Mt. Everestin eteläpuolen eli Nepalin normaalireitillä, jolla suurin osa kiipeilijöistä kiipeilee on neljä yläleiriä perusleirin jälkeen. Ensimmäinen leiri on heti Khumbun jäätikön yläpuolella 6100 metrin korkeudessa, kakkosleiri 6400 metrin korkeudessa, kolmosleiri 7100 metrin korkeudessa ja nelosleiri 7950 metrin korkeudessa.
Jos mielii Everestin huipulle, niin todennäköisesti vierailee tai vähintäänkin kiipeää ohi jokaisesta leiristä. Yleensä retkikunnat etenevät seuraavalla tavalla: kun perusleirissä ollaan vietetty tarpeeksi aikaa ja totuttelu ohueeseen ilmanalaan on onnistunut, lähdetään kiipeämään kohti yläleirejä. Ennen huiputusta puhutaan rotaatioista yläleirihin.
Khumbun jäätikkö
Everestillä täytyy ylittää Khumbun jäätikkö, joka on mielestäni isoin riski koko kiipeilyreitillä. Jäätikkö liikkuu joka päivä ja jäätiköllä on isoja railoja ja välillä reittiä täytyy muuttaa. Kaikki kiipeilijät maksavat tietyn summan tietylle etukäteen nimetylle tiimille, joka huolehtii siitä, että jäätiköllä on kiinteät köydet laitettu ja jos reittiä täytyy muuttaa, niin tämä tiimi pitää siitä huolen. Näitä henkilöitä kutsutaan Icefall Doctoreiksi.
Tänä vuonna Seven Summits Treks oli vastuussa köysien kiinnittämisestä ja he hoitivat työn mallikkaasti. Vuosittain reitti Khumbulla on erilainen ja tänä vuonna reitillä oli vähemmän isoja railoja ylitettävä kuin aiempina vuosina. Railojen väliin laitetaan alumiiniset tikkaat, jotka sitten ylitetään jääraudat jalassa. Tänä vuonna jäätiköllä oli useampi jyrkempi ja kiipeilyllisempi kohta, jotka tekivät Khumbusta mielestäni mielenkiintoisen kiivetä. Khumbun loppuosassa juuri ennen ensimmäistä leiriä oli jyrkkiä nousuja ja laskuja, jotka tekivät reitille muutaman pullonkaulan sekä reitistä melko raskaan fyysisesti.
Olimme kuulleet huhuja Khumbusta ennen sinne menoa ja huomasin, että huhut aiheuttivat epämukavia olotiloja mielessä. Onko siellä ruuhkaa? Onko siellä tikkaita? Miten pärjään? Osalla meni 10 tuntia ylittää jäätikkö, kauanko meillä menee? Ja niin edelleen. Ei tiennyt mitä odottaa ja odotin pahinta. Lopulta huomasin, että lopulta jäätiköllä kiipeäminen on täysin tehtävissä. Tärkeintä oli liikkua koko ajan ja pysähtyä vain selkeästi turvallisempiin kohtiin, joissa oli ole niin isoa vyöryvaaraa.
Ensimmäinen rotaatio yläleirihin
Olimme perusleirissä yhdeksän päivää ennen kuin lähdimme kohti yläleirejä. Näiden päivien aikana kävin vaeltamassa perusleirin lähellä ja muutaman kerran kävin Pumorin Advance Base Campissä 5900 metrin korkeudessa katselemassa maisemia. Kävimme myös Khumbulla testailemassa varusteita ja katsomassa reitin alkuosaa. Ensimmäinen kerta Khumbun jäätiköllä oli kyllä mahtava, sillä olin odottanut sitä hetkeä todella paljon. Kun sain jääraudat jalkaan ja valjaat päälle, tuntui todella siltä että olen etenemässä kohti Everestin huippua.
Kaikki retkikunnat kiipeävät vähintään yhden rotaation yläleirihin, joiden aikana kannetaan sekä henkilökohtaisia tavaroita että retkikunnan tavaroita perusleiristä yläleirihin. Se, mitä kukin kantaa ja miten retkikunnat tekevät rotaatiot, riippuu pitkälti retkikunnasta ja sen tekemistä päätöksistä. Me kannoimme sekä henkilökohtaiset varusteet että retkikunnan yhteisiä tavaroita kuten kaasua yläleireihin.
Lähdimme ensimmäisen kerran yläleirin klo 2 yöllä, jolloin jäätikön pitäisi olla mahdollisimman vakaa ja toisaalta aurinko ei lämmitä polttavan kuumasti kiipeämisen aikana. Huomasin jäätiköllä, että painava reppu hidasti minua ja välillä täytyi pysähtyä ottamaan happea. En ollut vielä täysin akklimatisoitunut. Pääsimme kuitenkin ykkösleiriin 6100 metrin korkeuteen viidessä tunnissa eli huomattavasti nopeammin kuin meille oli sanottu, että Khumbun ylittäminen kestäisi. Olimme siis nopeita ja meillä jäi kokonainen päivä aikaa levätä teltassa.
Ykkösleiri sijaitsee sellaisella paikalla, johon tulee helposti lumivyöryjä. Näimme päivän aikana useamman vyöryn ja tarkoituksemme oli viettää vain tämä yksi yö leirissä juuri vyöryriskin vuoksi. Iltapäivällä alkoi satamaan lunta ja lunta tulikin 30 cm iltapäivän ja illan aikana lisää.
Seuraavana aamuna lähtömme myöhästyi lumisateen vuoksi. Matka ykkösleiristä kakkosleiriin on melko tasaista ja nousumetrejä tulee tuolla matkalla vain 300 metriä. Kakkosleiri sijaitsee 6400 metrin korkeudessa ja aika pian ykkösleiristä lähdettäessä jo näkeekin kakkosleirin. Aikaa meillä kului tälle matkalle 3,5 tuntia ja myöhästyneen lähdön vuoksi olimme jäätiköllä täydessä auringonpaisteessa.
En muista, että minulla olisi ollut pitkään aikaan niin kuuma. Päällä oli mahdollisimman vähän vaatteita, lumipeitteinen jäätikkö auringonpaisteella ja tuuleton sää teki olosta todella tukalan. Tämä siirtymä ykkösleiristä kakkosleiriin ensimmäisellä rotaatiolla oli yksi rankimmista pätkistä, koska kuumuus oli todella nujertaa minut. Ajattelin, että ei voi olla mahdollista että Everestillä on näin kuuma. Kun pääsin kakkosleiriin, niin tuntui että matkan aikana on tullut nestehukka ja olin kyllä todella puhki. Kuumuuden lisäksi jäätiköllä tuntee, kuinka aurinko polttaa ja iho, jossa ei ole aurinkorasvaa palaa heti.
Kakkosleiri 6400 metriä
Kakkosleiri sijaitsee turvallisella paikalla ja siellä on keittiö- ja ruokateltta kiinteästi. Meidän leiripaikka oli aivan kakkosleirin yläosassa ja matka leirin ensimmäiseltä teltalta meidän leiriin tuntui kestävän ikuisuuden. Ruoka kakkosleirissä oli selkeästi vaatimattomampaa kuin perusleirissä, mutta olin onnellinen jokaisesta annoksesta, jonka söin leirissä. Ruuan ja polttoaineiden kantaminen kakkosleiriin on niin raskasta, että kaikki mikä sinne kannetaan myös kulutetaan.
Olimme kakkosleirissä ensimmäisellä rotaatiolla kolme yötä, joista nukuin kaksi ensimmäistä melko huonosti. Leirissä oli päiväsaikaan kuuma, mutta illalla auringon laskiessa leiriin tuli viileää. Kannoin ensimmäisellä rotaatiolla toisen makuupussini, makuualustan ja untuvapuvun kakkosleiriin, mutta pärjäsin ilman untuvapukua kakkosleirissä. Tavarat kannettiin odottamaan huiputusrotaatiota, jolloin tavarat olisivat valmiina odottamassa leirissä sitä, että lähdemme ylemmäs.
Lepopäivien aikana istuimme ja kulutimme aikaa tekemättä mitään. Kävimme myös kävelemässä korkeammalla kakkosleiristä 6700 metrin korkeuteen. Retkikuntien välillä on melko paljon eroa siitä, että kiipeävätkö ihmiset ensimmäisellä rotaatiolla kakkosleiriä ylemmäs vai ei. Mielestäni tämä ei ole välttämätöntä ja ainakaan kolmosleirin eli 7100 metrin koskettaminen ei ole pakollista. Päivällä jäätiköllä on polttavan kuuma ja yöllä on kylmä. Päivällä liikkuminen kuluttaa ja jopa polttaa energiaa siten, että kiipeämisestä palautuminen vaikeutuu ja 6400 metrin korkeudessa sitä ei oikein edes tapahdu. Minulle sopi vain hiukan korkeammalla käyminen ja palaaminen nukkumaan kakkosleiriin, sillä nukuin sen yön jo selkeästi paremmin.
Palasimme kakkosleiristä suoraan perusleiriin viidessä tunnissa seuraavana päivänä ja ensimmäinen rotaatio yleireihin oli tehty. Alkuperäinen suunnitelmamme oli tehdä vain yksi rotaatio yläleirihin ja toisella kerralla yrittää huipulle kiipeämistä. Kuten usein vuorilla tapahtuu, niin kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja kirjoitan säästä sekä epäonnistuneesta huiputusyrityksestä seuraavassa artikkelissa.
