Ensinnäkin, hyvää ystävänpäivää kaikki kamut!
Katselen ikkunasta ulos ja näen lumisateen, mutta haaveilen samaan aikaan tulevaisuudestani vuorilla.
Tänään Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomissa ilmestyi henkilöjuttu minusta. Otsikkona on ”Melkein perillä”. Lehtijuttu ja kuten tämä blogikikin kertoo matkastani Everestille.
Mitä tähän melkein perillä matkaan on tähän asti kuulunut?
Paljon valmistautumista Aconcagualle, treeniä, epäonnistumista, epätoivon hetkiä ja onnistumisia. Matka on ollut jo tähän mennessä todella antoisa ja mielenkiintoinen, se on ollut matka tuntemaan itseni paremmin kiipeilijänä, mutta myös ihmisenä.
Matka on kuitenkin vielä kesken ja siihen, että täytän 30 vuotta on vielä seitsemän vuotta aikaa. Seitsemän vuotta aikaa harjoitella, hioa kiipeilytaitoja, ymmärtää vuoria, säätä, itseäni, rajoja ja kanssa kiipeilijöitä paremmin. Seuraavat seitsemän vuotta elämästäni tulevat olemaan intensiivisiä tämän unelman parissa ja kantamaan minut vielä maailman korkeimman vuoren huipulle.
Matka on jatkumassa ja jatkuu seuraavien haasteiden parissa; uudet treenit, uudet vuorisuunnitelmat ja uusia haasteita sekä opiskeluiden että töiden parissa. Hyvän ystäväni sanoin: ”valmistaudu elämässä kaikenlaisiin vuoriin”.
Melkein perillä, mutta vielä niin kaukana.
