Polveni leikkauksesta on nyt kaksi kuukautta. Kuukauden olin liikenteessä vain yhdellä jalalla, pyörätuolissa ja kepeillä. Ensimmäisen kuukauden aikana sain tehtäväksi saada polven liikkuvuuden takaisin ja jännittää reisilihasta. Toinen kuukausi on sitten vierähtänyt kävelyn opettelussa, pyöräilyssä, soudussa ja yläkropan treeneissä.
Edellään kävely muistuttaa sujuvuudeltaan ankkamaista vaappumista ja jalka on ajoittain kipeä. Tänään minulla oli kuitenkin polven kontrolli ja ortopedi Ilkka Tulikoura totesi kaiken olevan kunnossa. Jalan kipeytyminen johtuu parista ihan järkeen käyvästä selityksestä: jalan turhasta jännittämisestä ja kesken olevasta täydellisestä parantumisesta.
Kaikki näyttää siis juuri siltä kuin tässä vaiheessa pitääkin ja viikon päästä pääsen takaisin töihin. Olenkin odottanut kovasti töihin paluuta, sillä aika on käynyt todella pitkäksi ajoittain.
Aikani on kulunut viimeisen kuukauden aikana etenkin polven kuntouttamiseen. Olen päivittäin tehnyt jotain sen eteen, että polvesta tulisi hyvä. Nämä kovan työn tulokset palkittiin tänään vastaanotolla, jossa tuli vielä vahvistus sille, että kaikki on hyvin.
Se, mikä on myös upeaa, että Tulikoura ei kuopannut täysin minun 2017 vuoden kiipeilysuunnitelmia vaan kannusti nyt panostamaan kuntouttamiseen. Tulevan matkan kohtalo selvinnee varmasti loppuvuodesta, mutta arvannette, että suunnitelmat ovat jo hyvin pitkällä ja tarkasti tiedossa. Mahtavinta tässä kaikessa on se, että voin nyt todella itse vaikuttaa siihen pysyvätkö nämä suunnitelmat hengissä, sillä minähän polven kuntouttamisesta vastaan eikä kukaan muu.
