Taas se soi, joko tunti tosiaan meni? Sehän on jumppakello.
Jumppakello on siis puhelimeni hälytys, joka soi tunnin välein. Jumppakellon soiminen tarkoittaa sitä, että on aika jumpata. Tasatunnein jalkaa ja parittomilla tunneilla kättä.
Tässä on salaisuuteni siihen, millä aiemmat vammat on kuntoutuneet hyvin ja hommat on edennyt siten, miten on pitänytkin. Ihmiset sattuu usein kommentoimaan, kuinka nopeasti olet tullut kuntoon tai vastahan se leikkaus oli ja jo noin hyvin liikkuu. Kyllä, kaiken sen takana on sinnikäs ja aktiivinen kuntoutus.
Tällä hetkellä jalan kuntoutus on hyvinkin yksinkertaista: jalan koukistelua ja suoristelua sekä reisilihaksen aktivointia, jottei koko jalka kuihdu aivan olemattomiin. Minkäänlaisia painoa, vääntöjä tai kiertoja jalalle ei vielä tule pitkään aikaan.
Käden kanssa ollaankin sitten edetty jo hiukan eteenpäin. Nyt on aloitettu kuminauhajumpat ja käden lihasten ylläpitäminen kuminauhan kanssa. Nyt haetaan etenkin sitä lapatukea, joka on ollut yksi suurimpia ongelmakohtiani jo pitkään ja kun jossain kohtaa pääsen treenaamaan taas, niin perusta tulee ainakin olemaan kunnossa.
Jumppakello on nyt soinut viimeisen vuoden aikana enemmän tai vähemmän lähes koko ajan. Olen välillä aika turhautunut kelloon, mutta sen avulla tulee tuloksia eikä toisaalta jää jumpat tekemättä. Tiedän aika monta tapausta, jossa kuntoutuja valittaa ettei liiku ja niin edelleen. Yleensä ollaan taidettu kuitenkin luistaa kuntoutuksesta.
Vaikka kuntoutusjumpan tekeminen ottaa päähän, tiedän ettei oikotietä onneen ole. Jumpat ovat tehtävä nyt ja tänään, huomenna ja ylihuomenna ja vielä kuukausienkin päästä. Jumpat muuttavat pikku hiljaa muotoaan ja ne muuttuvat entistä haastavammaksi päivä päivältä, vaikka tällä hetkellä jumppaa ei voi kovin vaativana pitääkään.
Jos olet joskus ollut loukkaantunut tai joskus loukkaannut, niin suosittelen suhtautumaan tietyllä vakavuudella kuntoutumiseen, sillä nämä jumpat ratkaisevat sen, tuleeko paikat todella kuntoon vai ei.
Moni myös kysyy, että miten sinulla on tuohon aikaa? No eihän minulla näin sairaslomalla muuta olekaan kuin aikaa ja koen, että ollessani nyt pois töistä ja harrastuksista, tärkein tehtäväni on pitää huolta kaikin mahdollisin keinoin siitä, että olen vielä tulevaisuudessakin työkykyinen ja pystyn liikkumaan vapaa-ajallakin. Ja toisaalta, aikakin kuluu nopeammin, kun on selkeät tehtävät, joita minun tulee päivän aikana tehdä.
