Eilen tuli täyteen kaksi kuukautta treenejä valmentajani JP:n kanssa.
Asetimme valmennukselle kolme tavoitetta:
1. Polven kuntoutus
2. Yläkropan voimatasojen nostaminen
3. Muscle Up
Näistä tavoitteista kirkkaasti täytettiin kaksi ensimmäistä. Kolmaskin oli lähellä, mutta muscle up ei ihan vielä onnistunut. Olen iloinen, että pääsin edes yrittämään kyseistä liikettä, sillä elokuun alussa JP sanoi, että maltahan nyt vielä.. Kasvatetaan ensin voimatasoja.
Ohjelmointi onnistui sikälikin aika hyvin, että pääsin treenaamaan jo melko kovaa. Tietyillä rajoitteilla, mutta kovaa näiden rajojen puitteissa. Pääsin testaamaan omia rajoja soutumaratonissa ja monissa voimatesteissä. Ennätykset paukkuivat osittain sen takia, ettei niitä ole aiemmin testattu, mutta myös kehitys elokuun alusta nyt syyskuun loppuun oli huomattava. Tein myös tempauksia, burpeita, boksiaskelluksia ja kyykkyjä, joita en uskonut ennen ensi vuotta pääseväni edes kokeilemaan.
Näin ollen kaksi viimeistä kuukautta olivat juuri sellaisia, mitä halusin. Kovaa, kovaa työtä, jolla polvesta alkoi jo tulla aika hyvä. Usko siihen, että tähän korjausprojektiin ryhtyminen on kannattanut, nousi huomattavasti. Ortopedi Ilkka Tulikoura sanoi minulle hoitosuunnitelmaa laadittaessa, että erityisen tärkeää on kuntouttaa jalka toiseen leikkaukseen mahdollisimman vahvaksi: uskoisin, että tämä tavoite täytettiin todella hyvin.
Kiitos kuuluu valmentajalle! Hän onnistui rikkomaan ohjelmoinnin avulla monia rajoitteita, jotka olivat omassa päässäni. Kannusti kokeilemaan ja toisaalta motivoi aina yrittämään parhaansa, koska oleminen tilivelvollisena omista treeneistä motivoi minua kummasti vielä kokeilemaan ektrakovasti parastani. Kiitos kuuluu myös Crossfit Central Helsinki salille, jossa on todella joustavasti suhtauduttu tähän projektiin ja, jossa on niin mahtava porukka treenaamassa, että parempaa ympäristöä saa hakea!
Nyt muutaman tunnin päästä sitten h-hetki on. Jalka viimein laitetaan viimeisiltäkin osin kuntoon. Edessä ei varmasti ole helppo ajanjakso uuden kuntoutuksen äärellä edessä, mutta uskon siihen, että sinnikkäällä kuntoutustyöllä jalasta tulee loistava, on kova! Tänään ortopedi hoitaa oman osuutensa leikkaussalissa ja sen jälkeen vastuu jalan kuntouttamisesta on minulla.En ole oikein tänä yönä nukkunut, tuleva leikkaus jännittää aivan hulluna. Onneksi olen päivän ensimmäinen potilas, joten nyt aamulla ei tarvitse pitkään odottaa, että pääsen leikkauspöydälle. Hetken päästä se olisi sitten taas menoa! Kirjoittelen kuulumisia taas tänne kun jaksan istua koneen äärellä.
