Olen tänä syksynä käynyt kiipeilemässä sisällä ja ulkona enemmän kuin koskaan aiemmin. Ostin keväällä itselleni Kiipeilyareenalle vuosijäsenyyden ja päätin, että haluan Everestiltä palattuani ottaa intensiivisen jakson boulderointi, yläköysi ja lead-kiipeilyä. Tavoitteenani oli, että saisin nostettua omaa tasoani ylöspäin ja saisin varmuutta sisä- ja ulkokiipeilyyn.
Olen halunnut halunnut kuulua suomalaiseen kiipeily-yhteisöön todella paljon. Olen toivonut löytäväni kiipeilyn parista kavereita, ystäviä ja ihmisiä joiden kanssa jakaa harrastukseen liittyviä asioita. Samalla olen toivonut löytäväni ihmisiä, joiden kanssa voisin toteuttaa vuorilla reissuja.
Kiipeily on lajina todella monipuolinen ja sillä on monenlaisia alalajeja: boulderointi, sporttikiipeily, jääkiipeily, trädikiipeily, alpinismi ja vuorikiipeily nyt näin muutamat mainittuna. Monet harrastavat montaa eri alalajia ja sitä kautta yleisesti puhutaan kiipeilystä. Harrastin itse pitkään pelkästään vuorikiipeilyä eli kävin reissuilla, joissa tavoitteena on ollut kiivetä vuoren huipulle – usein joidenkin sanojen mukaisesti sitä helpointa reittiä pitkin ja kiinteitä köysiä käyttäen. En oikeasti ymmärtänyt yhtään kiipeilyä aloittaessa, että miten paljon kaikenlaista kiipeilyä on ja vasta vuodet eri alalajien parissa on opettanut ymmärtämään lajin monimuotoisuutta.
Eri alalajien harrastajien olisi mielestäni hyvä kertoa omasta harrastuksesta, jotta tieto leviää. Riitely, syyttely tai vertailu ei mielestäni ole kovinkaan hedelmällistä keskustelua ja kaikista tärkeintä lopulta on minun mielestä se, että laji saa näkyvyyttä ja harrastajia olisi Suomessa mahdollisimman paljon.
Kirjoitin 2016 jutun siitä, että kuka saa kutsua itseään vuorikiipeilijäksi ja allekirjoitan jutun asiat kyllä edelleen. Myös kiipeilijäksi saa itseään kutsua kiipeilyn mitä tahansa alalajia harrastava, siitä nauttiva ja ihan minkä tasoinen henkilö tahansa. Sitten kuitenkin olen törmännyt monta kertaa siihen, että kiipeilyssä kiipeilijää tai sen harrastamista arvotetaan sen mukaisesti, kuinka kovaa kiipeää. Et ole mitään, ellet ole tällä tai tuolla tasolla. Vaikka todellisuudessahan kaikki aloittavat jostain, kaikki joutuvat harjoittelemaan tullakseen paremmaksi ja toisaalta kaikkien ensisijainen tavoite ei välttämättä ole olla maailman parhaita tai kiivetä kaikista hurjimpia juttuja. Ja jos on, niin sehän on todella hienoa, inspiroivaa ja toivon vain ja ainoastaan, että jokainen pääsee tavoitteeseensa.
Välillä on ollut tosi kurja olo, sillä yhteisöön pääseminen ei ole ollenkaan ollut niin helppoa, mitä kuvittelin sen olevan. Toisaalta olen myös tajunnut, että oman aktiivisuuden myötä moni asia jonka kanssa olen kipuillut, onkin ollut vain omaa epävarmuuttani ja sitä, etten ole vain uskaltanut kysyä asioista tai en ole aktiivisesti yrittänyt päästä mukaan yhteisöön.
Säännöllinen rytmi
Tänä syksynä on löytynyt säännöllinen rytmi kiipeilyyn ja tosi kivoja kiipeilykavereita. Elokuusta lähtien olen kiivennyt 2-4 kertaa viikossa ja pääasiassa olen käynyt boulderoimassa, draikkaamassa ja lead-kiipeilemässä. Olen myös tehnyt yläköydellä kestävyystreenejä, joista tuntuu olleen myös hyötyä.
Everestiltä palattuani tuntui, että kaikki voima- ja kiipeilytreeni sakkasi todella pahasti. Voimatasot olivat laskeneet ja ensimmäiset kerrat kiipeilysalilla olivat kammottavia. Tuntui, etten saa oikein kiivettyä mitään reittejä ja kaikki tuntui vaikealta. Sinnikkäästi kuitenkin pikku hiljaa voimatasot alkoivat palautua ja myös tekniikka alkoi parantumaan.
Minulla on ollut tavoite nostaa kiipeilygradeni 6C tasolle ja nyt sekä boulderoidessa että liidatessa nuo 6C projektit ovat alkaneet mennä. Tärkein muutos on kuitenkin täytynyt tehdä pään sisällä. Olen alkanut pitää itseäni kiipeilijänä ja olen alkanut ymmärtämään paremmin, kuinka monipuolisesta lajista on kyse.
Kannustava kiipeilyseura
Kaikista mahtavinta on ollut kiipeillä kannustavassa seurassa. Sellaisten kavereiden kanssa, joiden kanssa ei tarvitse häpeillä omaa tasoa tai miettiä, että olenko huonompi vai parempi. Itseasiassa itseään paremmassa seurassa usein oppii asioita ja saa hyviä vinkkejä vaikeisiin kohtiin. Viime perjantaina ensimmäinen 6C liidiprojekti meni kyllä pitkälti sen vuoksi, että kiipeilykaveri kannusti kokeilemaan reittiä ja projektoimaan sitä useamman kiipeilykerran aikana.
Masentavimmilta on tuntunut kommentit, että sun ei varmaan kannata kokeilla tota reittiä tai sä et varmaan pääse tota. On lytätty jo ennen kuin on edes yrittänyt ja näillä kommenteilla voi olla yllättävänkin iso merkitys omaan suoriutumiseen. Tuleeko tälläisiä kommentteja muiden lajien parissa?
Jaksotus
Lähden ensi viikolla Nepaliin Ama Dablamin reissulle ja tässä ehti tulla reilu 10 viikon kiipeilyllinen jakso. Olen samanaikaisesti tehnyt kestävyysharjoittelua ja käynyt salilla. Painotus on kuitenkin ollut kiipeilyssä ja tavoitteet ovat ainakin osittain täyttynyt. Erityisen kivaa on ollut huomata, että yleinen kiipeilytasoni sisällä on noussut. Se antaa myös toivoa, että minusta voisi löytyä potentiaalia vielä parempiin suorituksiin.
Seuraavaksi tulee kiipeilyjakso Nepalissa, sitten olen etätöissä Ylläksellä ja aloitan valmistautumisen ensi vuoden projekteja varten. Seuraava jakso tulee sisältämään selkeästi enemmän hiihtoa ja laskettelua eli painotus tulee olemaan kestävyysurheilussa.
Nälkä kasvaa syödessä ja odotan kyllä innolla sekä seuraavaa hiihtojaksoa että sitä seuraavaa kiipeilyjaksoa.
Kannustan kaikki mennä kokeilemaan ihan mitä tahansa kiipeilyn alalajia. Se haastaa voimaa, ketteryyttä, liikkuvuutta, henkistä kanttia ja sen kautta voi parhaimmillaan saada todella kivoja kavereita sekä tavoitteita. Kiipeilyä voi harrastaa juuri sillä tasolla, joka itselle sopii ja siitä voi nauttia monen eri alalajin parissa.
