Lähtö Ama Dablamille

Vihdoinkin on taas koittanut reissupäivä. Tuntuu, että aika alkaa aina matelemaan sitä päivää kohden, kun matka on alkamassa. Huomenna lennän kohti Kathmanduta ja matka Ama Dablamille voi alkaa.
Tällä kertaa lähtö on ollut helpompaa kuin Everestille lähtiessä oli. Koin erilaisia paineen tuntemuksia ennen Everestin reissua. Oli painetta onnistua, isoja odotuksia, jännitystä koronan vuoksi ja jännitystä pitkäaikaisen haaveen täyttymisestä. 

Nyt lähtövalmistelut ovat sujuneet hyvin, mutta paljon rauhallisemmin mielin. Olen seurannut Instagramista muiden retkikuntien toimintaa vuorella ja toisaalta hoitanut omia työkuviota kuntoon ja valmistautunut sitä kautta tulevaan.
Syksy on mennyt treenien parissa ja pääsin heti elokuussa hyvin kiinni treenirutiineihin. Olen kiipeillyt, maastopyöräillyt ja käynyt Malminkartanolla mäkitreenejä tekemässä. Syksyyn mahtui Luukki MTB ja Pirkka MTB maastopyöräilytaphtumat sekä X-Kaato seikkailukilpailu. Kävin myös Pajulahdessa maksimaalisesta hapenottokyvyn testissä ja sain testihistoriani parhaimmat tulokset sieltä. 

Vaikka treenit on pääasiassa sujuneet hyvin, niin silti välillä on ollut ilmassa alavireisyyttä ja väsymystä. Työrintamalla on tapahtunut taas monenlaisia hyviä käänteitä ja olen päässyt tekemään yhteistyötä kahden eri alihankkijan kanssa. Uusien ihmisten perehdyttäminen on vienyt aikaani, mutta myös palkinnut. Yritys on kasvanut sellaiseksi, että se työllistää tällä hetkellä minut sekä pystyn tarjoamaan alihankkijoille lisäprojekteja. Olen syksyn aikana käynyt myös puhumassa useammassa tapahtumassa Everestin matkasta.

Olen syksyn aikana tehnyt useamman mieluisan yhteistyön ja kerännyt rahoitusta kevään 2022 vuoriprojektia varten. Olen myös joutunut pohtimaan urapolkuani, joka on silloin tällöin aiheuttanut unettomia öitä. Olin niin fokusoitunut monella tavalla Everestiä varten ja halusin vain tulla reissulta elävänä kotiin ja toisaalta keskittyä matkaan. En ollut ihan hirveästi pohtinut, että mitä Everestin jälkeen ja palautumiseen onkin mennyt oma aikansa. 

Tämä ajanjakso on ollut kotona olemisen aikaa ja päätin jo hyvissä ajoin, että en ota ruskaretkiä tai muita pidempiä retkiä mihinkään. Halusin keskittyä perustekemiseen ja pohjan rakentamiseen sekä tätä seuraavaa reissua varten että tulevia reissuja ajatellen.

Tykkään kyllä olla kotona, mutta kaipaan myös jatkuvia elämyksiä. Elämykseksi tosin riittää maastopyöräilyretki, purjehdusretki tai vaikka pyöräilytapahtuma. Elämys on myös vuoriprojektit ja haaveet tulevista matkoista. Olen selkeästi seikkailuiden hakija ja etsin sekä haasteita että itseni ylittämistä. Välillä on ollut vaikea hyväksyä, että elämän jokainen hetki ei tarjoa elämystä ja arjessa on myös paljon osia, jotka vain kuuluvat siihen ja se ei ole sen kummempaa. Toki olen oppinut arvostamaan erilaisia mahdollisuuksia elämyksiin entistä enemmän. 

Olen tutkinut Ama Dablamin reittiä YouTubesta ja googlettamalla. Odotan kiipeilyä kyllä todella paljon ja uskoisin, että reissussa tulee uudenlaisia haasteita eteen. Edessä on kiipeilyllisiä pätkiä, teknisempiä pätkiä kuin Everestillä ja hienoja elämyksiä yhdessä maailman kauneimmassa vuoristossa. 

Tuntuu todella kivalta palata Kathmanduhun ja meininki on todennäköisesti tällä kertaa hiukan erilainen kuin sieltä lähdettäessä. Kesäkuussa kaupunki oli käytännössä sulkutilassa ja emme päässeet hotellin ulkopuolelle. Nyt ainakin osa ravintoloista on auki ja kahdesti rokotetut sekä negatiivisen testin ottaneet saavat viisumin. 

Rauhallisin, odottavaisin ja innostuneiden mielin lähden reissuun ja tulevien haasteiden pariin. Pitäkää peukkuja, että on hyvää säätä ja kaikki menee hyvin! Palataan asiaan joulukuussa!