Pakkaamisfilosofia – vinkkejä pakkaamiseen

Huh, millainen viikko takana. Vietimme viikonloppuna hyvän ystäväni polttareita, siitä syystä blogin puolella on ollut hiljaisempaa. Olipa ihanaa rentoutua mökillä ja mikä parasta, nähdä tulevan morsiamen onni.

Tällä viikolla onkin sitten lähtö Norjaan. Osa reissua ja siihen valmistautumista on pakkaaminen. Olen kirjoitellutkin useaan otteeseen pakkaamisesta, koska mielestäni se kuuluu oleellisesti vuorikiipeilyn harrastamiseen. Olen kertonut aiemmin pakkaamisestani Aconcagualle, Kilimanjarolle, Mt. Rainierille, Coloradoon ja nyt Norjaan.

varustelista vuorikiipeily

Pakkaamassa Norjaa varten

Pakkaaminen on kivaa ja siinä pääsee fiilistelemään tulevaa reissua. Pakkaamisessa minulla on tietynlainen systeemi, jota voisi kutsua jopa pakkaamisfilosofiaksi. Pakkaamisfilosofian vuoksi unohdan harvoin reissusta mitään oleellista ja kaikki tarpeellinen, ja joskus myös tarpeeton on mukana.

Pakkauslista

Yksi oleellisimpia osia pakkaamisfilosofian osista on hyvä pakkauslista. Listan avulla on helppo katsoa, että mitä tavaroita tarvitsee mukaan ja listassa pystyy hahmottelemaan jo sitä, että millainen reissu on tulossa.

Lista on myös tuplavarmistus sille, että reissusta ei jää mikään oleellinen puuttumaan. Tavarat ja niiden mukana oleminen on helppo tarkistaa, kun lista on kunnossa ja tiedän, että jos listalla kaikki olevat tavarat on mukana, niin pärjään kyllä.

Pakkaustaktiikka

Käytän pakkaamisessa aina seuraavanlaista pakkaustaktiikkaa: kerään kaikki pakkauslistalla olevat asiat olohuoneen lattialle kasaan ja lisään tähän myös kaikki sellaiset tavarat, joita ajattelen tarvitsevani.

varustelista vuorikiipeilyyn

Pakkaamassa ja keräämässä varusteita kasaan

Kasa näyttää epämääräiseltä ja sotkuiselta, mutta sen jälkeen aloita sorttaamisen: vaatteet omaan kasaan, varusteet omaansa, ruuat toiseen nurkkaan, elektroniikka seuraavaan ja niin edelleen. Pian olohuoneessa on selkeitä kekoja, missä on selkeästi eri varusteet kasattuina kekoihin, joista ne voi sitten näppärästi siirtää rinkkaan tai kassiin.

Sitten pakkaan tavarat kassiin tai rinkkaan ja punnitsen sen. Jos olen menossa lentäen, niin silloin tällöin on tullut pähkäiltyä kilojen kanssa ja mietittyä, miten saisi kamat mahtumaan lentoyhtiöiden kilorajoituksiin.

Varaudu kaikkeen

Yksi tärkeimpiä pakkaamisen filosofiasta mielestäni on se, että aina kannattaa varautua pahimpaan ja kaikkeen. Ei paljon lohduta jos kaverilla vuotaa valtoimenaan haavasta verta ja kaikki sidostarpeet ovat kotona tai jos jotain sattuu ja avaruuslakana on avaamattomana olohuoneen nurkassa.

Joidenkin mielestä varautuminen ei ole järkevää, mutta olen aika monta kertaa todennut toisin. Eksyessä on kiva, että mukana on useampi vesipullo, vaihtovaatetta ja ruokaa tai sairastuessa oikeanlaiset lääkkeet.

Mietin pakatessa siis usein läpi myös ne vaihtoehdot, että entäs jos jotain menee pieleen ja varaudun niihin. Tietenkään aivan kaikkeen ei voi varautua ja jokaiselta reissulta on tullut lisäoppeja siitä, mitä kannattaa pakata mukaan ja mitä turhaa on myös ollut mukana.

vuorikiipeily varustelista

Varustekasat

Toiset ovat sellaisia ”soitellen sotaan” -tyyppejä, joilta repusta löytyy makuupussi, jos sitäkään ja ehkä seuraavalle päivälle evästä. Loput asiat selviää sitten. Jotenkin vuoritouhuissa tykkään itse olla valmiina kaikenlaiseen ja nauttia tietäen, että jos jotain satttuu niin ratkaisu ongelmiin löytyy kyllä.

Aloita ajoissa

Aloitan pakkaamisen yleensä ajoissa, viikkoa tai jopa aiemmin. Reissuja ennen tuleekin elettyä roinakasan keskellä, mutta ainakin kaikki on valmiina ja jos jotain puuttuu, niin on helppo lisätä vain tavaraa kasaan.

Tykkään, että viimeisenä iltana ennen reissuun lähtemistä minulla ei ole minkäänlaista paniikkia siitä, että onko kaikki tavarat mukana. Olen käynyt pakkauslistan useasti läpi ja tiedän, että kaikki tarvittava on kyllä mukana.

Ajoissa aloittamisen hyvä puoli on myös se, että jos jotain tarvittavaa puuttuu, niin minulla jää aikaa myös käydä hankkimassa kaikki tarvittavat varusteet mukaan. Saattaa selvitä, että kaasu on vähissä, laastareita tarvitaan lisää tai muuta vastaavaa.

Näillä vinkeillä olen nyt pakannut Norjaa varten ja kuten kuvista näkyy, noudatan täysin omia ohjeitani.

Lämpimät hanskat

Nähtiin eilen Matka-Mikon kanssa, joka lähtee syksyllä ensimmäisen 7000 metrin vuoren Baruntsen valloitukseen mukaan Nepaliin. Ollaan viestitelty koko kevään ajan ahkeraan eri varusteista ja yksi iso asia on ollut se, että millaiset lämpimät hanskat kannattaisi hankkia.

Minulla on helposti palelevat sormet ja varpaat. Varpaiden lämmikkeeksi on kunnon ylävuoristokengät ja niiden lisäksi lämpöpohjalliset kiipeilykenkään. Sormien paleluun on kokeiltu kaikenlaista viristystä ja suurin ongelma on toistaiseksi ollut se, että kunnolliset hanskat ovat vain puuttuneet.

Aconcaguan reissulla hollantilaisella rouvalla Marliesilla, joka oli kiivennyt pari vuotta aiemmin Everestille, oli mukanaan hanskat, joita en ollut aiemmin nähnyt. Marlies oli palelluttanut yhden sormensa ensimmäisellä Everestin yrityksellään ja siitä oppineena hän oli hankkinut todella järeät ja isot rukkaset. Merkki oli Rab ja mallia ei enää valmistettu, mutta jos kuvittelette normaaliset rukkaset ja tuplaatte koon viidellä, niin tulee mielikuvaa rukkasen koolle.

Isoimpia asioita sormien paleltumisen kannalta on tietenkin se, että sitä hanskaa ei vain oteta kädestä pois. Kiipeilykamoja pitää opetella käsittelemään hanskat kädessä ja oli millainen tilanne tahansa, niin viimeiseen asti pitäisi välttää ihon paljastamista kylmyydelle ja tuulelle.

Hanskojen kanssa kamojen käsittelyä tuli onneksi harjoiteltua koko talvi Pirunkalliolla jääkiipeillessä. Alkuunhan sulkurenkaiden, köysien ja oikeastaan kaikki toimiminen tuntuu ihan lohmolta ja siltä, että tekisi mieli nykäistä se rukkanen pois kädestä. Pitkää hermoa ja harjoittelua se on vain vaatinut, että oppii myös hanskat kädessä tekemään kaikki samat asiat kuin ilman hanskoja.

Jotta Baruntsella, ensi vuonna Manaslulla tai sitä seuraavana vuonna Everestillä ei sormet palelisi tai paleltuisi, olen hankkinut uudet kunnolliset ja mahdollisimman lämpimät rukkaset. Ne ovat Marmotin 8000 Mitts -mallin rukkaset, joissa on kunnollinen ja paksu- ja primaloftrukkanen Goretex-kuoren alla. Näillä rukkasilla ei pitäisi sormet paleltua.

lämpimät hanskat vuorikiipeilyyn

Lämpimät hanskat

Tuntuu hassulta tähän aikaa vuodesta sovitella ja miettiä, että mitkä hanskat olisivat mahdollisimman lämpimät. Kaikki tuntuu lämpimältä ja jopa liian lämpimältä. Muistot niistä kovista pakkasista ja kylmästä tuiskeesta on unohtunut, sillä viime kuukaudet olemme saaneet nauttia niin kauniista säästä.

Näitä rukkasia ei Suomesta oikein löydy minkään kaupan hyllyltä ja rukkaset tilattiin suoraan minulle Marmotilta. Tilaamisen yhteydessä pitää aina arvioida tietenkin myös oikea koko, sillä usein tilaaminen on myös sitovaa. Minulla on 7-kokoa kädet ja näistä rukkasista valitsin kooksi M-kokoisen hanskan. Koko on juuri oikea ja veikkaan, että isompi koko olisi ollut liian iso.

Ajatuksena on ollut myös se, että laitan näiden rukkasten alle vielä ohuet alushanskat jos tulee hätätilanne vuorilla ja joudun riisumaan hanskat pois kädestä. Näin ollen käsi ei ole täysin paljaana vaan sitä suojaa edes alushanska. Uskoisin, että tälläisellä hanskataktiilla tulen pärjäämään seuraavat vuodet vuorilla.

Jos harkitset siis kyseisen lämpimän hanskan ostamista ja haluat kokeilla kokoa, niin täältä löytynee ja saa tulla myös kokeilemaan. Olen tosi tyytyväinen itse jo tässä kohtaa ja raportoin Baruntsen reissun jälkeen paremmin vielä siitä, miten hyvin hanskat toimivat tositoimissa.

 

 

Lukuvinkki Fit-lehdestä

Moikka lukijat!

Tiistain lukuvinkkinä antaisin jutun Fit-lehdestä, jossa löytyy juttu extremelajien harrastamisesta ja vuorikiipeilystä.

Lehti ilmestyi viime viikolla ja haastatteluni löytyy sivulta 26. Kaikista isommista kaupoista löytyy myös lehti.

fit-lehti

Kuvaaja: Tomi Nuotsalo

Mukavaa iltaa!

Kiipeilysolmut

Solmut ovat yksi tärkeimpiä osia kiipeilyssä. Niiden avulla turvataan, että pysytään köydessä turvallisesti ja toisaalta varmistetaan, että ankkurit pysyvät kiinni siten, että kiipeilijä on turvassa. Solmut ovat myös sellainen asia, joka on kaikkien kiipeilijöiden opeteltava: ilman niitä ei ole mahdollista käytännössä kiivetä juuri mitään vuoria, seiniä tai edes sisäseinällä.

Solmujen opettelu on ainakin itselleni ollut kunnon prosessi. Olen joutunut tekemään satoja kertoja solmuja, jotta ne ovat jääneet päähän kunnolla. Muutaman kerran olen myös väsyneenä tehnyt solmun väärin, jolloin olen tajunnut, että harjoiteltavaa riittää.

kiipeilysolmut

Kasisolmu

Seattlen reissulla unohdin väsymyksessä yhden kiipeilijän perussolmun eli kasisolmun tekemisen ja silloin päätin, ettei näin saisi käydä enää ikinä. Tuon reissun jälkeen olen ottanut viikko-ohjelmaani solmujen harjoittelemisen. Näitä on tullut toki harjoiteltua myös kiipeillessä, mutta olen tehnyt kotona sohvalla istuessa solmuja ja kerrannut erilaisia ankkureita ja opiskellut lisää aiheesta Youtube-videoiden ja muutaman erittäin hyvän kirjan avulla.

Nyt muutamia kuukausia harjoitelleena voin sanoa, että osaan kaikki tarvittavat solmut, mitä tarvitsen ankkureiden rakentamiseen, kiipeämiseen ja köysistössä liikkumiseen. Solmuja on toki paljon näiden lisäksi ja opittavaa riittää.

kiipeilysolmut

Tuplakasi valmisteilla

Jos mielit kiipeilyharrastuksen aloittamista, niin suosittelisin opettelemaan seuraavanlaisia solmuja. Näitä tarvitaan erityisesti vuorilla ja kalliokiipeillessä.

Tuplakasi

Kaiken perusta on tuplakasisolmu, joka kiinnitetään kalliokiipeilyssä köyden päästä omiin valjaisiin. Solmu on mentävä valjaiden molempien luuppien läpi ja oikein tehtynä solmuun piirtyy kaksi selkeää kahdeksikkoa.

Vuorikiipeilyssä ja jäätiköllä liikkuessa tuplakasi tehdään siten, että solmu sidotaan keskellä köyttä ja kiinnitetään sulkurenkaalla valjaiden luuppiin kiinni. Minulle on opetettu, että vuorilla valjaisiin ei juurikaan kiinnitetä solmuja vaan solmut tulevat sulkurenkailla kiinni valjaisiin.

kiipeilysolmut

Kasi melkein valmiina

Tuplakasin tekemiseen mielestäni on hyvä muistisääntö: tehdään lumiukolle pää, laitetaan lumiukolle kaulaliina ja nenä. Näin köysi liikkuu oikein ja siitä muodostuu kasi. Tämän jälkeen köyden toinen pää kiinnitetään joko valjaisiin tai sitten tehdään jo tehtyä kasia seuratan uusi kasi. Näin syntyy tuplakasi.

Siansorkka

Siansorkkasolmu on solmu, jolla pystytään kiinnittämään köysi ja rakentamaan ankkurin toinen pääty kiinni itse ankkuriin. Siansorkka on siitä hyvä solmu, että se kestää vetoa kumpaan tahansa suuntaan vedettäessä ja toisaalta sitä on mahdollista löysyttää tarpeen vaatiessa.

kiipeilysolmut

Siansorkkasolmun ”mikkihiiren korvat”

Siansorkka on ennen kaikkea ankkureiden rakentamiseen hyvä jää- ja kalliokiipeilyssä. Solmu tehdään siten, että tehdään “mikkihiiren korvat” köydestä ja sitten taitetaan korvat päällekkäin. Solmu sitten kiinnitetään sulkurenkaaseen ja sen avulla ankkuriin.

Kalastajansolmu

Kalastajansolmu tarvitaan siihen, että rakennetaan varmistussolmu. Kalastajansolmu on sellainen solmu, jossa saadaan pitävästi solmittua naru esimerkiksi lenkille. Kiinnitin kiipeilyn lisäksi myös esimerkiksi riippumaton puuhun juurikin kalastajansolmuja käyttämällä.

Kalastajansolmun avulla saadaan kiinnitetty sitten prusiknaru eli pelastusnaru köyteen, jonka avulla sitten taas kiipeilijä voi varmistaa omaa laskeutumista. Prusiknarua tarvitsee laskeutuessa yläankkurilta alas.

Perhossolmu

Perhossolmu on sellainen solmu, jossa köysistön keskivälissä olevat henkilöt voivat kiinnittyä köysistöön. Perhossolmu kestää vetoa molempiin suuntiin, joten köysistössä ja jäätiköllä liikkuessa se on erityisen hyvä jos esimerkiksi köysistön keskimmäinen jäsen tippuisi railoon ja köyteen tulee nopeasti vetoa solmun molemmilta puolilta.

Perhossolmu kiinnitetään köysistössä yhtä lailla myös sulkurenkaalla valjaisiin ja tätä siis käytetään vain köysistön keskimmäisillä jäsenillä. Köysistön ensimmäinen tai viimeinen käyttää aina solmuna tuplakasia.

kiipeilysolmut

Solmujen lisäksi olen harjoitellut köyden vyyhdittämistä

Solmuja on siis hyvin paljon näiden lisäksi ja huomasin, että kirjoittaminen, miten solmut tehdään onkin yllättävän vaikeaa selkokielisesti. Solmujen opetteluun mielestäni parhaita mahdollisuuksia ovat hyvä opettaja, videot ja erilaiset kuvat, jotka auttavat hahmottamaan, miten solmut oikeasti tehdään.

 

Vuorikiipeilijän vakuutukset

Kotona ja reissussa sattuu ja tapahtuu – vahinkoja, joissa saattaa paikat hajota tai varusteet mennä rikki. Tuntuu, että lähes jokaisessa reissussa on tullut pieniä kolhuja, joiden suuruutta sitten tarkastellaan kotona. Näitä kolhuja varten suosittelen hankkimaan vakuutuksen ja hyvän sellaisen.

Usein ihmiset kyselevät, että millainen vakuutus minulla on. Ajattelin, että viimeistään nyt asiaa olisi hyvä avata hieman syvemmin. Osittain myös siksi, että aihe on ollut itselleni myös ajankohtainen viime viikkojen aikana. Tämä teksti ei ole vakuutusyhtiöiden mainos ja sen vuoksi esille on tuotu asioita, joihin olen itse kiinnittänyt huomiota vakuutuksia arvioidessani.

Millainen vakuutus minulla on ollut ja miksi se on menossa vaihtoon?

Minulla on ollut vuosia matka- ja tapaturmavakuutus, joka on peruja lapsuudestani ja ajasta, jolloin vanhempani ovat vakuutuksen minulle ottaneet. Vakuutus on ollut isänä työn kautta ja se on ollut ehdoiltaan todella hyvä. Ei kattoarajaa, mitä korvataan, voimassaolo ulkomailla, kotimaassa ja vapaa-ajalla on ollut hyvä. Hyvien ehtojen lisäksi vakuutus on ollut todella edullinen. Olen nauttinut siis näistä ehdoista mieelusti ja ilolla maksanut vuosittaisen vakuutusmaksuni.

Nyt aikuisuuden myötä ehdot ovat vakuutuksessa muuttuneet siten, että lapset eivät voi saada vakuutusta ilman, että asuvat kotona ja vakuutus taitaa muutenkin muuttua siten, että sitä ei ole mahdollista enää noilla ehdoilla edes saada. Tämä on tarkoittanut sitä, että minun on täytynyt käytännössä kilpailuttaa kaikki vakuutukset.

Mitä kaikkea kannattaa vuorikiipeilijän vakuutuksissa ottaa huomioon?

Kilpailutin neljän eri vakuutusyhtiön vakuutukset. OP, Fennia, IF ja LähiTapiola. Ajattelin, että neljän eri vakuutusyhtiön tarjoukset riittävät ja niistä löytyisi sopiva kombo minun vakuutuksiin.

Halusin siis seuraavat vakuutukset: matkavakuutuksen, joka kattaa kaiken vuorikiipeilyyn liittyvän ja laajasta matkatavarat reissussa. Vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen, joka kattaa kaikki harrastamani lajit ja mahdolliset kilpailut kuten polkujuoksutapahtumat. Kotivakuutus, jolla kaikki kotona olevat tavarat ovat turvassa.

Kaikista yhtiöistä siis sain näiden vakuutuksien tarjoukset ja sitten alkoikin vertailu.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota vertailussa?

Vertailun aikana huomasin, että hinnat ovat vakuutuksien tarjouksissa melko samalla tasolla. Puhutaan muutamien kymppien eroista, mutta suurin ero vakuutuksien välillä tulee siinä kohtaa, kun ruvetaan puhumaan vakuutuksien ehdoista. Nämä ehdot eivät lue tarjouksessa, joten ehdot täytyy lukea joko vakuutusyhtiön sivuilta tai pyytää tarjouksen tekijältä.

Vuorikiipeilyn vakuutus

Ensinnäkin, kun vakuutusyhtiöstä kysyy vuorikiipeilyn vakuutusta, kannattaa selittää aika tarkasti, mitä olet menossa tekemään. Kenen kanssa, millaisiin paikkoihin ja miten. Eli tarvitaanko köysiä, liikutaanko köysistössä, onko kiipeily liidaamista vai kiinteässä köydessä ja millaisella porukalla olet menossa eli onko kyseessä retkikunta vai omatoimimatka.

Saat tarjouksen ja mihin kiinnittäisin sen jälkeen ehdoissa huomiota:

  • kattaako vakuutus helikopterievakuoinnin yli 3500 metristä?
  • kattaako vakuutus vuoristotaudin hoidon?
  • onko vakuutuksessa jotain erityisiä ehtoja? Korvaa kiinteässä köydessä kiipeilyn muttei liidaamista? Tai vastaavaa.
  • tarvitseeko perus matkavakuutusta laajentaa esimerkiksi urheilulaajennuksella?
  • onko matkan pituudelle jotain ehtoja?
  • kattaako vakuutus liikkumisen jäätiköllä?

Näihin kysymyksiin jos löydät ja saat vastauksen, niin vertailu on paljon helpompaa ja toisaalta todennäköisyys sille, että saat sellaisen vakuutuksen, joka kattaa vahingot niiden sattuessa. Kannattaa olla tiukkana ja varma siitä, että saat näihin vastauksen. Olen joskus törmännyt siihen, että virkailija ei oikeasti tiedä mistä puhutaan ja vastaukset saattavat olla epäselviä. Asiakkaana ja erikoislajin harrastajana on myös asiakkaan velvollisuus selvittää epäselvät asiat.

helikopterievakuointi

Olisiko vakuutus kattanut helikopterievakuoinnin täältä?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, mikä katsotaan vuorikiipeilyksi. Osassa vuorikiipeilyn lisävakuutus maksoi useita satoja euroja vuodessa extraa ja toisessa vakuutuksessa pelkästään reilun sadan euron vuosimaksu urheilulaajennukseen riitti kattamaan myös vuorilla liikkumisen. Suosittelemaan olemaan näiden kanssa erityisen tarkkana.

Tapaturmavakuutus

No, kuten kaikki tietävät, olen melko tapaturma-altis. Hyvä tapaturmavakuutus on pelastanut monta itkua ja hoitomaksut on pääsääntöisesti hoidettu kunnollisen vakuutuksen avulla. Tämän vuoksi myös tulevaisuudessa maksan mielelläni tapaturmavakuutuksesta.

Tapaturmavakuutuksen kohdalla kiinnitin ehdoissa seuraaviin asioihin huomiota:

  • kattaako vakuutus millaisen urheilun?
  • mikä lasketaan urheiluksi?
  • mikä on kilpaurheilua?
  • kattaako vakuutus kaiken, mitä haluat tehdä vapaa-ajalla? Polkujuoksu, kiipeily, maantiepyöräily jne?
  • kattaako vakuutus esimerkiksi akillesjänteen repeämän, nivelkuluman tai jännevammat?
  • kattaako vakuutus fysikaalista hoitoa eli fysiterapeutin tekemään kuntoutusta?
  • kuinka paljon tapaturmien euromääräinen maksimaalinen vakuutuskorvaus on?
kilpaurheilu

Onko tämä kilpaurheilua?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, miten paljon eri lajeja vakuutus korvaa ja mikä lasketaan kilpaurheiluksi. Fysikaalisen hoidon määrä oli toisessa tarjouksessa nolla kertaa ja toisessa kymmenen kertaa jokaista tapaturmaa kohden. Rahanarvoisia juttuja siinä kohtaa jos jotain sattuisi.

Kotivakuutus ja matkatavarat

Kolmas suurempi vakuutuskokonaisuus, jonka välttämättä tarvitsen on koti- ja laaja matkatavaravakuutus. Näillä turvataan omaisuutta, kun ollaan kotona ja sattumalta se kellarin putki räjähtää yöllä ja kaikki kiipeilyvarusteet viruvat komerossa liejuvedessä yön yli. Kyllä, tämäkin on joskus tapahtunut.

Matkatavaravakuutus on taas iso juttu, koska vuorimatkoilla reissussa on kalliit varusteet mukana ja harmittaa, jos koko laukku esimerkiksi häviää ja suurella vaivalla hankitut varusteet katoavat.

jäätikkö

Onko tämä jäätikköä?

Tavaroiden osalta muuten teen aina listan, että mitä on mukana ja yleensä vielä kuvaan laukun sisällön ennen reissulle lähtöä. On helpompi todistaa, että mukana oikeasti oli tuhannen euron ylävuoristokengät jos niistä on todistusaineistoa. Kyllä, olen varautuja ja ikinä ei ole tarvinnut mitään todistaa, mitä laukussa oikein on ollut.

Koti- ja matkatavaravakuutustarjouksia vertaillessa kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota:

  • paljonko vakuutukset korvaavat euromääräisesti?
  • mikä on vakuutuksen omavastuu?
  • korvaako vakuutus esimerkiksi varastetun pyörän?
  • milloin tavaroista aloitetaan tekemään ikävähennyksiä?
matkavakuutus

Olisiko matkatavaravakuutus korvannut hajonneen köyden tai untuvatakin?

Vakuutustarjousten välillä on isoja eroja myös tässä kohtaa. Yhdessä vakuutuksessa ikävähennyksiä aloitetaan tekemään vasta kolmannen vuoden jälkeen ja toisessa toisen vuoden jälkeen. Yksi matkatavaravakuutus oli 150 euron omavastuulla ja toisessa ei ollut omavastuuta ollenkaan. Yksi vakuutus korvaa vain pihasta varastetun pyörän ja toinen vakuutus korvaa pyörän varkauden, mistä tahansa kertakorvauksena 5000 euroa. Isoja eroja, joita ei yleensä kerrota vakuutustarjouksessa vaan nämä löytyivät sieltä vakuutusehtojen puolelta.

Millaiset vakuutukset päädyin ottamaan?

Lopulta tutkimusten lopputuloksena päädyin siihen, että otan matkavakuutuksen yhdestä firmasta, toisesta firmasta otan tapaturmavakuutuksen ja kolmannesta kotivakuutuksen.

Aina sanotaan, että keskittäminen kannattaa, mutta lopulta hinta näissä vakuutuksissa pysyi samalla tasolla, vaikka vakuutuksia hieman nyt hajautettiin. Olen sen verran nuori, vielä, että saan lähes kaikissa vakuutusyhtiöissä ikävähennyksiä, joka tietysti painaa vakuutusten hintaa reilusti alaspäin. Jos kuulut johonkin ammattiliittoon, niin kannattaa muuten siitä kysyä myös alennusta. Ainakin Ekonomiliiton jäsenet saivat useammassa yhtiössä extra-alennuksia.

Nyt vakuutukset ovat siis hajautettu, joka käytännössä siis johtaa siihen, että vahinkojen sattuessa pitää myös muistaa, että missähän yhtiössä oli mitäkin vakuutuksia. Tähän suosittelen tekemään jonkun selkeän dokumentin, että jos jonkun muun henkilön täytyy asioita selvittää, niin myös hän on kartalla, missä yhtiössä on mitäkin vakuutuksia.

Vuositasolla puhutaan neljän sadan euron vakuutuksista jos otetaan kaikki nämä lajit huomioon, mitä harrastan ja päälle laaja matkatavaravakuutus, jolla pitäisi olla kaikki tavarat vakuutettuna sekä kotona että reissussa. Sama homma itsensä kohdalla. On turvattu, että jos jotain sattuu kotona tai ulkomailla, niin vakuutus auttaa hoitokulujen karsimisessa.

Vakuutusvertailu on työlästä ja ehtojen kanssa pitää olla todella tarkkana. Suosittelen siis vertailemaan ja kyselemään tarjouksia useammalta yritykseltä. Piinasin myös muutamaa vakuutusmyyjää ihan kunnolla, sillä tenttasin ehto kerrallaan, että miten teillä nämä ehdot menevät. Yksi virkailija jopa totesi, että taidat olla ainut, joka on oikeasti lukenut nämä ehdot ennen ostamista.

Olen ehkä vainoharhainen tai epäluuloinen, mutta ainakin tiedän, mitä vakuutukseni korvaavat ja mitä eivät jos jotain sattuu. Näitä asioita kannattaa selvittää ennen reissulle lähtemistä ja varsinkin jos harrastat kotona jotain vähänkin loukkaantumisvaarassa olevaa lajia.

Tämä on aikaavievä osuus, mutta uskon sen kannattavan, olen myös tosi tyytyväinen lopputulokseen. Nyt minulla on kunnon vakuutukset kaikkiin niihin asioihin, joihin sen toivovan myös olevan.

Heitä kommenttikenttään viestiä tai meiliä jos haluat kuulla jotain spesifimpiä tietoja näistä vakuutuksista! Olen ainakin asiaa nyt tutkinut viime viikkojen aikana sen verran paljon, että vinkkejä löytyy.

 

Mökkiviikonloppu Pälkäneellä

Viime viikonloppuna vietettiin tämän kevään ensimmäistä mökkiviikonloppua. Suunnattiin perjantaina töiden jälkeen Pälkäneelle Tampereen suuntaan.

Mökki oli varattu Lomarengas-sivustolta ja pienellä porukalla oli tarkoitus juhlia kaverin 40-vuotis syntymäpäivää ja relata mökin rauhassa. Mökkeily on kyllä mukavaa ja vuokramökin hyvät puolet ovat kyllä ehdottomasti se, että mökki oli valmiina ja sen kuin vain nautti viikonlopusta. Mökkeilyssä parasta on hiljaisuus, aika jumpata ulkona ja nauttia luonnosta.

Mökkiranta

Mökki oli todella kauniilla paikalla järven rannalla ja pihassa oli useampi iso kivi ja rannasta avautui näkymät upeille kallioille. Heti mietin, että mistä löytyisi hyvät kiipeilypaikat. Ja kivenlohkareille pääsikin boulderoimaan mukavasti.

boulderointia pälkäne

Boulderointia

Lauantaina kävin juoksemassa ja sen jälkeen tein vielä päälle pidemmän intervallitreenin. Ohjelmassa on takaisin leg blaster -liikkeet, joita tein valmistautuessani Aconcagualle. Ai että, kyllä noita sarjoista saa räjähtävän tunteen jalkoihin. Nuo on myös yksi helpoimmista ja nopeista tavoista saada sykkeet korkealle.

kyykky

Leg Blaster -liikkeitä

Lenkin ja sporttailun jälkeen kävin järvessä uimassa tai pulahtamassa. Kylmä vesi teki kyllä hyvää lenkin jälkeen ja olo oli kuin uudestisyntynyt. En käynyt ollenkaan saunassa, koska pelkkä järveen pulahtaminen tuotti niin virkistyneen olon.

Päivällä sitten tehtiin perus mökkijuttuja: syötiin hyvää ruokaa, paistettiin makkaraa nuotiolla, katsottiin telkkua ja lepäiltiin sohvilla. Ihan kokonaisvaltaista relaamista ilman sen suurempia paineita tehdä yhtään mitään.

Sunnuntaina herättiin sitten vesisateeseen ja päivän suunnitelmat olivat relata lisää ja jossain kohtaa siirtyä takaisin Helsinkiä. Sain tehtyä vähän töitä mökin rauhassa ja mietittyä, millaisia asioita täällä blogin puolella olisi tulossa seuraavaksi eteen.

entercote

Grillikausi avattu

Pälkäne on kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja matka taittuu suurimmaksi osaksi moottoritietä eli hyvää tietä pitkin. Paikkakunnan saavutettavuus on todella näppärä pk-seutulaisen näkökulmasta ja mökillä oltiin jo ihan luonnon rauhassa ilman lähinaapureita.

Oiva viikonloppukohde ja rentouttava viikonloppu takana! Tänään elettiin tämän viikon maanantaina, oli muuten vaikea aamu ja päivä kaikenkaikkiaan. Tästä lisää seuraavalla kerralla. Mukavaa viikon jatkoa!

 

Kalliokiipeilyä Coloradossa

Viimeinen osa Coloradon reissuamme oli mennä kalliokiipeilemään. Olimme jo kiertäneet vuoristossa Aspenissa, käyneet kanioneilla ja eri luonnonpuistoissa.

kalliokiipeily

Kalliokiipeilemässä

Olen aiemminkin kirjoitellut täällä blogin puolella, etten ole mikään taitava seinäkiipeilijä tai kalliokiipeilijä. Vasta-alkaja ja teknisyydeltäni olen valovuoden jäljellä parempia kiipeilijöitä. Tämä on sinänsä siistiä, että minulla on taas kerran edessä haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä urheilijana.

Reissussa oli mukana useampi todella hyvä ja kiipeilyä pitkään harrastanut tyyppi. Olin luottavaisin mielin, sillä tiesin olevani hyvissä opeissa. Olin kertonut oman tasoni ja silti kokeneemmat kiipeilijät olivat valmiita lähtemään seinälle opettamaan kaiken, mitä kalliokiipeilystä täytyisi tietää.

kalliokiipeily

Vaikeampaa seinää liidaamassa

Ensimmäisenä päivänä suunnattiin seinälle ja tarkoituksena olisi, että kävisimme läpi liidikiipeilijän varmistamisen, liidauskiipeilyn tekniikkaa ja miten kalliokiipeilyssä jatkot eli ne seinään ankkureihin kiinnitettävät varusteet siivotaan seinältä pois. Tarkoitus oli, että harjoittelimme helpoilla seinillä, joilta tippuminen olisi käytännössä hyvin epätodennäköistä.

Yksi päivä siis harjoiteltiin näitä edellä mentyjä juttuja ja käytiin kaikki ihan perusteista lähtien läpi. Tämä oli tosi hyvä juttu parista syystä: halusin, että kaikki käydään läpi ja ollaan yhteisellä kartalla siitä, mitä tehdään ja toisaalta varsinkin minun toimiessa muulla kuin omalla äidinkielellä halusin, että asiat käydään vielä englanniksi läpi siten, että pystyin kyselemään kaikki asiat yksitellen läpi.

Odottelemassa kavereita yläankkurilta alas

Näin vietettiin ensimmäisestä kalliokiipeilypäivästä useampi tunti ja itsevarmuutta alkoi tulla, kun pääsi helpoille seinille ja homma alkoi sujumaan mukavasti. Siirryttiin vaikeammille reiteille, joilla oikeasti pääsi haastamaan itseään. Voi vitsit, miten mahtavaa olikaan! Ja hauskaa. Koko ajan tarkoituksena oli, että pidetään ennen kaikkea hauskaa.

Tehtiin myös niin, että vaikeimmilla seinillä kaverini liidasi ylös ja kiipesin perässä yläköydellä ylös ja siivosin seinän jatkoista ja laskeuduin yläankkurilta alas. Tässä tuli myös mukavasti laskeutumiseen varmuutta lisää ja yläankkurilla toimiminen alkoi tuntua myös luontevalta.

kalliokiipeily

Helpoilla seinillä harjoittelemassa

Oli myös hyvä, että sain kiivetä haastavammat seinät yläköydellä, koska aika usein jouduin ottamaan taukoja keskellä seinää ja välillä oli niin haastavia seiniä, että tuntui etten millään pääse ylös. Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa pisteet amerikkalaisesta asenteesta, sillä minua todella kannustettiin ja sanottiin, että nyt kiipeät ylös eikä me täältä lasketa sinua alas. Seinältä oli päästävä ylös ja äheltämisen aikaansaannoksena sitä tulikin päästyä seinän yläankkurille.

Huomasin, että kyllähän niitä vaikeimpiakin reittejä on mahdollista päästä ylös jos vain oikeasti yrittää eikä pelkää tippumista köyden varaan. Ainakin haasteita riitti, koska välillä tuli tiputtua köyden varaan useammankin kerran yhden seinän varrella. Sinänsä on positiivista, että en nähtävästi pelkää tippumista köyden varaan.

kalliokiipeily

Varmistamassa kaveria

Seuraavat päivät kiipeilimme koko päivän kallioilla ja kertaakaan emme kiivenneet samaa reittiä kahta kertaa. Coloradossa on ihan mahdottoman paljon kalliokiipeilypaikkoja ja uusia seiniä löytyy lähes, minne vain haluaa mennä kiipeilemään. Se on todella siistiä ja kaikille löytyy käytännössä helposta todella haastaviin reitteihin. Vahva suositus kaikille kalliokiipeilijöille!

 

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta

Moikka moi!

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta! Saavuin juuri Suomeen ja voi että, millainen pari viikkoa onkaan takana.

Levillä hiihtämässä

Tällä hetkellä on kova jetlag, sillä aikaeroa Denveriin on yhdeksän tuntia. Viimeisen parin viikon aikana on myös tullut urheiltua.

Levillä hiihdettiin 310 kilometriä viikossa ja sen jälkeen lensin suoraan Denveriin, jossa lumikenkäilimme, vaelsimme, liikuimme kanioneilla, kiipeilimme ja kiipeilimme vielä lisää usempana päivänä.

Seuraavien päivien suunnitelma: levätä ja palautua.

Levin hiihtomaisemat

Kaikki meni tosi hyvin ja tulen kirjoittelemaan vielä tarkemmin kaikista reissun yksityiskohdista kunhan hieman palaudun pahimmasta väsymyksestä.

Reissut olivat molemmat ihan huikeita, mutta päälimmäisenä on kuitenkin mielessä Coloradon kalliot ja kalliokiipeilyt. Opin niin paljon uutta ja pääsin todella haastamaan itseäni reissun aikana niin henkisesti kuin fyysisesti.

Lumikenkäilyfiiliksiä

On aikamoinen onni, että paikat tuntuvat kestävän ja pystyn taas tekemään täysin niitä asioita, joita haluankin. Onnea on tehdä asioita, joista todella nautin. Nautin täysin rinnoin kaikista kokemuksista, joita reissujen aikana sain.

 

Kaipaan tavoitteellista treenaamista

Olen useaan otteeseen kirjoittanut, siitä miten tärkeää ensinnäkin treenaaminen on minulle ihan yleisesti, mutta myös vuorien vuoksi. Urheilu on ollut osa elämääni jo vuosien ajan ja viimeiset pari vuotta hommaa on tullut tehtyä taas nuoruusvuosien kilpauintiuran jälkeen todella tosissaan. Aina on ollut selkeä tavoite, mitä seuraavaksi ja siihen on pyritty kaikin mahdollisin keinoin.

Pian tulee vuosi siitä, kun olkaluuni katkesi ja loukkaantumisen myötä myös tavoitteellinen treenaaminen jäi. Kaikki panostukset ovat olleet kuntoutumisessa ja siinä, että palaan vielä takaisin urheilemaan ensinnäkin ilman kipuja ja toisekseen entistä vahvempana.

Nyt kuntoutusprojektit ovat edenneet siten, että käytännössä pysty tekemään hyvinkin paljon juuri sitä, mitä haluan. Rajoitteita ja pieniä epätasapainoja on tietenkin edelleen, mutta niiden eteen on tehty todella reilusti myös töitä viimeisen vuoden aikana.

Alkuvuosi on mennyt selkeällä treenisuunnitelmalla, mutta silti huomaan, että olen olosuhteiden: lue kiireiden ja oman innostuneisuuden vuoksi tehnyt paljon kaikkea muutakin kuin sitä, mitä olen ajatellut. Tämä on toki johtanut siihen, että lajivalikoima on viimeisten viikkojen aikana ollut todella paljon laajempaa kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta toisaalta tekeminen on ollut vähän sitä sun tätä.

Helmikuun treenit

Sitä sun tätällä tarkoitan sitä, että välillä tekemisestä on puuttunut punainen lanka ja ennen kaikkea suunnitelmallisuus. Tämä on toisaalta johtanut myös siihen, että kehityskään ei ole optimaalisinta.

Sitä sun tätä on kuitenkin ollut myös rentouttavaa, sillä se on tarjonnut joustavuutta ja myös ihan uudenlaista rentoutta vain nautiskella siitä, että tänään saan tehdä mitä haluan tai oikeasti olla tekemättä mitään, jos ei huvita.

Vaikka tämä kaikki on ollut tosi kivaa ja rentouttavaakin, huomaan päivä päivältä kaipaavani taas kerran enemmän ja enemmän suunnitelmallisuutta ja sitä, että teen asioita tavoitteellisesti. Tiedän, en vain voi luonnolleni mitään ja minussa selkeästi asuu jokin sellainen tyyppi, joka haluaa päästä säännöllisesti rääkkäämään itseään urheilun parissa.

Tämähän sitten käytännössä tarkoittaa sitä, että olen alkanut miettimään, minkälaista tavoitteellisuutta etsin tällä hetkellä. Selkeä iso tavoite on ensi lokakuussa, kun lähden Baruntselle ja siinä reissussa olisi tarkoitus olla mahdollisimman kovassa kunnossa. Asioita täytyy siis tehdä sillä näkökulmalla.

Matkalla vuorille

Suunnitelmat ovat nyt edenneet siihen vaiheeseen, että olen ajatellut aloittaa suunnitelmallisen ohjelmoinnin keväällä, kun palaan Coloradosta. Toteutus vain vielä puuttuu.

Olen miettinyt valmiita ohjelmointeja ja valmentajan ottamista mukaan projektiin. Olisi kiva, että joku fiksu tyyppi olisi valvomassa vähän, mitä teen ja kuinka paljon, mutta toisaalta haluaisin ottaa itse enemmän vastuuta myös. Siksi olen osaltaan ajatellut valmiiden ohjelmointien sopivan tässä kohtaa. En tietenkään ole sulkenut myöskään ammattitaitoisen valmentajan ottamista mukaan. Tätä asiaa täytyy siis vielä pohdiskella ja kartoittaa eri vaihtoehtoja laajemminkin.

Toki vaihtoehtoja tässä maailmassa riittää, joten seuraavaksi alkaa niiden vaihtoehtojen haravointi ja miettiminen, mikä olisi sopiva ohjelmointi keväälle ja kesälle. Sen täytyy olla haastava, mutta järkevä ja sellainen, joka tukee syksyllä olevaa tavoitetta. Tärkeintä on tietenkin pysyä terveenä.

 

Jääkiipeilyhuumaa

Huh, onpa meitä suomalaisia hellitty viimeisen viikon aikana aivan upealla talvisäällä! Hiihtolomat ovat käynnissä ja en yhtään ihmettele, miksi ihmiset ovat ulkona. Aivan upea talvisää, pakkasta reilut kymmenen astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa hiihtämässä vapaalla hiihtotyylillä reilut 40 kilometriä ja nautin todella Lahden upeista maastoista (ja jyrkimmillä mäkiosuuksilla mietin, että miksi ihmeessä olen täällä). Hiihtolenkin jälkeen seuraavana päivänä tuli sitten ulkoiltua jäällä äitini koirien kanssa.

Tällä viikolla ihana ulkoilusää on sitten vienyt hiihtoladuille ja Pirunkalliolle jääkiipeilemään. Eilen ilalla useamman kiipeilytunnin jälkeen minulla oli niin hirvittävä jääkiipeilyhuuma, että siitä on päästä kirjoittamaan heti myös tänne blogin puolelle.

Jääkiipeily

Pirunkallio

Pirunkallio on tosiaan Helsingissä sijaitseva jääseinämä, joka jäädytetään keinotekoisesti joka vuosi. Paikalle pääsee näppärästi julkisilla kulkuvälineillä ja jopa arki-iltoina ehtii kiipeilemään useamman tunnin ennen kuin kello näyttää ihan mahdottomia.

Adventure Partners -niminen yritys pyörittää ja jäädyttää paikan ja heidän kauttaan on tosiaan myös mahdollista vuokrata välineitä ja he järjestävät erilaisia jääkiipeilykokeiluja ja –kursseja.

Olin ennen tätä talvea kiipeillyt vastaavanlaisella jääseinämällä muutamia kertoja ja siksi aloitin uuden aluevaltauksen jääkiipeilyn peruskurssilla, jossa opetettiin rakentamaan ankkurit ja toimimaan putouksella turvallisesti.

Pirunkallion jääputous

Tämän kurssin jälkeen on tullut sitten viikottain käytyä kiipeilemässä ja hiomassa taitoja. Millaista huumaa jääkiipeily sitten oikein on?

Alkuun kiipeily oli vaikeaa, miten asetellaan jaloissa olevat jääraudat ja miten asetellaan kädessä olevat jäähakut jäähän. Miten hyvin voi luottaa, että välineet pysyvät jäässä eivätkä lipsahda alas ja kuinka kovaa esimerkiksi hakkuja täytyy lyödä jäähän.

Olin juuri ostanut myös välineet vuorikiipeilyä varten eli minulla on esimerkiksi vaellushakku ja -jääraudat. Hakkua ei esimerkiksi voi oikein puhtaassa jääkiipeilyssä käyttää ja raudatkaan eivät ole optimaalisimmat. Tämän vuoksi olen sitten lainannut tavaroita Adventure Partnersin välinevarastosta. Pikku hiljaa olen alkanut katsomaan, että mitäs jos kuitenkin ostaisi omat välineet myös tähän touhuun.

Ensimmäiset seinät jäällä olivat haastavia ja erityisesti epävarmalta tuntui se, että kuinka hyvin välineisiin voi luottaa. Jalat ja kädet lipsuivat seinältä ja tuntui, että koko ajan olen hieman hassuissa asennoissa. En myöskään luottanut, että välineet toimii.

Nyt useampia reittejä kiivenneenä homma alkaa tuntumaan aika paljon luottavaisemmalta, sillä jokaisen seinän aikana tuntuma jäähän ja välineisiin paranee eikä jokainen nousu ole täyttä taistelua.

Parasta koko hommassa on se, että onnistuminen motivoi. Pääset reitin paremmin ja ilman lipsumisia ylös, löydät jäästä uusia ulottuvuuksia ja pääset haastamaan itsesi. Tuntuu hassulta, että pääasiassa kiipeämme koko ajan samaa seinää, mutta silti jokainen nousu on ainakin tähän mennessä tuntunut täysin uniikilta.

Jääkiipeilyä Pirunkalliolla

Ja parasta lopulta kuitenkin on se, että saa olla ulkona ja touhuta upeassa talvisäässä jotain näin haastavaa ja mielenkiintoista. Tekninen jääseinän kiipeily ei ole suoraan sama asia kuin vuorikiipeily, mutta näistä taidoista ei varmastikaan ole missään nimessä haittaa vuorilla.

Esitän avoimen kutsun kiipeilemään, eli mikäli olet kiinnostunut lähtemään Pirunkalliolle, niin nakkaa meiliä tai kommentoi tähän alle. Sovitaan aika, milloin sinäkin pääset kokeilemaan!