Viimeiset pari viikkoa on kulunut aikamoisessa arjen hullun myllyssä. Arki pyörii pitkälti töiden, gradun kirjottamisen ja jalan jumppaamisen ympärillä.
Polvella menee aika mukavasti tällä hetkellä. Päivä päivältä jalka on parempi. Pystyn koko ajan tekemään enemmän ja normaalimpia asioita kuin aikoihin. Tämä ehkä näkyy siten, että en välttämättä enää päivittäin huomaa jalan olevan erityisen kipeä. Toisinaan sitten, kuten tiistaina itkua salin pukkarissakin tihrustin, jalka turhauttaa. Rajoitteet, hitaus ja heikkouksien jatkuva treenaaminen on saanut minut aika ajoin tuntemaan jotain todella syviä turhautumisen pohjamutarypemisiä.
Polvella menee siis kivasti, hyvin ja koko ajan paremmin. Jumpatkin on mennyt hyvin. Viime viikolla oli hieman kevyempi viikko, jolla haettiin etenkin yläkropan palautumista. Sisältäähän tällä hetkellä jumppani hyvin pitkälti yläkropan liikkeitä ja polven kuntouttamista.
Paljon olen vieläkin pyöräillyt. Intervalleja, kevyesti, lyhyempiä pätkiä ja pitempiä pyöräilyjä. Sanoisin, että aerobinen kunto on pysynyt suhteellisen samalla tasolla kuin mitä se ennen leikkausta oli. On myös kiva huomata, että satunnaisista epätoivon hetkistä huolimatta, kuntoutuminen menee koko ajan eteenpäin.
Polvella siis kaikki hyvin ja koko ajan kuntoutuminen menee oikeaan suuntaan.
