Viime perjantaina oli hiukan huono päivä ja viikonloppu menikin sitten ihan vuoristoratafiiliksissä polvea miettien. Polvi on oma lukunsa, mutta ei tässä elämässä kaikki ihan kurjaa ole!
Valmistautuminen Mt. Blancille on edelleenkin hyvässä vauhdissa ja tällä hetkellä harjoittelen vielä crossfitin muodossa. Voimatasot on noussut aika mukavasti ja tuloksia muutaman kuukauden treeneistä on helppo huomata.
Crossfitin peruskurssin viimeisellä kerralla puhuttiin kehittymisestä. Kehittyminen voi olla aika karkeasti kolmea erilaista: nopeampaa aikaa, painavampia painoja tai laadullisesti parempi suoritus. Näillä kaikilla kolmella osa-alueella on tullut kehitystä. Olen saanut tehtyä nopeammin samoja treenejä läpi, painot ovat kasvaneet kolmen kuukauden aikana ja laadullisesti tietyt liikkeet kuten esimerkiksi punnerrukset ovat huomattavasti parantuneet.
Treenit on sujunut tosi mukavasti nyt pari viikkoa uudella salilla. Ilmapiiri on kiva ja kannustava. Treenit on ollu kivoja, vaikka paljon ollaan treenattu myös niitä minun heikoimpia osa-alueita. Taidot ovat myös kehittyneet ja esimerkiksi tuplanaruhypyt sujuivat maanantaina paremmin kuin koskaan aiemmin. Painot ovat myös noussut mukavasti koko ajan ja kehittymistä on siis tapahtunut voimapuolella.
Treenimotivaatio pysyy hyvin yllä kun tekee sellaista, missä myös kehityksen huomaa. Tiedän, että urheillessa tulee ajanjaksoja, jolloin kehitystä ei välttämättä huomaa tai painot eivät nouse samaa tahtia. Tällä hetkellä fiilikset on kuitenkin aivan katossa, sillä tuntuu, että kroppa toimii muutamaa rikkinäistä niveltä lukuuottamatta aivan täydellisesti!
Parasta tässä kaikessa on se, että tiedän jo nyt olevani paremmassa kunnossa kuin Aconcagualle lähtiessäni. Muutaman viikon päästä aloitan uuden enemmän ja pitkäjaksoisempia treenejä sisältävän treeniohjelman, jonka avulla treenailen 6 viikkoa ennen elokuun lopussa olevaa Mt. Blancin reissua.
Treenit kulkee ja hymy on huulilla vastoinkäymisistä huolimatta!
