Ihanaa äitienpäivää kaikille! On ihan super upea sää ja siirsin kotitoimiston Suomenlinnan rantakalliolle.
Tällä viikolla meitä suomalaisia on kyllä hellitty erityisen upealla kevätsäällä. Jotenkin luonnon kirkkaan vihreät värit, valoisat illat ja lintujen laulu on saanut kesäfiiliksen ihan huipuunsa. Pieni siitepölyallergia ei haittane yhtään.
Helatorstaina oli lämmintä ja olin päättänyt, että tämän viikon pitkä peruskestävyyslenkki tehtäisiin silloin. Olimme viime viikolla olleet sunnuntaina 33 kilometrin polkujuokselenkillä Nuuksiossa, jonka jäljiltä ei vielä tehnyt ihan kauheasti mieli juoksemaan.
Päätettiin siis lähteä pyöräretkelle Porvooseen. Kyselin jopa maantiepyörää lainaan, mutta laina siirtyi parilla viikolla eteenpäin.
Lähdin matkaan siis vanhalla, yläasteella minulle ostetulle hubridipyörällä, jossa on myös rämisevä tarakka. Matkaa oli edessä 120 kilometriä ja tarkoituksena oli pyöräillä siten, että käymme lounaalla Porvoossa ja sieltä ajetaan sitten takaisin Helsinkiin.
Helsingistä lähdettäessä joutuu ajamaan yllättävän kauan ennen kuin pääsee oikealle maantielle pyöräilemään. Noin 15 kilometriä keskustasta ja maantiepätkä alkaa, joka kestääkin sitten Porvooseen asti.
Olen harkinnut useaan otteeseen maantiepyörän ostamista, koska onhan se nyt helpon ja hienon näköistä, kuinka vaivattomasti ja kevyesti hyvällä pyörällä. Ainut, mikä on hankintaa hieman pidätellyt on maantiepyörien hinta. Hyvät pyörät myös maksavat ja vaikken tarvitsisi parasta pyörää, niin huonointakaan en viitsisi ostaa.
Maantiepyörän puuttuminen kyllä harmitti Porvoon retkellä, sillä useaan otteeseen minut ohitti niin kevyellä polkemisella maantiefillaristit. Vaikka pyörässäni on kapeat renkaat, niin lukkopolkimien ja monta kiloa painavamman pyörän liikuttaminen on vain raskaampaa.
Otti muuten urheilijaitsetunnon päälle ja paljon, kun vanhemmat ihmiset ajavat kovaa ohi ja vielä ylämäessä. Ei sen puoleen, etteikö se olisi mahdollista, mutta ainakin välineistöllä nämä fillaristit saivat etumatkaa.
Puolessa välissä olin jo niin valmista kauraa, että olisin antanut mitä vaan kunnon maantiepyörästä ja siitä, että pääsisin sellaisen kyydissä taittamaan matkaa. Pyöräni on ostettu tosiaan minulle sillion, kun olen ollut myös hiukan lyhyempi, joten rungon koon tsekkaaminen olisi varmasti myös paikallaan.
Päästiin kuin päästiin Porvooseen ja siellä syötiin joen rannassa lounasta ja poljettiin takaisin kotiin. Yhteensä reissuun meni kuusi tuntia ja se jos mikä ilahduttaa, niin sykkeet pysyivät koko lenkin ajan järkevissä sykerajoissa, joten päivät pitkän lenkin tavoite tuli täytettyä.
Helsingistä Porvooseen on mukavan päiväretken verran matkaa ja Porvoossa löytyy hyviä taukopaikkoja, joissa pääsee syömään ja nauttimaan kesäpäivästä. Samalla tulee yhdistetty lenkkeily ja pientä retkeilyä lähiseuduilla.
Suosittelen varaamaan jotain energiaa retkelle mukaan ja vettä. Itselläni oli The North Facen juomareppu ja siellä pari litraa vettä juomarakossa. Energiana tykkään syödä Clif-merkkisiä Blokkeja eli geelejä, jotka ovat vain kiinteässä “karkin” muodossa. Menee paljon paremmin alas nuo blokit kuin geelimäiset geelit.
Reissun aikana maantiepyöräkuume vain kasvoi ja ensi viikolla saan kaverilta pyörää lainaan ja katsotaan sitten oman pyörän hankintaa. Pyöräily olisi nivelille vähän ystävällisempää treenimuoto kuin juokseminen ja pyöräilemällä pystyisi tekemään pitkiä lenkkejä kesän aikana useampiakin.
Onko siellä ruudun toisella puolella maantiepyöräilijöitä?
