Tänään Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 5/2017 on pitkä juttu kaksi vuotta sitten Annapurna-vuorella kuolleesta Samuli Mansikasta.
Juttu oli mielestäni todella hyvä. Surullista, miten asiat menivät pieleen vuorella. Muistan tuon päivän, jolloin kuulin tapahtumista. Olimme juuri saapuneet vaeltamasta Etelä-Chilessä ja olimme kavereiden kanssa puhuneet matkalla suomalaisista kiipeilijöistä ja juurikin Samulista. Kerroin, että Samuli on tälläkin hetkellä Nepalissa kiipeilemässä.
Omalla vaelluksella ei tietenkään ollut puhelimessa nettiä ja kun pääsimme takaisin yhteyksien ääreen, heräsin yöllä viestitulvaan, jossa useampi kaveri oli lähettänyt viestiä Samulin onnettomuudesta. Olin täysin sanaton, taas yksi kokenut kiipeilijä ja tuo kohtalo.
Aamupalalla itketti, vaikken Samulia sen paremmin tuntenut. Tuntui vaan niin pahalta. Tuntui kauhealta myös tänä aamuna tuota juttua lukiessa. Juttu mielestäni antoi kuitenkin sellaisen kuvan, että Samulin läheiset ovat saaneet vihdoinkin rauhan, sillä heille on selvinnyt, mitä vuorella todennäköisesti tapahtui ja mitkä tekijät johtivat siihen, että Samuli ei vuorelta enää palannut.
Suosittelen ostamaan kuukausiliitteen irtonumeron, sillä tämä on todella lukemisen arvoinen juttu.
