Kirjoitin maanantaina, kuinka ylävuoristokenkäni Milletit alkoivat painamaan. Tiistaina jalat olivat niin kipeät, että kenkää ei tahtonut laittaa edes jalkaan. Keskiviikkona kävelin kengillä 1,5 tuntia hampaat irvessä ja oikean kengän kanssa homma alkoi sujumaankin. Kipu loppui jossain vaiheessa, mutta vasemman jalan kanssa ongelmat jatkuivat. Olen tässä vaiheessa onnellinen siitä, että vielä yhtään rakkoa ei ole tullut! Sen sijaan pienet mustelmat molempiin jalkoihin.
Tänään oli sitten aika alkaa tehdä muutostoimia, jotta niskilenkki Millettien painamiseen olisi mahdollista kiristyä. Nyt on täysin selvillä kohta, josta kenkä painaa: taitekohta kengästä, kun nilkka taittuu kävellessä. Olin jo yrittänyt keventää kohtaa kahden sukan väliin laitettavalla kevennyksellä, se ei vielä kipua kokonaan ole pois vienyt. Aamu alkoikin siis pienellä askarteluoperaatiolla.
Superloonia, teippiä, tuolien alustalle tarkoitettuja tassuja. Niistä muodostuu minun painamista estävä kiila ylävuoristokengän sisä- ja ulkokengän väliin. Hullulta kuulostavaa hommaa, mutta mikä ilon hetki tästä seurasi jo sisällä, sillä kengät eivät painaneet enää ollenkaan oikeaan jalkaan ja vasemman jalan kanssa painaminen oli vain pieni murto-osa siitä, mitä painaminen oli keskiviikkona.
Nyt minulla on siis kenkiin itse rakennetut kiilat, joilla painamiskohta kevenee. Kävin heti aamusta testaamassa 45min kävelyllä kengät. En vielä tuulettaisi täyttä voittoa, mutta hymyilen. Nämä kengät eivät minua nujerra, vaan toisin päin. Lannistamaan ne on hetkellisesti päässyt, mutta lopulta voiton vien minä, siitä olen aivan varma. Testikävelyllä oikeaan jalkaan ei kenkä painanut ollenkaan, ja vasempaan jalkaan vain todella vähän. Osaltaan varmaan myös mustelmat aiheuttavat kivun tunnetta, mutta nyt kengät ovat taas käyttökelpoiset. Seuraava vaihe on kenkien lämpömuokkaaminen omaan jalkaan sopivaksi.
Niskalenkki kenkien sisäänajosta alkaa kiristymään. Jalat tottuvat niihin kyllä.
