Loukkaantumisen myötä tulevan syksyn suunnitelmat ovat menneet kiipeilyn suhteen uusiksi. Olen viettänyt kohta neljä viikkoa pääsääntöisesti kotona keppien kanssa ja samaan aikaan olen toisaalta ehtinyt miettiä tulevia suunnitelmia. Mitään ei ole lyöty vielä lukkoon, paitsi kuin peruuntuneet reissut.
Kiipeilyurani on perustunut huolelliseen suunnitteluun ja siihen, että kerään reissuillani aina uusia tietoja ja taitoja, joista sitten on hyötyä seuraavalle matkalle. Mitä enemmän olen kiipeillyt, sen vahvemmin mielessä on varmistunut se, että haluan viedä omaa tekemistä entistä enemmän itsenäisen päätöksenteon suuntaan ja oppia nimenomaan itse tekemään tärkeät päätökset vuorilla. Tämä onkin mielestäni myös yksi haastavimmista puolista kiipeilyssä ja siitä löytyy niin monelta eri näkökulmalta opittavaa.
Peruuntuneet matkat
Olin lähdössä työreissuille Aventuran matkanjohtajana Nepaliin Annapurna Circuitille ja Kilimanjarolle syyskuussa sekä lokakuussa. Teoriassa jalka voisi olla juuri kunnossa näille reissuille, mutta lähtö tarkoittaisi isoa riskiä isompaan takapakkiin ja riskiin loukkaantua uudestaan.
Nyt kun jalalla ei ole saanut kuukauteen kävellä, se alkaa levossa tuntua lähes normaalilta. Kipuja minulla ei jalassa ole ollut sitten ensimmäisen viikon leikkauksen jälkeen, mutta aiempien kokemuksien perusteella tiedän, että kävelyn aloittaminen ei välttämättä ole täysin kivuton prosessi.
Mielessä on kuitenkin kirkkaasti ensi vuoden Everestin tavoite ja toiveet siitä, että jalka kuntoutuu normaaliksi jo kevääksi. Mitään syytä epäillä tätä ei toistaiseksi ole ollut, mutta liian aikaisin liian haastavien matkojen tekeminen voisi olla huono idea ja sen vuoksi nuo tulevat matkat peruuntuvat tältä syksyltä. Harmittaa ihan mielettömän paljon, mutta toisaalta ei, sillä pitää ymmärtää priorisoinnin ja omien tavoitteiden tärkeys.
Nämä reissut olivat siis jo lyöty lukkoon ja sain viime viikolla tietää, että voitin XXL:n arvonnasta matkan Italian Alpeille. Huh, kokonainen viikko vuoristossa ilmaiseksi! Luulin, että viesti oli huijaus, mutta kun soitin heille, se oli täyttä totta. Reissu olisi ollut jo kahden viikon kuluttua samalla viikolla kun saan kepit pois, joten minulla ei ollut millään tavalla realistista päästä reissulle mukaan.
No näiden lisäksi olin ajatellut vierailla kaverini luona Norjassa ja olimme alustavasti puhuneet, että tuona aikana voisimme tehdä jonkun jäätikkö- ja kiipeilyreissun. Tämä myös toki peruuntuu vaikka suunnittelu olikin vasta alkuvaiheessa ja mitään ei oltu lyöty varmaksi lukkoon. Norjaan aion kyllä mennä sitten viimeistään ensi kesänä, niin upealta siellä kaikkien kuvien ja videoiden perusteella vain näyttää.
Tulevia suunnitelmia
No aika monta juttua peruuntui muuttuneiden olosuhteiden takia ja sitähän elämä on. On hyvä tehdä suunnitelmia ja vaikka koville ottaa muuttaa niitä, niin silti täytyisi löytää myös hyviä puolia muuttuneista suunnitelmista.
Syksylle on nimenomaan tavoitteitani eli itsenäistä kiipeilyä tukevia suunnitelmia myös. Olen käynyt kevään aikana Suomen Kiipeilyliiton köysitoiminnanohjaajan kurssia ja syyskuussa menen tekemään kokeen, jossa saan virallisesti kurssit suoritettua. Elokuussa ja syyskuussa täytyy siis panostaa kurssien sisällön kertaamiseen, sillä en mahtunut heti toukokuussa kurssin jälkeen kokeeseen, joten itse sisällöstä on jo hetki aikaa. Kokeen toivottavasti läpäistessäni pystyn ohjaamaan kiipeilykokeiluja, laskeuduttamaan kiipeilijöitä ja olemaan paremmin vielä köysitoiminnassa mukana. Tämä toivottavasti avaa yrityspuolen ryhmiin sitten uusia ovia.
Marraskuussa olen menossa Vierumäelle WAFA-kurssille eli wilderness advanced first aid ensiapukurssille. Tuota kurssia odotan todella innolla ja varsinkin nyt, kun on myös omakohtaista kokemusta loukkaantumisesta takamaastossa. Minulla on ensiapukurssit käytynä, mutta tämä kurssi keskittyy nimenomaan takamaastossa tapahtuvaan ensiapuun ja tilanteisiin, joita siellä voi tulla esille.
Näiden lisäksi suunnitelmissa on kuntouttaa polvi rauhassa kuntoon. Elokuussa keskitytään kävelyn opetteluun, liikkuvuuteen ja tasapainon hakemiseen. Syyskuussa alkaa erilaiset kiertovääntöharjoittelut ja lokakuussa saan sitten todennäköisesti luvan jo juosta kevyesti. Samaan aikaan yritän ylläpitää peruskuntoa mahdollisuuksien mukaan ja nyt jo olen käynyt uimassa ja polkemassa pyörää ilman oikeaa jalkaa. Näin kunto ei pääse romahtamaan loppukesän ja alkusyksyn aikana.
Tämänkaltaisesta polvileikkauksesta sanotaan, että kuntoutuminen kestää 3-6 kuukautta ja 6 kuukauden kohdalla kaikki pitäisi olla kunnossa. Minun kohdallani se siis tarkoittaa joulukuuta. Olen alkanut haaveilemaan reissusta joulun aikaan ja reissulla olisi mahtava päästä kiipeilemään, jotta pääsisi kokeilemaan, miltä jalka oikeasti tuntuu. Tämä varmistaisi myös päätökset Everestille lähdöstä. Niinpä olen katsonut eri vaihtoehtoja ja ihan hyviä sellaisia on myös tarjolla, joten nyt vain pitää saada selkiytettyä polven tilannetta, jotta myös joulun tilanne selkiytyy.
Ensi talvena haluaisin myös hiihtää enemmän ja ostaa perinteisen hiihtotavan sukset sekä opetella hiihtämään niillä. Tätä varten haaveilen viettäväni aikaa Lapissa hiihtämässä ja tämä toivottavasti onnistunee kevättalvella. Joku hiihtokilpailukin voisi olla kiva hiihtää läpi, mutta tämä on vasta tässä kohtaa kaukainen haave.
Aika paljon avoimia kysymyksiä ainakin tulevan syksyn osalta on ja niiden selviämiseen ei oikeastaan auta tässä kohtaa mikään muu kuin aika. Toisaalta muistan aiempien polvivaivojen osalta sen, että sitten kun kuntoutuminen lähtee käyntiin, se etenee yllättävänkin nopeasti. Tässä vaiheessa aika vain tuntuu matelevan ja keppien pois jättäminen on yksi isoin edistysaskel tulevien viikkojen aikana.
Suunnitelmien muuttaminen tuntuu pahalta ja se ottaa päähän, mutta toisaalta uskon, että muutokset voivat olla myös hyvästä. Nyt on hyvin aikaa keskittyä heikkouksiin eli peruskunnon ylläpitämiseen ja toisaalta kasvattaa itsenäiseen kiipeilyyn tarvittavia taitoja erilaisten kurssien avulla. Nämä ovat hyviä suunnitelmia ja lisäksi vielä polviystävällisiä.
Tulevat muutokset myös vahvistuu, mitä syksymmäksi mennään ja sen selkeämmäksi asiat tulevat.
