Olimme viime viikonloppuna melomassa Päijänteen kansallispuistossa. Tämä oli minulla ensimmäinen kerta vuosiin Päijänteen maisemissa ja pitkä tauko oli ehtinyt edellisestä melontaretkestäkin vierähtämään. Mieli teki retkeilemään ja melonta on tässä kohtaa jo sallittujen liikuntamuotojen listalla.
Olimme alunperin lähdössä Loviisaan melomaan, mutta kajakkien vuokrauspaikasta oli kaikki kajakit jo vuokrattu, joten melko nopealla päätöksellä soitin Padasjoen Ladun melontajaoston yhteyshenkilölle lauantaiaamuna ja käänsimme auton kohti Padasjokea. Kajakkien vuokraaminen onnistui helposti ja joustavasti, iso kiitos siitä!
Suuntasimme siis Padasjoelle ja keskustan läheisyydessä on melontapaikka, josta saa vuokrattua 25 euron päivähintaan kajakkeja. Vuokraus onnistui vaivattomasti ja olimme majalla puolen päivän aikaa ja melko pian siitä olimmekin jo vesillä.
Katsoin matkalla Padasjoelle reittiä ja latasin sen Suunnon kelloon. Muistelin, että olen joskus ollut Päijänteellä melomassa ja olisimme yöpyneet Kelventeen saarella. Päätimme, että menemme tälläkin kertaa yöksi Kelventeelle.
Päivän reitiksi päätimme, että kierrämme 30 kilometrin lenkin ja yövymme Kelventeen pohjoisosassa hiekkarannalla. Niin kuin sanoin, oli edellisesti melontaretkestä melko pitkä aika. Tämä olisi kannattanut huomioida reitin valinnassa.
Viikonloppuna Päijänteellä oli myös navakka 7-8 metriä/sekunnissa tuuli, joka aiheutti omat haasteet melomiseen. Jouduimme melomaan pätkiä melko isossa sivuaallokossa ja loppumatka suorassa vastatuulessa. Tuuli hidastaa matkan tekemistä entisestään ja ensimmäisen päivän lopussa alkoi väsymys oikeasti painaa.
Suurin haaste oli päästä kajakkiin turvallisesti ilman polven vääntymistä. Olin myös päättänyt, että jos tuntuu etten pääse kajakkiin turvallisesti, en edes yritä. Pääsin kuitenkin kajakkiin mallikkaasti ja fiilis oli aika loistava siinä kohtaa.
Lähdimme liikkeelle ja pienien sunnistushaasteiden ja kartan hukuttamisen jälkeen matkan tekeminen alkoi sujua. Kartta lähti kajakista tuulen mukana ja ehti upota ennen, kun saimme sen kiinni. Onneksi minulla oli reittiä kellossa ja puhelin toimi myös hyvin Päijänteellä.
Pidimme taukoa luodolla puolessa välissä ja keitimme kahvit ja syötiin aamulla leipomaani kanttarellipiirakkaa. Oli todella rentouttavaa ja juuri sitä, mitä olin kaivannut. Tauon jälkeen lähdimme pitkälle vastatuuliosuudella ja pääsimme kahdeksan aikaa illalla Kelventeelle 30 kilometrin melomisen jälkeen.
Siitä huomasi, että jalka ei ehkä ole vielä täysin kunnossa, sillä meloessa voimaa saa hyvin kajakin polkimilta ja keskivartalosta, mutta aika varovasti käytin jalkoja ja meloin käytännössä hartiavoimilla. Siltä se tuntuikin illalla ja seuraavana aamunakin. Pääasia tässä retkessä oli kuitenkin päästä ulos ja purkamaan seikkailuhaluja.
Olimme itseksemme hiekkarannalla yötä ja löysimme täydellisen yöpaikan Kelventeen pohjoisosasta länsirannalta. Keittelimme illalliseksi perunoita ja paistoimme lohta. Melontaretkissä parasta on se, ettei grammoja tarvitse viilata vaan mukaan voi ottaa painavampaakin evästä.
Sunnuntaina heräsimme ajoissa ja meloimme kymmenen kilometrin matkan takaisin Padasjoen rantaan ja ajoimme takaisin Helsinkiin. Retki oli siis yhteensä 40 kilometriä ja tuulisissa olosuhteissa juuri sopiva pitkän tauon jälkeen. Vesille pääsy oli ihanaa ja todella rentouttavaa pitkän sisällä vietetyn kesän jälkeen.
Päijänteen kansallispuisto on todella kaunista Suomi-maisemaa saarineen, kesämökkeineen, kivikkoineen ja hiekkarantoineen. Vesi on todella kirkasta ja emme tavanneet koko päivän aikana muita. Jos kaipaa siis täydellistä luonnonrauhaa, voin hyvin suositella melontaretkeä Kelventeelle.
