Alunperin minun oli tarkoitus olla reissussa syys-, loka-, ja marraskuu. Kiipeillä ensin Dhaulagirille Nepalissa ja sen jälkeen ohjata ryhmä Gokyo laakson vaelluksella. Koronavirustilanne on kuitenkin vaikuttanut reissujen toteutumiseen ja kuten kaikki tietää, matkailun tilanne on tällä hetkellä harmillisen huono sekä epävakaa.
Näistä syistä on täytynyt miettiä, mitä haluaisin tehdä ja millaiset osa-alueet ovat sellaisia, joilla pystyn kehittymään vaikka en olisi reissussa. Reissujen siirtyminen ja peruminen on ottanut välillä koville ja olo on ollut ajoittain masentunut. Elämä on hyvässä asennossa seikkailuja varten ja vihdoinkin olen päässyt sellaiseen tilanteeseen, jossa reissaaminen olisi ollut helpompi järjestää. Maailma ei ollut samaa mieltä.
Olen kuitenkin yrittänyt kääntää negatiiviset fiilikset siihen, että voin silti kehittyä ja kehittää niitä ominaisuuksia, jotka vaativat vielä enemmän huomiota. Hetken kärvistelyn jälkeen syksylle on tullut seuraavanlaisia tavoitteita:
Kiipeilytason nostaminen
Minulla oli pitkä tauko polven leikkauksen jälkeen kiipeämisestä sekä sisällä että ulkokalliolla. Viime kesänä en käynyt kertaakaan kiipeämässä ja syksylläkin oli pitkään tilanne, että en saanut tehdä syväkyykkyä ja kiipeilin muutamat kerrat lähinnä helppoja reittejä.
Olen haaveillut jatkavani Suomen Kiipeilyliiton ohjaajakoulutuksessa seuraavaan vaiheeseen, joka on kiipeily ohjaajan kurssi. Kurssilla on jo selkeästi haastavammat vaatimukset kuin KTO-kurssilla, jonka olen käynyt. KO-kurssilla täytyy monen muun taidon ohessa osoittaa UIAA 6 kiipeilytaso kallioilla.
Tämä on tarkoittanut sitä, että minun täytyy rakentaa uudestaan kiipeilytasoa, joka minulla on ollut ja toisaalta myös samalla nostaa sitä varmemmalle ja teknisesti paremmalle tasolle.
Yksi isoin tavoite on siis ollut käydä aktiivisesti kiipeämässä ja parantaa kiipeilykuntoa. Tämä ei ole vain syksyn tavoite, vaan todennäköisesti loppuelämän projekti.
Seikkailukisa Lost in Kainuu
Yksi isoin tapahtuma tulevan syksyn aikana on parin viikon päästä oleva Lost in Kainuu -seikkailukisa Kajaanissa. Lähdemme treenikaverin Hillan kanssa Lost-sarjaan, joka kestää 16-18 tuntia ja välissä on pakollinen yötauko. Edessä on siis maastopyöräilyä, juoksua, suunnistusta, erilaisia rastitehtäviä ja uimapatjailua vaihtelevissa maastoissa Kajaanin maastoissa.
Tätä kisaa varten sain yhdeltä tutulta maastopyörän lainaan ja olen käynyt ajamassa maastopyörälenkkejä. On ollut todella kivaa ja vaikeaa, mutta samalla palkitsevaa opetella täysin uutta lajia. Olen ihan hurahtanut maastopyöräilyyn ja olen vakavissani alkanut harkita oman maastopyörän hankkimista.
Harva urheilulaji palkitsee ja toisaalta pitää maanpinnalla niin hyvin kuin maastopyöräily. En ole monesti ollut niin iloinen onnistuneista ylämäistä tai kuralätäköiden ylittämisestä kuin maastopyörällä polkiessa. Toisaalta monet kohdat on joutunut taluttamaan, koska on yksinkertaisesti vain pelottanut niin paljon, ettei ole ollut mitään saumaa ajaa pyörällä.
Nyt hyvillä fiiliksillä kohti kisaa ja täysin uudenlaista kokemusta.
Vaellus UKK
Olemme lähdössä viikko seikkailukisan jälkeen vaeltamaan ystäväni kanssa Urho Kekkosen Kansallispuistoon Lappiin. Reissua varten on suunniteltu reitti, kuivattu ruokaa ja toisaalta fiilistelty vuosittaista perinnematkaa Lappiin.
Aiomme olla maastossa seitsemän päivää ja vaeltaa suhteellisen pitkän vaelluksen isojen rinkkojen kanssa. Toivottavasti ruska on vielä parhaimmillaan tuohon aikaan ja pääsemme nauttimaan syksyn sävyistä.
Polven pitäminen ehjänä
Pitkäaikainen tavoite on pitää polvi ehjänä ja välttyä pitkään jatkuneelta loukkaantumiskierteeltä. Tätä varten on käyty läpi polven liikkuvuuteen ja voiman tuottamisen liittyviä harjoitteita, joiden avulla on tarkoitus suojella polvea.
Viime kesän leikkaus ja alkuvuoden tähystys oli sen verran raskaita kokemuksia, että niitä ei kovin mielellään edes muistele. Toivon, että jalan kanssa on tervettä ja ehjää treenikautta tiedossa mahdollisimman paljon.
Bonus: matkustusvalmius
Bonuksena tavoitteissa on ylläpitää matkustusvalmiutta jos tilanne sen sallii. Elättelen vielä salaa toiveita, että pääsisin marraskuussa omalle reissulle Nepaliin ja kiipeilemään Himalajalle. Olisi tosi kurjaa jos kiipeily ei tänä vuonna onnistuisi Nepalissa, mutta onneksi kehitettävää riittää muilla elämän osa-alueilla.
Millaisia tavoitteita sulla on syksylle?
