Suomessa on 40 kansallispuistoa ihan eteläisestä kärjestä aivan pohjoiseen. Haaveenani on ollut päästä retkeilemään näihin kaikkiin jonain päivänä. Tällä hetkellä listalla on vain muutamia kansallispuistoja, mutta onneksi myös aikaa on loputtomasti retkeilyyn ja vaellukseen. Se on aikamoista, että meillä on noin paljon hienoja polkuja koluttavaksi ja jotenkin mun sydäntä lämmittää se, että selkeästi poluista myös pidetään hyvää huolta sekä retkeilijöiden että ylläpitäjien puolesta.
Olimme ystäväni Tainan kanssa suunnitellut viikonlopuksi pyöräilyretkeä Hankoon. Säätiedotus alkoi kuitenkin näyttämään aika uhkaavalta ja kaatosateen riski maantiepyöräilyyn yhdistettynä ei oikein huvittanut meitä. Päätettiin, että lähdetään lauantaina aamulla Repovedelle vaeltamaan. Tarkoituksena oli viettää yksi yö teltassa ja kävellä Kaakkurinkierros, joka on 26 kilometriä pitkä vaellus.
Kaakkurinkierroksen reitti
Aiemmin kesällä Lapinsalmen riippusilta hajosi Repovedellä ja Lapinsalmi on yksi suosituimmista parkkipaikoista, jolle ihmiset jättävät autot. Kaakkurinkierros kulkee myös Lapinsalmen kautta ja sillan ollessa suljettu, päätimme jättää auton tällä kertaa Tervajärven parkkipaikalle.
Tervajärveltä lähdimme suuntaamaan kohti Lojukoskea ja päätimme, että kuljemme reipasta vauhtia ensimmäiset kilometrit. Rinkat oli pakattu ja olimme ottaneet mukaan myös reilusti syötävää ja eväitä. Yhden yön vaellus on siinä mielessä aika mukavaa, että mukaan voi ottaa käytännössä mitä tahansa ruokaa ja juotavaa, sillä painon kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana.
Etenimme mukavasti ensimmäisen päivän aikana reipasta vauhtia ja paikoitellen oli todella lämmin. Kaakkurinkierros kulkee käytännössä Repoveden “laajinta” polkua pitkin ja reitin aikana näkee Olhavanvuoren, satumaista mäntymetsää, kallioita, pitkospuita ja järvien rantaa. Korkeuserojakin tulee mukavasti lähes 1000 metrin nousun verran ja isomman rinkan kanssa päivistä tuli erittäin hyvä treeni.
Polku Kaakkurinkierroksella on pääsääntöisesti hyvää metsäpolkua ja vain muutamissa kohdissa tulee eteen sellaista polkua, jossa joutuu olemaan erityisen tarkkana askelten kanssa. Ensimmäisenä päivänä kuljimme 18 kilometriä ja seuraavana päivänä loput kierroksesta.
Telttapaikka Repovedellä
Jäimme yöksi Kapiaveden telttapaikalle, josta löytyi ihan huikea piilopaikka melko läheltä nuotiopaikkaa. Kallioiden takana oli pieni alue, jolle juuri ja juuri sai asetettua teltan sopivaan kohtaan. Teltalle paikka oli hiukan liian pieni, mutta päätimme silti jäädä lähes täydelliselle telttapaikalle yöksi.
Illan tullen keitimme ruokaa, kävimme uimassa ja joimme lasilliset punaviiniä samalla elämästä juoruillen ja nautiskellen. Vesi oli järvessä vielä suhteellisen lämmintä, mutta illalla alkoi jo huomaamaan, että kesä alkaa olemaan ohitse. Jouduimme molemmat vetämään untuvatakkia niskaan ja laittamaan pidempää vaatetta päälle.
Yöllä alkoi satamaan, mutta onneksi hieman huonomminkin pystytetty teltta piti vedet teltan ulkopuolella. Meillä kävi myös siinä mielessä tuuri, että saimme pakattua kaikki varusteet sateen hellittäessä ja uusi saderintama tuli vasta, kun olimme uudelleen liikenteessä.
Sauna-paikka
Kun Repoveden kansallispuistoon ajaa maantie numero 15 vierestä, niin aivan tien varressa on Sauna-niminen ulkosaunapaikka, joka on siis yllättävän epäidyllisen näköinen paikka aivan ison tien varressa. Koska olimme kastuneet Repovedellä, niin päätimme takaisin ajaessa pysähtyä saunomaan ja uimaan.
Sauna oli todella iloinen yllätys. Paikka on varmaankin melko uusi, sillä tilat ovat siistit, täysin moitteettomat ja pukuhuoneesta löytyi saippuat ja shampoot asiakkaiden käyttöön. Saunoja on paikassa kaksi ja kaikki saunat ovat sekä naisille että miehille eli sanomassa käydään uimapuvut päällä.
Todella kiva paikka ja oli tosi kiva päästä saunomaan heti kastumisen jälkeen ja pesemään vaellushiet pois. Ainakaan eilen saunomassa ei ollut kovin paljon ihmisiä, joten tunnelma oli sopivan rauhallinen, mutta kuitenkin saunassa juttua riitti tuntemattomien saunojien kanssa.
Onnistunut viikonlopun vaellus Repovedelle siis takana ja kaiken lisäksi löytyi uusia paikkoja. Täydellinen telttapaikka Kapiavedeltä ja Sauna, jossa pääsi puhdistamaan vaelluksen hiet pois. Iso suositus molemmille paikoille. Vaikka säät eivät tällä kertaa ollut maailman parhaat, niin hyvä seura ja ruoka pelastaa reissun kuin reissun.
Vaellus oli taas hyvää treeniä Baruntsea varten, sillä tuli tällä kertaa mukavasti painavaa rinkkaa kantaessa. Tosi hyvä fiilis jäi repun kantamisesta ja vaellus tuntui melko kevyeltä, mikä on tietysti positiivinen merkki syksyä varten.
