Olin juuri viisi päivää Pyhällä hiihtämässä ja palasin viime yönä kotiin onnistuneen reissun jälkeen. Alkuvuodesta huutelin seuraa Lappiin ja Pipo Silmillä -blogin Milja laittoi erääseen kuvaani kommenttia, että haluaisinko lähteä Pyhälle. Aikataulut sattuivat sopimaan ja oli helppo vastata kutsuun kyllä.

Lähdimme viime viikon torstaina iltalennolla Helsingistä Rovaniemelle ja sieltä otimme bussin Pyhälle. Ilta venyi pitkälle yöhön ja olimme Pyhällä perillä vasta yhden aikoihin ja nukkumassa vasta lähemmäksi kahta yöllä. Reissuporukka oli minulle ennestään tuntematon ja jaoimme mökin nelistään Miljan ja hänen kahden ystävänsä kanssa. Jännitti alkuun lähteä tuntemattomien kanssa reissuun, mutta äkkiä paljastuikin, että nämä ihmiset ovat tosi mukavia ja rentoja tyyppejä ja heidän kanssaan oli todella helppo tulla toimeen.

Pyhän hiihtoladuilla – hyvä fiilis tunturissa

Agendani oli hiihtää viisi päivää ja olin hiljaa mielessäni asettanut tavoitteeksi, että hiihdän 250 kilometriä. Tämän talven kilometrit ovat jääneet harmittavan pieneksi useastakin eri syystä, mutta ajattelin pystyväni hakemaan erityisesti kilometrejä Pyhältä.

Takaraivossa on kolkutellut huoli tulevan kesäkuun Denalin matkan infokirjeet, joissa on painokkaasti kehotettu harjoittelemaan ja retkikunnan johtajan Donin tarinat epäonnistuneista huiputuksista sen takia, että kiipeilijän kunto loppuu kesken. Olen useasti miettinyt, että tuleekohan oma kunto riittämään ja alkuvuoden treeniohjelman kevennykset on painanut mieltä ja olen monta kertaa miettinyt, että pitäisikö kuitenkin tehdä enemmän ja riittääkö nykyinen tekeminen. Todellisuudessahan ohjelmassa on keskitytty järkevämpään tekemiseen ja määrät on ollut hyvällä tasolla.

Pyhällä oli siis hyvä tilaisuus testata, missä mennään ja sovittiin valmentaja Jussin kanssa, että yritän hiihtää paljon määrää. Rajoituksena oli se, että kilometrejä pitäisi kerätä progressiivisesti eli ensimmäisenä päivänä ei saisi vetää puolia kilometreistä ja sitten himmailla muita päiviä.

Pyhän ladut

Pyhällä latuja löytyy useampia erilaisia, mutta pääasiassa ladut ovat melko tasaista ja niin kutsuttua sinistä latua. Tämä oli todella kivaa, sillä ainakin itselleni nimenomaan tuo tasainen maasto on sellaista, jolla pystyn hiihtämään maltillisilla sykkeillä ja parantamaan sitä kautta peruskestävyyttä.

Latukartta ja reaaliaikainen latujen tilanne löytyy Pyhän sivuilta tästä linkistä.

Kuva otettu Pyhän sivuilta

Mutkittelevaa tasaista latua

Hiihdin useamman kerran Pyhän keskukselta kohti Pyhäjärven latukahvilaa ja kiersin järven molemmilta puolilta. Reitti Pyhäjärvelle menee tasaista, mutkittelevaa latua pitkin ja hiihtäminen on todella mukavaa ja helppoa loivaan ylä- ja alamäkeen. Matkaa Pyhältä Pyhäjärvelle kertyy noin 7,7-9 kilometriä riippuen kummalta puolelta järven kiertää.

Pyhäjärveltä on hyvä jatkaa sinistä latua pitkin Kopara-nimiseen paikkaan, jossa on poro- ja huskytila ja mahdollisuus seuraavalle pysähdykselle. Koparassa on kiva latukahvila ja ainakin omaan makuun sopivia sokerimunkkeja. Koparaan matkaa Pyhältä tulee 17 kilometriä ja yllätyin, että matka on aikalailla sama riippumatta siitä, kiertääkö Pyhäjärven vai ei.

Pyhän hiihtolasdut – Kopara

Maasto Koparaan mukailee myös mutkittelevaa, välillä metsän keskellä ja toisaalta aukealla menevää latua. Mäkiä on matkalla vähän ja luistellen pääsee etenemään suhteellisen nopeasti matkaa ilman suurempia ponnisteluja. Nopeimmillaan olin Koparan kohdassa Pyhältä lähtiessä reilussa tunnissa ja pidin joka kerta Koparassa juomatauon.

Koparasta kohti Porontahtomaa

Jos Pyhältä haluaa tehdä noin 40 kilometrin lenkin, niin yksi hyvä reittivaihtoehto on hiihtää Pyhäjärvelle ja sieltä Koparaan. Koparasta kannattaa suunnata kohti Luostoa ja oikeastaan ensimmäisen T-risteyksen kohdalla suunnata vasemmalle kohti Porontahtomaa.

Matka Porontahtomaa ja sen kautta Kapustaan on mäkinen ja noin neljän kilometrin ajan maasto on pelkkää mäkeä. Tämä on mielestäni Pyhän latujen rankin osuus ja paikkojen nimet kuten Porontahtoma ja Kapusta kuvaavat hyvin maastoa ja sitä tahtoa, mikä täytyy mielessä olla mäkiä päälle kipuamiseksi.

Hiihtolenkillä sokerimunkkia – tietenkin!

Kapustasta lähtee pidempi alamäkiosuus kohti Huttujärveä ja ennen Huttujärven risteystä maasto vaihtelee vielä jyrkemmästä ylämäestä pitkään laskuun Huttujärven risteyksen suuntaan. Huttujärven risteyksessä on hyvä pitää tauko ja pohtia, että haluaako tehdä pitkän lenkin ja suunnata tunturiladulle vai suorinta reittiä takaisin Pyhälle.

Tunturilatu

Huttujärven risteyksestä no mahdollista ottaa suunta kohti Pyhää tai tunturilatua. Jos vain jaksat hiihtää, niin täältä tulee vahva suositus tunturiladulle. Latu kannattaa muuten kiertää vastapäivään, sillä matka on pitkälti loivaa alamäkeä ja todella vauhdikasta maastoa.

Pyhän tunturilatu

Huttukankaalla on latukahvila, joka on sympaattinen pieni mökki. Tästä kohtaa Pyhälle on 17 kilometriä matkaa, mutta nopeita kilometrejä lennokkaan maaston vuoksi. Matkalla pääsee myös piipahtamaan kansallispuiston puolella, joten omaan listaansa voi myös lisätä Pyhä-Luoston kansallispuiston.

Yhteensä lenkistä Pyhältä, Pyhäjärvelle, Koparan, Huttujärven ja tuntuladun kautta tulee noin 50 kilometriä. Oiva lenkki ja mahdollisuus nauttia hyvistä maisemista ja tunturifiiliksestä.

Pyhän laduilta löytyi myös uusia kavereita

Tällä kertaa viiden päivän aikana hiihdin 250 kilometriä ja onnistuin kasvattamaan kilometrimäärää suunnitelman mukaisesti viimeiseen lenkkiin asti. Viimeisenä päivänä hiihdin tähän mennessä pisimmän lenkkini eli 67 kilometriä ja hassua kyllä, lenkki ei ollenkaan ollut raskain Pyhällä tekemäni. Kelit olivat todella vaihtelevat ja ensimmäisen kolmen päivän aikana lumisade ja plussakeli teki lenkeistä todella raskaita. Kilometrien eteen sai kyllä tehdä töitä ja vasta viimeisenä kahtena päivänä aurinko paistoi ja kilometrejä tuli ihan eri vauhtia kuin aiempina päivinä.

Reissussa hienoa oli se, että tapasin uusia kavereita. Kiitos mökin jakaneille upeille vapaalaskumimmeille ja lenkkikaveriksi yllättäen minut kutsuneen Hillan! Yhteiset harrastukset ja mielenkiinnonkohteet kyllä varmistavat sen, että tilanteessa kuin tilanteessa löytyy yhteinen sävel.