Hyvinvointiviikot – vai olivatko sittenkään?

Kerroin maanantaina osallistuneeni yliopistomme hyvinvointiviikkojen aloitustapahtumaan SK-10 juoksukilpailuun. Kilpailuhan oli tahtojen taistelu ja olo ei tosiaan ollut mikään maailman paras tuon kilpailun jälkeen. Hyvinvointiviikot saivat kuitenkin torstaina jatkoa…

Yliopistolla järjestettiin liikuntamessut, joissa esillä oli Lappeenrannan erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Muistelin jo etukäteen, että aikaisempina vuosina Lappeenrannan crossfitsali on ollut pitämässä jonkinlaista burpee-haastetta, josta palkintona on ollut crossfitin peruskurssi. Puhuin kotona jo etukäteen, että jos tänä vuonna haaste on niin minä osallistun kun aikaisemmin en ole siihen uskaltanut.

Olen paljon miettinyt myös tulevaisuutta, mitä matkan jälkeen. Nyt treenaaminen on ollut melko tavoitteellista ja hyvin suunniteltua. Se on ollut kivaa ja joka kerta salille mennessä on hyvä fiilis siitä, että tiedossa on se tietty treeni ja salilta voi lähteä tyytyväisenä sen tehtyään. Aconcaguan jälkeen kuitenkin varmasti tulisin kaipaamaan jotakin uusia tavoitteita ja haasteita. Vielä on ollut hakusessa, että mitä ne uudet haasteet voisivat olla. Yksi hyvä ystäväni kyllä sanoi osuvasti, että kyllä se tavoite nopeasti esille tulee kun klikkailet seuraavan matkan varaukseen. Asia on hyvin totta. Yksi vaihtoehto, jota olen jo hetken aikaa pyöritellyt mielessäni on juuri tuo crossfit. Pääsisin haastamaan itseäni ja mahdollisesti joskus vielä kilpailemaan, mitä olen kovasti kaivannut.

Takaisin kuitenkin liikuntamessuille. Ensimmäisenä suuntasin Lappeenrannan Crossfitsalin pisteelle, jossa oli 30 burpeen haaste. Palkintona peruskurssi salille. Tässä vaiheessa jo tiesin, että minähän osallistun ja annan kaikkeni. Ei muuta kuin osallistumaan: tein 30 burpeetani aikaan 2:13. Tästä toistomäärästä minulta hylättiin 4 toistoa, sillä tein ne väärin. En seisonut suorassa vaan polvet olivat koukussa. Kyllä näinkin yksinkertainen liike voi olla hankala! Tämän jälkeen alkoivat kuitenkin vaikeudet.

Olen kilpauintiurani aikana kärsinyt rasitusastmasta, jonka oireet ovat helpottaneet uinnin lopettamisen jälkeen. Nuo 30 burpeeta saivat kuitenkin oireet esiin, ja keuhkoni olivat vielä 10 minuuttia suorituksen jälkeen tulessa! Ahdisti ja oli paha olla ja hengittäminen oli vaikeaa. Sitten tuli kuiva yskä. Yskä on jatkunut nyt torstaista tähän päivään ja on kovin erikoinen laatuaan. En siis ole kipeä, mutta minulla on kova yskä joka tuntuu keuhkoissa asti. Hyvinvointi on kyllä ollut tämän yskän kanssa kaukana.

Kävin tunti ennen messujen loppumista katsomassa, että olenko edelleen johtoasemissa haasteessa. Olinhan minä ja sovimme, että minulle soitetaan jos joku ohittaa aikani, että voin tulla uudestaan tekemään haasteen. Viisi minuuttia ennen haasteen loppumista yksi nainen teki minua 2 sekunttia paremman ajan!!! No ei muuta kuin juoksujalkaa luennolta tekemään haaste uudestaan. Halusin voittaa niin kovasti. Toisella kierroksella paransin aikaani reilusti ja lopullinen aika oli 1:39. Ja kurssi on minun, ja keväälle minulla on uudet haasteet ja uusi suunta. Olen super tyytyväinen tähän.

Yskä kuitenkin paheni ja seuraavana päivänä sitten päädyin lääkäriin hengittelemään astmalääkettä.

 
Olo ja yskä alkoi pikku hiljaa helpottamaan lääkkeen hengittelyn jälkeen. Eilen pidin kuitenkin lepopäivän, koska edelleen yskitti melkoisesti vaikka olin lääkettä saanutkin ja mieli muuttui kaupassa oikein hyväksi kun asuun löytyi sopiva teepaketti, joka oli tietty pakko ottaa mukaan.
Yskä alkaa pikku hiljaa helpottamaan, mutta edelleen on ajoittain yskänpuuskia, jotka tuntuu inhottavilta keuhkoissa. Tee-eväillä kuitenkin viikonlopun viettoa ja ensi viikolla uudella puhdilla uuteen viikkoon. Hyvinvointiviikkoni loppuivat ikävään yskään, mutta kaikkien näiden vastoinkäymistenkin jälkeen fiilis on mahtava! Hyvinvoiva kunhan yskä on nitistetty.

 

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.