140 litrainen kassi painaa kaikkien tavaroiden kera 22,7kg ja se on todella täynnä. Painoraja ei siis ylittynyt vaikka olin siitä kovin huolissani.
Tänään onneksi sain tilaisuuden vielä hautautua torkkupeiton alle ja nukkua päiväunet. Tekipä hyvää ja nyt makoilen loppuillan kotona tankkaillen sekä vettä että ruokaa.
Viimeisten päivien fiilikset ovat olleet yllättävän rauhalliset, sillä tiedän tehneeni kaikkeni ja luotan itseeni sekä varusteisiini, jotka ovat mielestäni parhaimmat mahdolliset tälle matkalle. Olen kuitenkin tietysti käynyt paljon läpi myös sitä mahdollisuutta, että entä jos en pääse huipulle. Tulen olemaan pettynyt, todella pettynyt ja varmasti tulen tulemaan itkien alas jos jokin syy estää huipulle pääsemisen.
Riski huipun saavuttamatta jäämiseen kuuluu vuorikiipeilyyn ja se on osa tätä lajia. Jos lajia haluaa harrastaa on myös ymmärrettävä reaaliteetit ja punnittava riskien sekä mahdollisuuksien välistä suhdetta. Näen huipulle pääsemättä jäämisen riskistä huolimatta, että tällä hetkellä vaakakupin toinen puoli eli Aconcaguan huippu on silti paljon vahvempi ja tavoittelemisen arvoinen. Vuoren huippuhan ei minulle noin vain eteen tupsahda vaan sen eteen on todella kovasti tehtävä töitä.
Olen valmis vuorille ja ottamaan tämän riskin saavuttaakseni huipun.
