Ensimmäiseen välietappiin ennen Mendozaa. Olen laukkujeni kanssa Lahdessa äitini luona.
Eilen vietimme jouluateriaa etukäteen ja herkkuina oli joulupöydän tärkeimmät ja parhaimmat eli imelletty perunalaatikko, kinkku ja savustettu lohi. Tänä aamuna aamu taas aloitettiin perinteisellä riisipuurolla. Näin olen viettänyt tämän vuoden jouluperinteeni. Huomenna leivon vielä perinteeksi muodostunutta saaristolaisleipää ja taatelikakkua.
Eilen sain myös ensimmäisen joululahjani:
Osui ja upposi matkaan lähtijälle. Saatoin jopa tästä tsemppitaulusta muutaman kyyneleenkin tirauttaa, tuntui se niin osuvan oikeaan ja henkilö, jolta sen sain, tuntuu ymmärtävän mistä on kyse. Sain tauluni siis isosiskoltani, joka on ollut aikaisemmilla Nepalin matkoilla kanssani ja hän todella ymmärtää, mistä vuorilla on kyse. Matkaan lähdin toivotuksilla: ”hyvää matkaa ja varovaisuutta”.
Laukuissa tavaraa tuntuu olevan todella paljon, vaikka mielestäni tavaroita on vain kaikki tarvittavat mukana. Kaiken kaikkiaan laukkurumba, jossa oli myös tavarat tänne Lahteen ja Helsinkiin, painoi lähes 40kg. Näistä tavaroista siis alle puolet tulevat jäämään Suomeen, sillä laukkuni saa lentokoneeseen painaa 23kg.
Viime maanantaina fiilistelin, kuinka pystyin sanomaan lähteväni ensi viikolla. Nyt voin sanoa lähteväni tällä viikolla. Aivan mahtavaa, hullua, jännittävää, mutta kuitenkin odottavan aika on pitkä! Onneksi minulla on paljon ohjelmaa tiedossa, joten aika ei tule tylsäksi.
Laukkuni ovat siirtyneet ensimmäisen etapin eteenpäin – viikon päästä ne ovat Mendozassa!!
