Tätä kysymystä olen pohtinut paljon viimeisen parin viikon aikana ja tietysti myös ennen Aconcaguan matkaa. Olen ollut viimeisen pari viikkoa tilassa, jossa mieli tekee vuorille, on valmis tekemään vaikka mitä uhrauksia, jotta se onnistuu ja keskittyminen arjen puuduttamiin tehtäviin on vaikeaa.
Joku voisi kutsua sitä lomalta paluun stressiksi, mutta tässä tapauksessa kyse taitaa olla vain suunnitelmien hautomisesta. Päässäni soi ajatus ”yksi vuori vuodessa”… Vuosi 2016 on vasta alkamassa ja suunnitelmat tämän vuoden vuoresta alkavat hahmottumaan. Samoin vuosi 2017 on suunniteltu valmiiksi.
Mikä suunnitelmani sitten on? Vuosi 2016 vuori tulee olemaan matalampi, enemmän teknisempi ja teknisiä kiipeilytaitoja kasvattava vuori. Köysitouhuilua siis tiedossa ja siihen treenaamista kesällä. Vuosi 2017 on sitten seuraava ison vuoren vuosi ja suunnitelmissa on lähteä 7000 metrin huipulle. Huippu on jo valittu, mutta pidän myös ovet auki muille mahdollisuuksille.
Treenien suhteen olen ollut ihan hukassa pari viikkoa. Minulla ei ole enää selvää treeniohjelmaa ja olen ottanut oikeasti aika rennosti pari viimeistä viikkoa. Olen käynyt salilla varpaiden kivun sallimissa rajoissa ja myös nauttinut vapaudesta. Olen myös ollut ahdistunut ajatuksesta, että minun ei tarvitse treenata millään tietyllä tavalla vaan nyt kaikki on mahdollista. Janoan uusia haasteita.
Onneksi uusia haasteita on tiedossa: aloitan helmikuun alussa voittamani crossfit-kurssin ja luulen, että treenipuolella tulee kurssin myötä uusia haasteita. Olen todella innoissani kurssista ja luulen, että pääsen huomaamaan monen monta osa-aluetta, jotka todella vaativat harjoittelua. Haluan vetää 10 tiukkaa leukaa, muscle-upin, oppia seisomaan käsillä, työnnöistä puhumattakaan, jotka tällä hetkellä ovat ihan hepreaa, haluan oppia lukemaan sitä ihme salakieleltä vaikuttavaa treeniohjelmaa ja pääsemään omille rajoille. Kurssi ja sen jälkeinen aika varmasti nämä tavoitteet täyttävät.
Treenipuolella olen siis aloittamassa uuden off-season kauteni, jossa tarkoitukseni on ylläpitää hyvää voimatasoa ja kuntoa. Näin ollen sitten ennen tulevaa vuorta rinkan kanssa treenaaminen, enemmän lajikohtaisempi harjoittelu on todennäköisesti huomattavasti helpompaa.
Vuoden 2016 vuori on tiedossa, mutta mitään en ole siis vielä varannut. Lopullinen päätös syntyy maalikuussa, sillä silloin selvinnee paremmin myös tulevaisuuden isojen vuorien suunnitelma paremmin. Vuoret ovat kuitenkin koko ajan mielessä ja niitä kohti mennään. Huomaan janoavani todella sitä seuraavaa konkreettista tavoitetta ja matkan suunnittelua tietäen, että minä todella lähden reissuun…
