Jos minun täytyisi nyt veikata, niin sosiaalinen media, blogit ja uutiset tulvii: Hyvää Joulua! Jos seuraisin tätä reaaliaikaisesti, todennäköisesti laittaisin someni kiinni.
Tässä vaiheessa kiipeily on jo aloitettu, olemme todennäköisesti 3500 metrin korkeudessa jossakin kohtaan Aconcaguan rinnettä, matkalla kohti huippua. Ensimmäiset yöt teltassa on jo vietetty. Jouluruokaa ei teltassa ole tarjolla, vaan todennäköisesti syömme riisiä ja kasviksia. Ehkäpä jopa kuivalihaa.
Tämä on erilainen jouluaatto. Olen kaikki aiemmat Jouluni viettänyt äitini isovanhempien luona Mikkelissä. Perinteestä poikkeaminen on aiheuttanut etukäteen murhetta, mutta hyvän ystäväni sanoin: ”tulet nauttimaan seuraavasta Joulustasi kotona vielä enemmän”. Ja näin asia varmasti onkin. Joulustani tulen myös nauttimaan vuorella.
Ja varmasti nautinkin, koko valmistautumisen, rahan ja sieluni edestä. Hengitän vuori-ilmaa joka solulla siten, että muistan vielä vanhana mummonakin, miltä tuntui olla Aconcagualla. Tämä matka on paras joululahja, jonka olen itse itselleni mahdollistanut. Olen siitä todella kiitollinen ja toivon, että sinunkin Joulua siivittää ajatus kiitollisuudesta, olkookin se kiitollisuutta syödä suklaata niin paljon, että on paha olo tai kiitollisuutta perheestä!
Terkkuja sieltä, missä ikinä olenkin, sinne missä sinä oletkin! Hyvää Joulua!
