Santiago
Nukuin pitkän lentoni yllättävän hyvin. Lentohan lähti Suomen aikaan noin yhdeltä yöllä ja olin todella väsynyt päästessäni koneeseen. Nukahdin tätä paikallista Argentiinan aikaa 20:30 ja heräsin muutaman kerran yön aikana ja lopullisesti 5:30 eli aikamoiset prinsessaunet tuohon väliin.
Skippasin jopa lentokoneen illallisen, sillä olimme juuri ennen konetta syöneet Burger Kingissä ja nälkä ei enää koneessa vaivannut.
Tuntuupa todella hassulta olla nyt aivan maailman toisella puolella! Matkalla Santiagoon ohitimme Aconcaguan todella läheltä, huippu valitettavasti oli pilvessä, mutta vuori on kyllä todella huikea ja jylhä. Se erottuu selvästi muista korkeudellaan ja lentokoneesta katsottunakin vuori näytti isolta. Innokkaasti ikkunasta katsoin mahtavia vuorimaisemia ja mieltä lämmittää erityisesti se, että tiedän käveleväni kyseisissä maisemissa aivan pian!
Telttakamu sanoi, että 7000 metrissä oli lentokoneen mittarin mukaan ollut -26 astetta eli aikamoisen kirpiä sää! Onneksi sitä varten on hankittu parhaat mahdolliset varusteet, jotta kylmyydestä selvitään.
Matka Mendozaan on kyllä näin yhdeltä istumalta melkoisen pitkä, laskimme juuri, että olemme tehneet matkaa 36 tuntia. Onneksi pääsimme hyvin perille! Jo Santiagossa näkyi kiipeilijöitä ja osa olikin koneessa Milletit jalassa tai kassissa. Vaikkeivat he suoraan kilpailijoita todellakaan ole, niin myönnän heitä katsoneeni ja verranneeni itseeni. Lopputulos oli, että proolta näyttää, mutta antaa näyttää. Tiedän, mitä olen itse tämän matkan eteen tehnyt. Matkalaukkujen tulemista jännitettiin viime hetkille asti, mutta meidän molempien laukut löytyivät perillä ja kentällä tuulettelimme tämän kunniaksi.
Mahtavaa olla taas Argentiinassa! Ja samalla olen tietenkin palannut vahvasti vaihtoaikaani ja siihen liittyviin ihaniin muistoihin.
