä ja se tuntui edellisen päivän mäkien jälkeen helpolta etapilta. Sitä se olikin, vaikka matkalla oli edelleen soratietä ja kunnon mäkiä. Kuitenkin Tampereelle saavuttaessa oli 25 kilometriä hyvää kevyenliikenteenväylää ja leppoisaa ajelua.
Viimeisestä päivästä on jäänyt parhaiten mieleen munkkikahvit Ylöjärvellä ja Tampereella perille päästyäni sauna Rauhaniemen kansankylpylässä. Näin myös ihanaa treenikaveriani pizzan merkeissä ja pääsimme vaihtamaan pitkän ajan jälkeen kuulumiset.
Reitti oli mielestäni todella kova ajaa, sillä kilometrejä kertyi kolmessa päivässä 365 kilometriä ja nousumetrejä kertyi 3300 metriä. Mäkiä riitti reitillä ja erityisesti soratiepätkät olivat välillä raskaita, mutta samalla reitin hienoimpia kokemuksia.
Yksin matkustaminen oli mukavaa, mutta tietty ajaminen on välillä raskaampaa yksin kuin porukassa. Sain kuitenkin edetä itselleni sopivaa vauhtia ja pääsin reitin kunnialla maaliin.
Opin, että vauhdin katsominen ei kannata pitkällä matkalla ja matka etenee niin kauan, kun molemmat pyörät pyörivät. Eväitä kannattaa myös syödä ennemmin usein kuin liian harvoin.
