Kohta on kolme viikkoa vierähtänyt Malminkartano 8848 -haasteesta. Viimeiset viikot ovat ollut lähinnä palautumista itse haasteesta, mutta kuitenkin jo paluuta treenaamaan.
Heti haasteen jälkeen molemmat jalat olivat kaksi ensimmäistä päivää todella kipeät. Lihaksiin sattui kävely ja etenkin paikalla olemisen jälkeen liikkeelle lähteminen tuntui ikävältä. Itseasiassa kevyt liikkuminen helpotti oloa ja lihaskivut alkoivat lähtemään kolmannen päivän kohdalla.
Haasteen myötä tuli muutama yö nukuttua melko vähän ja unet alkoivat maistumaan seuraavalla viikolla haasteen jälkeen. Sen jälkeen onkin nukuttanut hyvin ja keskimäärin nukun joka yö vähintään 8,5 tuntia. Muutamana iltana olen nukahtanut jo 20:30 sohvalle ja siirtynyt suoraan yöunille sohvalta.
Ensimmäinen viikko heti haasteen jälkeen oli kevyttä liikuntaa ja aloitimme asunnon remonttiprojektin samaan aikaan. Maalasin seiniä liikunnaksi ja pyöräilin työmaalle muutaman oikean lenkin lisäksi.
Nälkä tuli haasteen jälkeen muutaman päivän viiveellä ja ensimmäisinä päivinä ei oikeastaan maistunut mikään. Sen jälkeen onkin ollut päiviä, kun on melkein koko ajan nälkä ja on tehnyt mieli syödä karkkia ja jätskiä joka päivä.
Kuten kaikista pitkistä reissuista, suorituksista tai haasteista, niin myös tästä on seurannut tyhjää fiilistä pääkopassa. Mitä seuraavaksi? Hankalinta tilanteesta tekee sen, että matkustamisen tilanne on edelleen melko avoinna ja mitään varmaa tietoa ei ole, milloin Suomesta pääsee esimerkiksi matkustamaan Nepaliin. Tilanne on todella erikoinen, mutta erikoinen erityisesti henkilökohtaisella tasolla, sillä olen jo vuosia suunnitellut aina muutaman reissun eteenpäin ja tiennyt, mitä on odottamassa.
Jos kaikki menisi niin kuin on suunniteltu, niin syyskuussa minun olisi tarkoitus olla Nepalissa Dhaulagiri-nimisellä 8167 metriä korkealla vuorella kiipeilemässä ja sen jälkeen marraskuussa ryhmän kanssa työmatkalla vaeltamassa Nepalissa.
Nyt on kuitenkin paha sanoa varmaksi, tuleeko reissu toteutumaan vai ei. Valmistautuminen on käynnissä koko ajan ja jos mahdollisuus lähdölle tulee, niin olen valmis. Toisaalta olen myös valmistautunut siihen, että lähtö ei toteudu ja suunnitelmat siirtyvät eteenpäin.
Onneksi kuitenkin nautin elämästä myös Suomessa vaikka kaipuu vuorille on todella iso ja polte päästä kiipeämään vuoria ei tule katoamaan edes koronan vuoksi. Motivaatio on pysynyt yllättävän hyvänä vaikka kaikki suunnitelmat ovat peruuntuneet ja ajatukset ovat muuttunut lähinnä siihen suuntaan, että nyt on myös täydellinen tilaisuus vielä parantaa heikkouksia ja olla entistä kovemmassa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti, kun vihdoin pääsee vuorille.
Palautumisen aikana on ollut hyvä myös suunnitella kesää Suomessa ja reissuja, joita voi toteuttaa kotimaassa. Pyöräilyretki Ahvenanmaalle, joka peruuntui aikoinaan katkenneen käden takia, melontaretki Inarijärvellä, melontaa Päijänteellä, pyöräretki Saimaan maisemissa, mökkeilyä, juoksukunnon parantamista poluilla ja vaellus Lapissa voisi olla yksi vaihtoehto.
Eletään päivä kerrallaan ja jos kesällä pääsee matkustamaan, niin todella upea juttu. Olen valmiina lähtemään vuorille milloin tahansa.
