Viimeksi tuli kirjoiteltua tästä hullun myllystä, joka on ollut käynnissä syksyn ja vielä hieman tätä kevättäkin.
Palautin graduni torstaina ohjaajalle välinäyttöön ja saan siitä kommentit maanantaina. Meillä piti olla palaveri jo perjantaina ja olin suunnitellut, että teen sitten palaverissa esiin nousevia muutosehdotuksia tässä viikonlopun aikana. Palaverin siirtyessä päätin, että tästä viikonlopusta tulee vapaa viikonloppua.
Vapaa tarkoittaa minulle aikaa treenata ja levätä. Ja tietysti syödä. Eilen kävin aamulla huoltamassa kehoa reilun tunnin salilla ja sen jälkeen kävimme hoitamassa viikon ruokaostokset. Siivosimme ja loppu päivä olikin sitten pyhitetty pitkästä aikaan ihan vain lepäämiselle.
Tilattiin Woltista sushit ja katsottiin telkkua. Nukuin siinä lomassa reilut päiväunetkin ja silti illalla sänkyyn mennessä nukutti ja yöllä tuli nukuttua pitkät yöunet ilman heräilyjä kesken yön. Aamulla olikin ihan uudestaan syntynyt olo ja hyvä mieli lähteä tekemään tämän päivän treenejä.
Viime aikoina on tullut kiireen takia myös tingittyä lepäämisestä. Välillä lepopäivät on kulunut vain suorittaessa joko gradua tai muita tekemättömiä juttuja kuten kaupassa käyntiä ja niin edelleen. Lepopäivät ei siis ole aina ollut lepopäiviä, sillä niissä stressitasot ovat olleet vähintäänkin yhtä korkealla kuin ei-lepopäivinä.
Tavallaan tilanne on ollut kyllä tiedossa koko ajan, mutta vain tekemättömien asioiden lista on painanut harteilla niin paljon, että on ollut vain pakko suorittaa monta asiaa ilman sen kummempia ajatuksia. Näin on tullut tehtyä osittain sen vuoksi, että tiedossa on myös koko ajan ollut se, että pian osakiireestä helpottaa kun gradu on valmis.
Lepäämisen puute on myös näkynyt suorituksissa negatiivisesti. Treeneissä suoritukset saattavat ailahdella aika paljonkin. Välillä tietyllä painolla sujuu ja toisena päivänä ei. Töissä asioita on saattanut unohtua ja pienissä jutuissa syntyy virheitä ihan vain sen takia, että en ole huomannut tekeväni niitä. Gradua tehdessä ajatus harhailee ja teksti on välillä ihan höpöhöpöä. Kavereihin yhteyden pitäminen on ollut ihan ala-arvoisen vähäistä ja kotona kiukkukipinät on lennellyt väsyneenä.
Jo yhden viikonlopun lepääminen lataa akkuja sen verran, että nyt tuntuu taas olevan puhtia ensi viikkoon. Levon merkitys ei siis todella ole mitenkään aliarvostettua. Se on vain hetkittäin itseltä unohtunut kaiken suorittamisen keskellä.
Tein lupauksen tälle vuodelle. Treenimääriä ei tulla nostamaan, ennen kuin opettelen huoltamaan säännöllisesti kehoani. Tämä liittyy vähän siihen, että olen laiminlyönyt lepäämistä, mutta ennen kaikkea myös kehon huoltamista. Tämä todennäköisesti tulee eteen ennemmin tai myöhemmin ikävälläkin tavalla ellei asialla tee mitään.
Havahduin tämän viikonlopun lepäämisen myötä, sillä olo on aika hyvä just nyt. Hetki, niin gradu on valmis ja lepäämiselle ja kehonhuollolle on aikaa enemmän.
