Kriiseilin jo viime viikolla kun oma sali oli vielä hakusessa. Tuntui, etten kuulunut viikkoon mihinkään tai kehenkään. Lappeenrannassa kuului syksyllä salimörköihin ja sen jälkeen crossfitmörköihin. Viikon kävin itsekseni salilla ja kokeilemassa paria Helsingin crossfitsalia.
No, se oma paikka löytyi kuin löytyikin, vaikka ehdin jo sen puuttumista mielessäni kriiseillä. Crossfit-treenit jatkuu nyt siis ainakin seuraavan kuukauden Crossfit Central Helsingin salilla ja vastaanotto oli jo viime viikolla mitä mahtavin!
Yllätyin todella positiivisesti, kuinka ystävällisiä ihmisiä olivat ja ottivat uuden tuttavuuden kuin parhaimpana ystävänä vastaan. Kriteerini uuden salin valinnalle oli yleinen fiilis: millaista salilla on noin yleisesti, miten tyypit käyttäytyy sielä ja onko yhdet treenit kivat.
Perjantaina siis oli hetki, jolloin täysin yllättäen ja odottamatta tunsin olevani oikealla salilla ja päätös treenien jatkamisesta kyseisellä salilla oli täysin selvä. Salin vaihtaminen ei tietysti piilottanut heikkouksiani, sillä niiden pariin päästiin heti kättelyssä ja totuus taidoista toki paljastuu valmentajille ensi silmäyksellä. Enhän minä kilpailuhenkinen ole, mutta kuka nyt ei haluaisi uudella salilla näyttää osaamistaan! Ja olen ehkä vähän kilpailuhenkinenkin.
Tässä hetkessä, olen myös onnellinen niistä hetkistä, jotka olen saanut viettää vuorilla. Ne ovat olleet myös hetkiä, jolloin on tajunnut löytäneensä oman paikan ja unelmat tulevaisuudelle. Ensimmäinen hetki, jolloin ymmärsin tämä oli todella 2013 Annapurna Circuitilla Nepalissa, jossa vaellusmaisemat kulki läpi upeiden maisemien ja vuorimaisemissa.
Hetket vuorilla on todella ainutlaatuisia: katsoin yllä olevaa kuvaa, joka on otettu Aconcagualla. Olimme kiipemässä Mt. Bonete nimiselle huipulle 5100 metrin korkeuteen ja päivä oli aivan mahtava. Oli kuuma ja aurinko poltti. Kuljimme läpi jäätikön, katsoimme Aconcaguan huippua ja totuttelimme vähenevään hapen määrään. Bonetelta alas tullessa olimme aivan tulessa, sillä sehän oli siistiä! Kulkea jäätikköä pitkin Milletit jalassa ja kypärät päässä. Eväänä oli tonnikalaleipiä ja söin Suomesta tuotuja pähkinöitä päivän aikana. Mahtava päivä upeassa säässä, vuoristomaisemissa ja askelen lähempänä tavoitetta. Täysin korvaamattomia hetkiä, joiden kokemisen soisin kaikille ihmisille.
Ihanaa alkanutta viikkoa, toivottavasti sinullakin on hetkiä, jolloin ymmärrät löytäneesi oikean paikkasi!
