Nuuksio Classic maraton – tuloslistalla DNF

Eilen juostiin Nuuksio Classic maraton Nuuksiossa. Kirjoitin aiemmin, kuinka valmistautuminen oli jännittänyt ja minulla oli aika kauhunsekaiset fiilikset siitä, mitä olen oikein menossa tekemään. Eilen tuo päivä koitti ja valmistautuminen oli mennyt hyvin: olin saanut levättyä ja nukuttua pitkästä aikaa kunnolla ennen kisapäivää.

Meillä maratonin juoksijoilla lähtö oli kello 10 ja ultramatkan juoksijat olivat lähteneet liikenteeseen jo kello 6 aamulla. Olin lähtöryhmässä 2 ja pääsimme 10:05 siis matkaan. Alku mentiin rauhassa ja massan siirtyessä poluille, tuli poluilla hiukan ruuhkaa. Jono alkoi kuitenkin liikkumaan eteenpäin ja päästiin juoksemaan hyvää vauhtia.

Olin aamulla ottanut buranan, sillä vasemman jalan takareisi ja pohje oli ollut koko lepoviikon kipeä. Sama vaiva oli ennen triathlonin perusmatkaa kesäkuussa. En ollut kuitenkaan tehnyt asialle mitään ihmeempää, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on melko tyhmää. Odottelin vain, että lepo veisi kivun mennessään.

Nuuksio Classic polkujuoksumaraton
Kisanumeroiden haku perjantaina

Viiden kilometrin kohdalla alkoi pakarassa tuntumaan, että tuo sama vaiva on tulossa. Kipu alkoi levitä pakarasta takareiteen ja sieltä pohkeeseen, siten että viimeisessä vaiheessa jalan koukistaminen on todella kivuliasta ja etenkin alamäen juokseminen ihan kammottavaa.

Ajattelin, että maratonin juoksemiseen kuuluu kivut. Lähes kaikki maratonin aiemmin juokseneet ihmiset sanovat, että kyllä siellä tulee hetkiä, jolloin on hankalaa ja tekisi mieli luovuttaa. Purin hammasta ja yritin olla ajattelematta kipua.

Kymmenen kilometrin kohdalla tulee yksi jyrkimpiä nousuja Nuuksio Classicin reitillä Swinghill-laskettelurinteen nousussa. Aamulla oli satanut ja kalliolla pääsi todella testaamaan omaa kuntoa sekä kenkien pitoa. Ensimmäinen juomapiste oli myös laskettelurinteen jälkeen.

Olin ottanut taktiikaksi sen, että yrittäisin tankata karkkia ja geeliä kerran tunnissa. Näin saisin koko ajan energiaa ja samalla joisin vettä. Tämä taktiikka piti ja tuntui, että se toimi mielestäni ihan hyvin. Juostessa sai juotua ja otettua energiaa suunnitelman mukaisesti.

Reitistä oli tiedossa, että ensimmäinen puolikas on haastavaa maastoa ja niin se olikin. Poluilla oli välillä hankala juosta ja hyvin tuli esille se, että oma juoksutekniikka tekniselle maastolle vaatii kyllä paljon hiomista jos sellaista maastoa haluaa joskus juosta kovaa.

Ensimmäisen ja toisen huoltopaikan välillä oli 15 kilometriä ja matka huollolle oli kyllä pitkä. Olin melko poikki päästessäni 26 kilometrin huoltopaikalle ja eniten hiersi viiltävä kipu vasemmassa jalassa. Kipu oli levinnyt pakarasta pohkeeseen ja jokaisella askeleella tuntui, että joku lyö puukolla jalan koukistuessa pohkeeseen.

Rupesin pohtimaan, että mitä jos keskeyttäisi. Matkaa oli kuitenkin lähes puolet jäljellä. Jos olin purrut hammasta ja puskenut kipua vasten jo 20 kilometriä, niin todennäköisesti kivut eivät helpottaisi tulevillakaan kilometreillä.

Olin myös tehnyt päätöksen, etten ota mitään loukkaantumisriskiä puskemalla itseäni niin rajoille, että kompuroinnin tai kaatumisen riski kasvaisi. Viisi viikkoa aikaa, niin olisin lähdössä Nepaliin ja kyllä olisi harmittanut, jos olisin loukannut itseni eilen Nuuksiossa. Maaliin pääseminen matkan riskeeramisella ei tuntunut tarpeeksi isolta palkinnolta. 

Pääsi itku, harmitus ja pettymys, mutta päätin 30 kilometrin kohdalla etten jatka matkaa maaliin, vaan kävelen lyhintä reittiä kohti Nuuksion hotellia. Pettymys oli kyllä todella kova, sillä oli kuitenkin valmistautunut matkaa varten ja toivonut hyvää tulosta. Mielen valtasi epäonnistujafiilis, itsensä ruoskiminen ja karvas pettymys.

Nuuksio Classic polkujuoksu
Nuuksio Classic polkujuoksumaraton

Kävelin kolme kilometriä maalipaikalle ja itkin pettymystä pois. Mieli alkoi kohentumaan matkalla, sillä uskoin tehneeni oikean päätöksen. En pystynyt koukistamaan jalkaa ollenkaan ja juokseminen loppuun olisi todennäköisesti ollut jopa mahdotonta. Samalla olisin riskeerannut jopa syksyn reissun.

Vaikka minulla oli todellinen luuseriolo, niin tämäkin puoli kuuluu urheiluun ja urheilijan elämää. Välillä tulee pettymyksiä ja toisaalta usein kova työ myös palkitaan. Tämä epäonnistuminen myös on aiheuttanut sen, että olen pohtinut, onko minulla levon ja treenaamisen suhde oikealla tolalla. Epäonnistuneita juoksukilpailuja on tullut nyt kaksi putkeen ja treenit on viime aikoina muutenkin takunnut.

Olin kuitenkin tosi iloinen kaikkien tuttujen upeista suorituksista ja aidosti pystyin tuntemaan, miten kovan suorituksen kaikki olivat tehneet. Tiesin, mitä vaikea päivä itsellä oli takana, niin voin uskoa maaliin pääsyn olleen vähintään yhtä haastavaa.

Keskeyttäminen on ikävää, mutta tämän hetken kivut vasemmassa jalassa viestii siitä, että oikeasti tein varmasti oikean päätöksen. Nyt olennaista on hoitaa oikea ongelma kuntoon eikä vain syödä buranaa piilottamaan kipuja ilman oikeaa hoitoa ja lepoa.

Etsin jo keväällä valmentajaa ja tämä epäonnistuminen kyllä vauhdittaa näitä etsintöjä. Selkeästi tarvitsen jonkun, joka sanoo, mitä tehdä ja tämä omatoiminen sählääminen ei tuota optimaalista tulosta. Seuraavaksi pitää kartoittaa sopivia vaihtoehtoja tähän.

Onneksi epäonnistumisista myös aina oppii. Tästäkin keikasta tuli monta uutta oppia tulevaa varten ja nyt alkaa palautuminen eilisestä lenkistä ja jalan hoitaminen kuntoon.

Nuuksiossa tuli upeita tuloksia, onneksi olkoon kaikille maaliin juosseille! Olette tosi mahtavia!

 

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.