Viimeinen viikko ennen ensi maanantaina polvileikkaus vol 2:sta pyörähti maanantaina käyntiin.
Odotan innolla tulevaa, mutta samalla olo on ollut ajoittain haikea. Vaikea ymmärtää, että neljän vuoden työkokemus samassa yrityksessä ja työyhteisössä on vaihtumassa uusiin haasteisiin. Uudet haasteet ovatkin sellaisia, mitä olen kovasti odottanut ja uskon muutoksen oleva hyvä. Paljon olen oppinut ja saanut nykyisestä työstäni tapahtumakoordinaattorina. Olenkin erityisen kiitollinen näistä vuosista.
Viikko on mennyt nopeasti. Tarkoituksena on ollut treenata kovaa vielä tämäkin viikko. Maanantaina edessä oli crossfitin kippileukoja. Jostain syystä, käteni ovat erityisen herkät näille liikkeille ja olen usein kampaillut repeilevien käsien vuoksi. Nyt repeämillä on sen verran väliä, että kädet täytyy olla ensi maanantaille priimakunnossa, jotta minut otetaan leikkauspöydälle. Infektioriskin vuoksi iho ei saisi olla rikki vaan kädet pitää olla ehjät ja tästä ei jousteta.
Maanantaina testailtiin myös kolmen toiston maksimipenkkitulosta. Ai että olin kiukkunen, koska 50kg ei noussut kuin kahdesti! Tuloksena siis jäätiin alle 50kg vaikka kovasti halusin tuon pyöreän luvun. Tästä sitten kippileukoihin ja kädet auki… Treeni muuttui lennosta ja leuat unohdettiin tältä viikolta. Puhisin ja kuhisin kiukusta vielä tunti kotiin tulemisen jälkeenkin. Ärsytti, että treenit eivät mennyt niin kuin olisin halunnut. No myös nämä puolet kuuluu urheiluun, epäonnistumiset ja muuttuvat suunnitelmat.
Eilen sitten pyöräilin 25 kilometriä ja tein polvelle jumppaa sekä vatsoja. Illalla suunnattiin vuorielokuvafestareille BANFF Mountain Film Festivalille olipa muuten hyviä leffoja! Vuorikaipuu nousi entisestään ja vuoret kiiluu silmissä koko ajan treenatessa. Taistelu polvivaivoja vastaan on aika paljon kivempaa kun on selkeä tavoite: olla kunnossa ensi lokakuussa seuraavaa isoa vuorta varten.
Tänään oli sitten iso päivä! Ensimmäinen muokattu crossfitin benchmark-treeni sitten toukokuun. Crossfitin benchmarkit ovat tyttöjen ja poikien nimien mukaan nimettyjä, yleensä melko kovia treenejä, jotka suoritetaan useimiten aikaa vastaan. Tänään minulla oli ohjelmassa ”Jackie” eli 1 kilometri soutua, 50 thrusteria ja 30 leukaa. Koska leukojen tekeminen on pannassa, niin vaihdettiin ne 50 burpeeseen. Treeni meni aika mukavasti ja aikakin oli mielestäni hyvä! Vertailukohtaa ei nyt ole, kun treeniä jouduttiin muokkaamaan.
Tänään testattiin myös lisäpainodippiä. On siistiä, kuinka nopeasti nuo dipit on tässä polven parantumisen aikana kehittynyt. Sain ennen muutamia dippejä ja tänään tosiaan testattiin yhden toiston maksimia. En ollut ennen tehnyt lisäpainodippejä ja ajattelin, että 10kg lisäpaino olisi hyvä suoritus. Pikku hiljaa nostin painoja ja maksimiksi tänään tuli 20 kiloa! Olen tyytyväinen. Voimat on siis kasvanut ja kehitys on ollut juuri sellaista, mitä valmentajan kanssa tavoitteeksi on asetettu.
Vuoria, treeniä ja viimeistä työviikkoa. Ensi maanantai tulee nopeasti ja taas ollaan leikkauspöydällä. Täältä tullaan ja kohta kaasu pohjassa kohti maailman parasta leikattua polvea!
