Jos käden tapaturmasta voi keksiä hyvää… Niin olen tajunnut, kuinka ihania läheisiä ihmisiä minulla on ympärilläni ja erityisesti hädän hetkellä heidän tukensa on ollut ihan huikeaa.
Vietän paljon aikaani Crossfit Central Helsingin salilla, sillä treenit ovat kuuluneet viimeisen vuoden aikana hyvin tiiviisti normaaliin arkeeni. Vaikka olen ollut kuntoutujana hyvinkin pitkään, niin silti olen treenannut hieman soveltaen koko ajan.
Crossfitin yksi oleellinen asia salin lisäksi on se yhteisö, joka salilla on. Yhteisön tuella tehdään ihmeitä. Ylitetään itseään, jaetaan murheet ja tsempataan toisia jatkamaan. Jo polven kuntoutumisen aikana sain todella paljon tsemppiä läpi syksyn ja alkutalven. Olin ihan ihmeissäni, että todella tämä yhteisö tukee minua silläkin hetkellä, kun on vaikeaa.
Kun käden tapaturma sattui, oli taas salin yhteisö tsemppaamassa minua. Ensin minua hävetti aivan sairaasti se, mitä tapahtui. Hävetti sen takia, että taas minusta tulee kuntoutuja ja miten voin tunaroida noin pahasti. Uskon, että suurin osa tästä häpeän tunteesta oli kuitenkin pääni sisällä. Oikeasti jengi oli ilmeisen huolissaan siitä, mitä tapahtui ja kyseli minusta valmentajilta.
Nyt viime perjantaina kun sain luvan taas hikoilla, olen käynyt salilla treenaamassa. Yhteisö on taas tukena uudessa tappelussa kohti kuntoutumista. Yhteisö tukee, vitsailee ja kuuntelee, kun siihen on tarvetta. Yhteisö on kuin paluu uintiaikoihin: puhutaan yksilöurheilusta, mutta jengi harjoittelee kuitenkin yhdessä.
Koko tämän vuoden, jonka olen treenannut Centralilla, olen saanut joka päivä asiantuntevaa valmennusta, uusia ihania ystäviä ja uutta puhtia tehdä hommat aina vaan kovemmin ja paremmin. Näiden tsemppien myötä uskalsin myös varata tulevan matkani: uskon, että matkalle lähteminen on oikeasti mahdollista ja minulla on ympärillä myös ihmisiä, jotka siihen uskovat.
Olen todella kiitollinen siitä, että tajusin tapaturman keskellä, että minulla on todella ihania ystäviä sekä salilla että salin ulkopuolella. He eivät pelkää kysyä miten menee, he jaksavat katsoa itkua ja jaksavat kuunnella. He jaksoivat myös käydä katsomassa minua sairaalassa ja nyt sitten myöhemmin täällä kotona. Olen hyvin onnellinen siitä, että minulla on rakkaat ystäväni teidät. Näitä ystävyyssuhteita haluan vaalia myös tulevaisuudessa.
Jos tästä voi keksiä jotain hyvää, niin tajusin, miten hyviä ystäviä minulla on. Kiitos, että olette olemassa.
