Mistä asioista luottamus rakentuu vuorikiipeilyretkikunnassa?

Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi pian kaksi vuotta sitten ja kirjoitin graduni luottamuksesta vuorikiipeilyretkikunnissa ja millaiset eri tekijät vaikuttavat luottamuksen syntymiseen. Pidin graduni empiirisestä osiosta, jossa pääsin haastattelemaan kiipeilyidoleitani eli suomalaisia, jotka ovat kiivenneet Everestille. En ole kauheasti avannut graduani täällä blogin puolella, koska koko gradun kirjoittamisprosessi oli omalta osaltaan aika raskas.

Nyt valmistumisesta ja siitä graduilusta on kulunut tarpeeksi aikaa, jotta pystyn taas ajattelemaan asiaa ilman, että minua hävettää, kuinka nopeasti esimerkiksi kirjoitin työni tai kuinka minulle lopulta oli tärkeämpää oppia haastateltavilta ihmisiltä vuorikiipeilyä varten kuin saada pelkästään tieteelliseen tutkimukseen materiaalia. Haastatteluissa juteltiin paljon myös asioista, jotka eivät graduani varsinaisesti vienyt eteenpäin, mutta opin tulevia koitoksia varten asioita.

Olen kerännyt luottamuksen syntymisen tässä artikkelissa viiteen väittämään, jotka tulevat esille sekä tutkielmassani että ihan omasta kokemuksesta. Luottamuksen syntymiseen vuorilla vaikuttaa erityiset olosuhteet ja se, että ihmisten kanssa vietetään hetkessä todella paljon aikaa. Näitä samoja väittämiä voidaan myös hyödyntää yrityksissä, sillä samoja piirteitä löytyy niin sanotuista väliaikaisista tiimeistä, jotka rakennetaan tavoittelemaan tiettyä tavoitetta.

Väittämä 1: luottamus rakentuu ihmisten välille toiminnan kautta

Ensimmäinen väittämäni ja gradun tutkimustulos oli se, että luottamus syntyy ihmisten välille erilaisten toiminnan kautta. Tämähän on aika itsestään selvää, eikö? Mutta mitä tämä tarkoittaa erityisesti vuorikiipeilyretkikunnassa?

Toimintaa on monta erilaista, mutta olen itse huomannut, että se miten ihmiset käyttäytyvät erilaisissa tilanteissa vaikuttaa luottamuksen syntymiseen. Erityisesti tilanteet, joissa käyttäytyminen tulee hyvin esille, ovat erilaiset yhteiset hetket messiteltassa ja tilanteet, joissa ihmiset alkavat väsyä. Usein mitä korkeammalle myös mennään, sen herkemmin ihmisistä paljastuu kaikenlaisia ikäviäkin puolia esille. Luottamusta herättää ihmisten välinen inhimillinen kanssakäyminen.

luottamus vuorikiipeilyssä

Luottamus syntyy ihmisten välille

Vuorikiipeilyretkikunta on usein niin sanottu väliaikainen tiimi, joka on muodostunut yhteisen tavoitteen eli tietyn vuoren kiipeämistä varten. Ihmiset saattavat olla toisilleen tuntemattomia ja sen vuoksi toiminta ja yhteinen tavoite ovat tärkeimmistä tekijöistä, jotka kasvattavat luottamusta.

Väittämä 2: luottamus rakentuu kokemuksen kautta

Yksi graduni isoimpia teemoja, jotka haastatteluista tuli esille, oli se kuinka luottamus rakentuu kokemuksen kautta ihmisten välille. Haastateltavat kokivat, että aiemmat reissut, yhteiset kokemukset ja erityisesti yhteinen tausta oli yksi merkittävimpiä luottamukseen vaikuttavia tekijöitä

Olen myös itse huomannut, kuinka retkikunnassa luottamus tulee sen kautta, kuinka kokeneita ihmiset ovat. Otetaanpa tästä ihan havainnollistava esimerkki, nimittäin Baruntsella pääsherpamme oli kiivennyt esimerkiksi Everestille, K2:lle ja muille maailman korkeimmille vuorille. Hänestä tuli heti fiilis, että tuo mies tietää, mitä vuorilla tehdään ja miten sieltä tullaan hengissä myös kotiin.

luottamus retkikunnassa

Jangbu-sherpa – kokenut ammattikiipeilijä

Kokemuksen vaikutuksen voin myös allekirjoittaa siinä mielessä, että itse luotan kiipeilijöihin, jotka ovat kokeneita. Kokemus ei kuitenkaan ole välttämättömyys, sillä enemmän luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa myös retkikunnan jäsenten asenne.

Väittämä 3: luottamus rakentuu kiipeilijän asenteesta

Tämä on aihe, joka ei noussut esille tutkielmassani erityisen isona esille, vaikka viitteitä yhteisestä kulttuurista ja toimintatavoista nousikin esille. Olen kuitenkin omilla reissuilla huomannut, että minulla luottamuksen syntymiseen retkikunnan jäsenten välillä vaikuttaa vahvasti kiipeilijöiden asenne ja asenne suhteessa omaan näkemykseen.

Tästä hyvä esimerkki on Baruntsen reissulta, jossa eräs erittäin kokenut kiipeilijä alkoi mielestäni käyttäytymään jopa törkeällä tavalla meidän retkikunnan johtajaa Donia kohtaan. Hän kyseenalaisti kaikki päätökset, oli selkeästi pettynyt Donin johtamistyyliin (vaikka hän ei mielestäni tehnyt mitään väärää) ja piti kokemattomampaa retkikunnan johtajaa ihan pilkkanaan. Vaikka kiipeilijällä olisi ollut kokemusta ja osaamista selvitä todennäköisesti todella haastavista tilanteista, ei hänen toiminta juurikaan tuon negatiivisen asenteen vuoksi herättänyt luottamusta minussa.

Luottamus vuorikiipeilyssä

Luottamus syntyy asenteesta

Toisaalta luottamusta on herättänyt taas sellaiset ihmiset, jotka eivät ole välttämättä kokeneita, mutta asenne on täyttä timanttia. Vastoinkäymiset käsitellään järkevästi, on intoa oppia uutta ja valmiita tuomaan ehkä jostain muusta elämän osa-alueesta oppeja myös vuorikiipeilyyn. Tämä jos joku herättää minun luottamuksen.

Väittämä 4: vilpitön toiminta herättää luottamuksen

Vilpittömyys oli yksi tärkeä piirre, joka nousi esille graduni luottamukseen liittyvässä tieteellisessä teoriaosuudessa ja empiirisessä aineistossa. Vilpittömyydellä tarkoitetaan sitä, että luottamus rakentuu ihmisten välille kaikista vahvimmin silloin, kun ihmiset toimivat vilpittömästi ajattelematta omaa etuaan ja tekevät asioita nimenomaan tiimin hyväksi.

Miten mielestäni vilpittömyys on sitten näkynyt omissa vuorikiipeilyretkikunnissa, niin ihmiset ovat auttaneet tilanteissa, jolloin itsellä on ollut vaikeaa. Kova yskä aiheutti harmia minulle Nepalissa ja kysymättä kaveri antoi kurkkupastillin helpottamaan yskää. Toisaalta Jenkeissä kaverit tulivat hakemaan lentokentältä ja valmiita opettamaan minulle tuntemattomia asioita vain siitä syystä, että päästiin yhdessä kiipeilemään.

Väittämä 5: luottamus ja sen syntyminen on aina henkilökohtaista

Viimeinen väittämä perustuu sekä graduuni että ihan elämään yleisesti. Luottamus, sen rakentuminen ja sen kokeminen on aina henkilökohtaista. Meistä jokainen kokee eri tavalla, miten luottamus rakentuu ja erityisesti olosuhteet kuten vuorikiipeilyssä saattaa vaikuttaa luottamuksen syntymiseen.

Henkilökohtainen kokemus tuo myös oman mausteensa koko hommaan, sillä ei ole mitään suoraa kaavaa, jolla esimerkiksi vuorikiipeilyretkikunnan luottamus syntyisi vaan joka kerta porukka ja sen henkilökemioiden sattuminen sopivaksi määrittelee sen, miten hyvin luottamus eri ihmisten välille syntyy.

Mistä tekijöistä sinun mielestä luottamus syntyy?

 

Telttapaikkojen top 5

Katselin tässä Instragramista kuvia eräänä iltana ja jollain telttavalmistajalla oli upea kuva öisestä maisemasta, jossa oli teltta ja teltan lähistöllä ihmisiä otsalamppuineen. En telttaile Suomessa joka viikko, vaikka siitä kovasti pidänkin, mutta vuorilla telttamajoitus on hyvinkin tuttu. Telttapaikkoja on tähän mennessä ollut useita erilaisia ja haluaisin jakaa tässä artikkelissa teidän kanssanne minun tähän mennessä top 5 telttapaikkaa eri puolilta maailmaa.

Top 5: Baruntsen II leiri 6400 metrin korkeudessa

Tämä telttapaikka on pääsee listallani viidenneksi oikeastaan sen vuoksi, että telttapaikka tuli viidessä yössä erityisen tutuksi ja lopulta paikka toimi tukikohtana Baruntsen huiputtamiselle. Telttapaikka sijaitsi keskellä jäätikköä ja siitä oli reilusti matkaa lähimmälle jyrkänteelle. Telttapaikka oli erityisen kaunis vähän kauempaa itse teltalta katseltuna ja pidin erityisesti paikan näkymistä Baruntselle ja muille lumihuippuisille vuorille.

Baruntsen toinen yläleiri

Top 4: Kilimanjaro Mawenzi 4315 metrin korkeudessa

Kilimanjaron vieressä on Mawenzi-niminen vuori, jonka juurella olimme yhden yön ennen Kilimanjaron huiputusta. Vuoren vieressä on pieni vuoristojärvi ja näkymät leiripaikalta on tosi jylhät aivan vuoren juurella. Kävimme myös kävelemässä leirin lähistöllä ja näkymät leiriin olivat todella kauniit vaikka pilvinen sää ei näyttänyt meille koko maisemasta ihan parhaimpia paloja.

Kilimanjaro Mawenzi telttapaikka

Top 3: Utah Canyonlands

Olimme Utahissa kanjoneilla Canyonlands-nimisessä kansallispuistossa. Koska kanjoneilla ei juurikaan sada keväällä, niin emme käyttäneet telttaa vaan nukuimme taivasalla. Olin ensin hiukan skeptinen ilman telttaa nukkumiseen, mutta kaverit olivat niin vahvasti sitä mieltä, että se on täysin turvallista, niin uskalsin nukkua ja hyvin nukuttikin tähtitaivaan alla. Tämä yöpaikka oli todella upealla paikalla ja keitimme illalliseksi riisiä ja mustia papuja ja joimme punaviiniä pimenevässä illassa. Ihan tosi upea ilta ja kanjoneiden kerrostuneisuus teki minuun ison vaikutuksen.

Utah Canyonlands

Top 2: Mera Peak yläleiri 5300 metrin korkeudessa

Yksi Mera Peakin kiipeämisen kohokohdista on mielestäni sen yläleiri, jossa nukutaan yksi yö ennen huipulle lähtemistä. Leiri sijaitsee kallioilla ja kun saavuimme leiriin, oli se niin täynnä telttoja, ettemme enää mahtuneet leiriin. Näin ollen siirryimme hiukan leirin yläpuolelle jäätikölle majoittumaan ja olimme oikeastaan kahden railon välissä yötä. Teltasta ei pimeällä uskaltanut kovin pitkälle lähteä vaikka muuten turvallisessa paikassa olikin. Telttapaikalta ei juuri nähnyt tulevan yön koitoksia, mutta sen sijainti jäätiköllä ja oikean yläleirin kivenlohkareiden välillä teki kyllä minuun ison vaikutuksen.

Mera Peakin yläleiri

Top 1: Baruntsen perusleiri 5400 metrin korkeudessa

Baruntsen perusleiri on kyllä tähän mennessä yksi vaikuttavimpia telttapaikkoja, joissa olen ollut. Sen vuoksi, että teltasta ulos astuessa näkymät ovat henkeäsalpaavat ja Baruntsen huippu on aivan perusleirin edessä. Perusleiristä on hyvä katsella tulevaa koitosta, miettiä asioita ja toisaalta haaveilla vielä tulevista reissuista. Perusleiristä tulee myös omanlainen koti, sillä siellä vietetään yleensä enemmän aikaa kuin muissa leireissä. Baruntsen perusleirin ympäristö on myös hieno, sillä leirin vieressä on pieni sulamisvesistä tullut järvi ja järven ympärillä on kiva käydä ulkoilemassa lepopäivän aikana.

Baruntsen perusleiri 5400 metriä

Nämä telttapaikat pääsevät siis ehdottomasti minun top 5 telttapaikkoihin, mutta näiden lisäksi Suomesta ja ulkomailta löytyy niin upeita paikkoja, että niitä on vaikea edes arvottaa, sillä jokaisessa telttapaikassa ja leiripaikassa on oma tunnelmansa. Oikeastaan leiripaikasta erityisen tekee myös se aika ja ne ihmiset, joiden kanssa telttapaikoilla ollaan. Teltta on vuorikiipeilymatkojen koti ja siinä mielessä jokainen telttapaikka on myös kotipaikka. Missä on teidän lemppari telttapaikat?

 

Kolme hyvää kohdetta aloittaa vuorikiipeily

Yksi yleisimpiä kysymyksiä, joita minulta on kysytty, on miten aloittaa vuorikiipeily ja millaiset kohteet voisivat olla hyviä. Vuorikiipeily tuntuu olevan kovassa nosteessa ja harrastajia löytyy Suomesta jo useita. Tämä on tietty hieno juttu ja vuorilla käy yhä useampi nauttimassa niiden tarjoamista haasteista.

Ensimmäisen vuorikohteen mietinnässä on mielestäni hyvä miettiä omaa nykyistä taitotasoa, omaa seikkailuluonnetta ja toisaalta valmiuksia heittäytyä. Olen omilla reissuilla tavannut ihmisiä, jotka ovat ensimmäisellä reissullaan ja toisaalta ollut mukana myös sellaisten matkassa, jotka ovat minua paljon kokeneempia ja monella osa-alueella taitavampia. Olennaista on, millainen seikkailuasenne on matkalla mukana.

Olen itse kiipeillyt Nepalissa, Patagoniassa, Perussa, Tansaniassa, Jenkeissä ja Norjassa. Näiden reissujen lisäksi tänä vuonna suuntaan ainakin Alaskaan ja vuoden muut reissut ovat vielä hitusen avoinna, mutta ne varmistuneet tässä lähiaikoina.

Omien kokemuksien mukaan suosittelen valitsemaan ensimmäisiksi kohteiksi seuraavia vuoria.

Nepali – vaellusta vuoristossa

Nepali on yksi lempikohteitani kautta aikojen. Siellä yhdistyy kulttuuri, vuoristo ja ystävälliset ihmiset. Nepalista löytyy kaikille jotain, sillä eri tasoisia ja vaatimuksiltaan hyvinkin erilaisia vaelluksia löytynee. Jos et ole ollut aiemmin korkealla, niin ensimmäinen kohde voisi hyvin olla vaellus vuoristoon, jossa itse kiipeily siis ei olisi se juttu vaan pääsisi kokeilemaan omia rajoja korkealla ilman teknistä osaamista.

Vuorikiipeilyä Nepalissa

Kävin itse ensimmäisen kerran 2013 Annapurna Circuit -nimisellä vaelluksella ja kahden viikon vaelluksen aikana opin siitä, mitä korkealla tapahtuu kropassa ja millaista vuoristomaisemissa vaeltaminen on. Reissu myös toimi kipinänä haastavampien reissujen tekemiseen.

Seuraavana keväänä 2014 olin jo uudestaan Nepalissa ja tällä kertaa vaeltamassa Everestin perusleiriin. Samalla reissulla kiivettiin Island Peak -niminen 6189 metriä korkea huippu ja tuolla huipulla avautui täysin uusi maailma itse vuorikiipeilyn pariin. Köysistössä liikkumista, railojen ylittämistä ja kiinteässä köydessä kiipeämistä. Reissu oli rankka, mutta kuitenkin sellainen, josta kuka tahansa oikealla asenteella pystyisi selviytymään.

Viimeisin reissu olisin sitten 7129 metrisen Baruntsen ja siinä samalla matalamman Mera Peak 6476 metrisen vuoren kiipeäminen. Edelleenkin yhtä upeaa, ihanaa ja niin ainutlaatuista maisemaa, mitä vain Nepalissa on.

Norja – jäätikkökurssin kautta omatoimista kiipeilyä

Norja on helposti saavutettava kohde ja suosittelen Jostedalin aluetta erittäin lämpimästi. Kävin itse viime kesänä jäätikkökurssin Norjassa ja se reissu oli askel omatoimiseen kiipeilyyn. Kurssin jälkeen kiipesimme kavereiden kanssa kaksi 2000 metrin huippua Uranostindin ja Store Smortabbtindin.

Vuorikiipeilyä Norjassa

Norjasta löytyy paljon kiivettävää ja vuoret tarjoavat mahdollisuuksia harjoitella jäätiköllä liikkumista. Jos olet kiinnostunut jäättikötouhuilusta, niin suosittelen käymään tähän tarkoitetun kurssin, jossa opetetaan asiat alusta pitäen ja oikeastaan kädestäkin pitäen. Näin takaat turvallisen liikkumisen vuorilla ja jäätiköllä ja toisaalta kasvatat sitä kautta myös omaa mukavuutta liikkua vuorilla.

Kilimanjaro – Afrikan korkein huippu

Kilimanjaron kiipeäminen on minulle yksi mieleenpainuvimmista huipuista tähän mennessä. Ei sen vuoksi, että huippu olisi ollut vaikein tai haastavin, vaan sen vuoksi että huipulla olin voittanut monen monta loukkaantumista ja saanut itseni siihen kuntoon, että huipulle kipuaminen oli edes mahdollista. Olin ollut neljä kertaa leikkauspöydällä vuoden sisään ennen huippua ja itkua väänsin samaa aikaan, kun huipun kyltti alkoi näkymään.

Vuorikiipeilyä Kilimanjarolla

Kilimanjaro ei ole ollenkaan helpoin mahdollinen ensimmäinen vuori kiivettäväksi, sillä sen 5895 metriä korkea huippu voi aiheuttaa omat haasteensa korkeuden puolesta. Vuori ei ole kuitenkaan tekninen, sillä huipulle käytännössä vain kävellään. Haasteet tulevat yleensä kovasta nousunopeudesta, sillä useimmat matkanjärjestäjät kipuavat huipulle viidessä tai kuudessa päivässä ja kaiken on mentävä nappiin, jotta huipulle on mahdollista kiivetä.

Afrikka ja Kilimanjaro on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus, jossa laajat näkymät vuorelta alas savannille on aika vaikeata edes kuvailla, sillä ne on päästävä kokemaan itse. Kilimanjaro sopii erityisesti ihmisille, jotka hakevat yhtä huippua kiivettäväksi ja ovat kiinnostuneita uudesta kulttuurista Afrikassa. 

Näillä vinkeillä toivottavasti löydät sinun ensimmäisen vuorikohteen!

Podcast ja äänikirja suosituksia

Vuosi sitten, kun tein Firstbeatin Hyvinvointianalyysin ja kun sain palautteen, palautteen antaja kysyin minulta, että millaiset nukkumaanmenorutiinit minulla on. Vastasin, että menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni. Mittauksessa oli havaittu, että alkuyön uni on levotonta lähes jokaisena mittauksen aikana olleessa yössä ja palautteen antaja suositteli nukkumaanmenorutiinien lisäämistä. Ne voivat olla venyttelyä, musiikin kuuntelua tai omalla kohdalla podcastien tai äänikirjojen kuuntelua.

Tämän jälkeen olen lisännyt erilaisten äänikirjojen ja podcastien kuuntelemista jokaiseen iltaan. Olen myös pitkillä lennoilla kuunnellut erilaisia äänikirjoja ja matkoilla olen pyrkinyt pitämään samanlaiset nukkumaanmenorutiinit kuin kotona. Äänikirjoissa on se hyvä puoli, että ne pystyy ajastamaan esimerkiksi 30 minuutiksi ja äänikirja menee automaattisesti silloin kiinni. Näin puhelinta ei tarvitse aukaista enää kirjan käynnistämisen jälkeen.

Kirjojen ja podcastien kuuntelemisen aloittamisen jälkeen unenlaatu alkuyöstä ja erityisesti nukahtaminen on parantunut. Itseasiassa monesti on käynyt niin, että kirjasta on kuullut vain minuutteja ja muuten olenkin sitten nukkunut. Matkoilla olen pitkillä lennoilla kuunnellut muutaman kirjan siten, että kirjan tarinasta on melko vähän edes jäänyt tietooni.

Suositut podcastit

Suosituimmat podcastit Spotifyssä

Olen täällä blogissa kertonut, että viime vuoden aikana olen kärsinyt ajoittain uniongelmista ja erityisesti heräilystä keskellä yötä. Olen saattanut monena yönä putkeen herätä kolmen aikaa aamuyöstä ja valvonut sitten aamuun asti. Olen ottanut tavaksi myös yöllä sen, että jos herään, niin aloitan kirjan tai podcastien kuuntelun. Näin yleensä saan unta uudestaan hetken kuluttua ja valvottavat asiat eivät paina mielessä, kun keskittyy kuuntelemaan kirjaa.

Kirjoja olen kuunnellut Bookbeat-sovelluksesta ja maksanut kuukausimaksua siitä. Podcasteja sen sijaa saa kuunneltua Spotifyn maksullisesta versiosta sekä monet podcastit löytyvät myös maksutta esimerkiksi Soundcloud-nimisestä palvelusta. Tykkään kuunnella yleensä suhteellisen asiapitoisia kirjoja tai podcasteja, mutta välillä kuunneltavaksi on myös valikoitunut erilaisia romaaneja. Mitä podcasteja ja äänikirjoja sitten suosittelen?

Aki Hintsa – Voittamisen anatomia

Tämä kirja on yksi lempikirjoistani sekä luettuna että kuunneltuna. Kirjassa pureudutaan hyvinvointiin ja siihen, miten kuka tahansa pystyisi parantamaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Olen ollut todella innoissani kirjasta ja lukenut sen pariin otteeseen ja kuunnellut pari kertaa. Taas voisi olla hetki ottaa kirja kuunneltavaksi, sillä sen opit eivät tunnu vanhenevan oikein millään.

Thomas Erikson – Idiootit ympärilläni

Tämä kirja kertoo erilaisista ihmistyypeistä ja olen kirjan nyt kuunnellut pariin kertaan ja aloittanut lukemaan paperisena joululahjaksi saatua kirjaa. Mielestäni tämä avaa hyvin sitä, miten erilaisia ihmistyyppejä on ja miten jokaisessa tyypissä on sekä huonoja että hyviä piirteitä. Suosituksen arvoinen äänikirja!

Tiedeykkönen – Ylen podcast

Tiedeykkönen on yksi lempipodcastejani, sillä se on suomeksi tuotettu Ylen podcast, jossa käsitellään erilaisia tieteellisiä asioita. Olen oppinut muun muassa läskistä, biopankeista ja avaruudesta Tiedeykkösen avulla. Podcastin asiat perustuvat tutkimuksiin ja asiantuntijat eivät vain luule tietävänsä vaan perustelevat näkemykset erilaisilla tutkimuksiin perustuvilla tiedoilla.

Podcast Yle

Tiedeykkönen – Ylen podcast

Trained – Niken podcast

Trained on englanniksi puhuttu Niken erittäin laadukas podcast, jossa haastatellaan erilaisia urheilun asiantuntijoita. Podcastissa on käsitelty harjoittelua, nukkumista, syömistä ja palautumista yleisesti. Podcast on englanniksi puhuttu, todella hyvin ja laadukkaasti toteutettu podcast. Tykkään tästä ja erityisesti sen laadukkuudesta!

Auta Antti! – Antti Holman podcast

Auta Antti! on Antti Holman podcast, jossa hän hauskalla ja irvokkaalla tavalla käsittelee lukijoiden lähettämiä kysymyksiä. Olen vasta aloittanut podcastin kuuntelemisen, mutta se vaikuttaa hulvattomalta heti ensi minuuteista lähtien. Podcast on suomeksi, joten sopii suomalaisia podcasteja kaipaavalle.

W8 Podcast – urheilijoiden tarinoita

W8 Podcast on podcast, jossa olin itsekin Baruntsen reissun jälkeen vieraana. Podcastissa on haastateltu suomalaisia urheilijoita eri aloilta ja podcastiä pitävät miehet Wille ja Robson ovat erityisesti hurahtaneet triathlonin maailmaan. Podcastissa tulee hyvin erilaisia näkökulmia eri lajeista esille.

Jojo Moyes – äänikirjat

Jojo Moyesin äänikirjat ovat olleet sellaisia yön unettomuuden pelastuksia, että! Bookbeatissä äänikirjan lukijalla on minun korvaan sopiva rauhoittava ääni ja sen kautta päädyin kuuntelemaan näitä kirjoja. Kirjat pyörivät paljon rakkauden ympärillä ja niissä on päähenkilönä dramaattinen rakkauden uhri, joka pyrkii löytämään elämässään ratkaisua. Hömppää, mutta juuri sopivaa sellaista rentoutumiseen.

Podcast Suomeksi

Podcasteja puhelimelta

Näiden kirjojen lisäksi olen kuunnellut paljon erilaisia elämäkertoja kuten Maria Veitolan, Kiira Korven, Lauri Markkasen ja Antti Tuiskun kirjat. Erilaisten urheilijoiden tarinat kiinnostavat erityisesti, mutta kaikkien mielenkiintoiselta vaikuttavien ihmisten tarinat inspiroivat ja kirjat sekä podcastit toimivat erittäin hyvänä vaihteluna pelkälle musiikin kuuntelulle. Parasta on se, että näitä kuuntelemalla voi myös oppia paljon uutta ja töihin kävelyn, salilla olemisen ja sohvalla makoilun voi hyvin hyödyntää podcastien ja äänikirjojen parissa.

Podcastit ja äänikirjat ovat myös hyvää viihdettä vuorilla. Vinkkinä tosin sellainen huomio, että varmistakaa että olette ladanneet kirjat offlineen, jolloin teitä ei odota yllätys vuorilla, kun applikaatio pyytää kirjautumaan verkkoyhteyden avulla sisään. Näin nimittäin kävi minulle Nepalissa ja äänikirjoja ei sitten ollutkaan mahdollista kuunnella, vaikka olin ladannut niitä useita erilaisia valmiiksi odottamaan.

Minulla on myös salainen haave, jossa haluaisin pistää pystyyn oman podcastini. Haluaisin haastatella seikkailevia ihmisiä ja kuulla heidän tarinoitaan erilaisilta seikkailuilta. Ehkä jonain päivänä pääsen toteuttamaan tämän haaveen!

Maksimaalinen hapenottokyvyn testi

Kävin pari viikkoa sitten Pajulahdessa tekemässä maksimaalisen hapenottokyvyn testin ja sain eilen vihdoinkin raportin testin tuloksista. Testi järjestettiin siis Pajulahden tiloissa ja testin tavoitteena oli katsoa minulle ajantasaiset sykealueet harjoitteluun ja testata maksimaalinen hapenottokyky.

Testi voidaan suorittaa joko pyöräillen, juosten tai sauvakävellen. Minulle valikoitui lajiksi sauvakävely, sillä ajateltiin sen valmentajani Jussin kanssa olevan näistä lajeista kaikista lähimpänä vuorikiipeilyä. Olen tehnyt vastaavan testin joskus uintiakoina kahdesti ja sen jälkeen soutaen laktaattitestin.

Tällä kertaa testissä mitattiin laktaattien eli elimistön maitohappojen lisäksi myös hengityskaasut. Käytännössä testi eteni niin, että testissä käveltiin kolmen minuutin settejä ja jokaisen setin jälkeen arvioin kuormittavuutta, testaaja otti sormesta verinäytteellä laktaattipitoisuuden ja tämän jälkeen sekä maton nopeutta että kulmaa kasvatettiin. Kasvoilla oli testissä happimaski, joka mittasi hengityskaasuja. Testi loppui siihen, kun koin olevani antaneeni maksimisuoritukseni.

Maksimaalinen hapenottokyky

Harjoittelemassa Lahdessa

Testi kestää 21-30 minuuttia riippuen testattavasta ja minulla testi loppui 27 minuutin jälkeen. Paljon on tullut kyselyitä, että millainen testi oli ja rehellisesti sanottuna viimeisen minuutit ovat aikamoista raastoa, sillä maitohappoja alkaa olemaan kehossa ja samalla pitäisi kuitenkin saada revittyä itsestään kaikki irti. Testi onneksi loppuu aika nopeasti ja pahoja minuutteja on maksimissaan kolmannes testistä. Testi tuntui erityisen pahalta sen vuoksi, että en ole pitkään aikaan tehnyt tuonkaltaista maksimaalista suoritusta.

Testin lisäksi samalla otetaan rasvaprosentti, pituus ja paino sekä perusverenkuva, josta näkee muun muassa hemoglobiinin ja B-Eryt:n eli paljonko punasoluja on litrassa verta. Rasvaprosentti huitelee tällä hetkellä 21 % paikkeilla, hemoglobiini 146 ja muut veriarvot normaalin naisen arvoissa.

Millaiset testitulokset olivat?

Testitulokset eivät olleet kovin yllättävät, sillä olin jo edellisessä laktaattitestissä saanut ohjeeksi lisätä peruskestävyysharjoittelun määrä. Sitten olin toiminut kaikkien ohjeiden vastaisesti ja treenannut paljon vauhtikestävyysalueella, joka piti aikalailla minimissä. Tähän on nyt sitten syksyn ja loppuvuoden aikana tullut kiinnitettyä huomiota ja Jussin tullessa mukaan kuvioihin, on peruskestävyysharjoittelun määrä kasvanut.

Maksimaalinen hapenottokyky testi

Aerobinen kynnys

Tällä kertaa testituloksissa näkyi, että peruskestävyysharjoittelua on lisätty ja testin alussa laktaatit eivät lähteneet heti nousuun. Tämä oli oikeastaan uutinen, jonka halusinkin kuulla. Peruskestävyysharjoittelu on tuottanut edes jotain tuloksia ja olemme oikealla tiellä. Aerobinen alue minulla on 120-152 sykealueella ja sillä alueella pitäisi harjoittelussa keskittyä ja pystyä harjoittelemaan jopa 75 % kaikesta ajasta.

Anaerobinen kynnys minulla asettui testissä sykkeelle 187, jolloin vauhtikestävyysalue on 153-186 sykealueella. Edelleenkin suositus olisi, että näitä vauhtikestävyysharjoitteita tehtäisiin maksimissaan 2-3 kertaa viikossa ja niiden kesto ei tarvitsisi olla tunteja vaan enemmänkin maksimissaan tunnin kestoisia joko tasavauhtisia tai intervallityyppisiä harjoituksia.

maksimaalinen hapenottokyky testi -anaerobinen kynnys

Anaerobinen kynnys

Maksimaalinen hapenottokyky minulla asettui 51,1 ml/kg/min -tasolle ja se on sekä ikäiselleni että painoiselleni naiselle erittäin hyvä tulos. Maksimisyke testissä asettui 202-tasolle. Tämä alue on myös sellainen osa, joka on minulla hyvällä tasolla ja kestävyysominaisuuksien vahva osa.

Maksimi hapenotto

Maksimi hapenotto

Harjoittelussa ja tulosten parantamisessa täytyisi siis keskittyä nimenomaan matalatehoiseen ja pääasiassa peruskestävyysalueella tapahtuvaan harjoitteluun. Tämähän on sinänsä helppoa, sillä alueella harjoittelu on myös tavallaan helppoa vaikka se on ehkä henkisesti vaikeinta. Juoksuvauhti varsinkin on minulla todella hidasta ja välillä on tuntunut jopa epätoivoisen hitaalta saada harjoitukset oikealle sykealueelle.

Tästä on kiva lähteä jatkamaan töitä ja on oikeasti huojentavaa nähdä, että harjoittelu pk-alueella on jo tuottanut tuloksia vaikka toki hommia vielä riittää. Nyt suunta on selvä ja sykealueet sopivat juoksuun, hiihtoon ja sauvakävelyyn. Pyöräilyssä suositeltiin hiukan maltillisempia sykkeitä kuin nämä sykealueet olivat.

Mukavaa treeni-intoa siis näistä ja kohti seuraavia haasteita, tsemppiä kaikille treeneihin!

 

Vuoristotauti – kuka sen voi saada?

Vuoristotauti on yksi potentiaalinen riski, joka korkeassa vuoristossa liikkuessa on. Ihmiset kyselevät paljon, että olenko itse koskaan saanut oireita ja ajattelin avata nyt hiukan tarkemmin, mitä tiedän vuoristotaudista ja millaisia oireita minulla on itselläni ollut matkojen aikoina.

Nämä tiedot ovat opittuja reissujen aikana ja on hyvä ymmärtää, että en ole itse lääkäri tai asiaan erikoistunut asiantuntija. Jos haluat tietää asiasta lisää, niin suosittelen lukemaan erilaisia tieteellisiä julkaisuja aiheeseen liittyen (mm. Lääkäri Heikki Karinen on tutkinut asiaa ja tässä linkki hänen väitöskirjaansa).

Vuoristotauti on siis yksi yleisin sairastumisen syy vuoristossa ja hyvä uutinen on se, että omilla toimilla voi myös pyrkiä ehkäisemään oireita. Yksi oleellisimmista asioista on järkevä etenemisvauhti ja sopiva nousuvauhti, jotta keho tottuu korkeaan ilmanalaa. Mitä vuoristotaudista kannattaa tietää?

Mistä vuoristotauti johtuu?

Vuoristossa liikuttaessa, mitä korkeammalle liikutaan, sen pienemmäksi ilmanpaine laskee. Merenpinnan tasolla ilmanpaine on noin 13,9 kPa ja yli 8000 metrissä ilmanpaine on laskenut noin 3,9 kPa tasolle. Paine siis laskee, mitä korkeammalle noustaan.

Usein kuulee puhuttavan ja olen itsekin varmasti viljellyt, että happea on vähemmän. Ilmassa on 21 % happea ja tämä sama prosentti pysyy vaikka liikuttaisiin merenpinnan tasolla tai sitten yli 8000 metrissä. Laskevan ilmanpaineen takia keuhkot ja keho muutenkin saa vain tästä happimäärästä vähemmän käyttöön ja tunne “vähenevästä” hapesta tulee esille.

Se, mistä vuoristotauti sitten tulee, johtuu siitä että ihmiset eivät ole tottuneet pienempään ilmanpaineeseen ja keho ei ole tottunut siihen, että keho saa käyttöönsä alenevan ilmanpaineen takia vähemmän happea. Hiilidioksidipitoisuus kropassa alkaa nousemaan ja tätä samaa ilmiötä kutsutaan hypoksiaksi eli hapenpuutteeksi.

Vuoristotauti - millaisia eri muotoja on olemassa

Vuoristossa liikkuessa on hyvä ymmärtää, mitä korkeudesta tulevia riskejä on olemassa

Se, millaisessa korkeudessa oireita vuoristotaudista voi tulla, on hyvin yksilöllistä ja esimerkiksi itse olen huomannut 3500 metrin olevan itselleni sellainen korkeus, jossa ensimmäisiä oireita saattaa tulla jos nousutahti korkeuteen on ollut liian kova. Olen lukenut, että ensimmäisiä oireita saattaa tulla jopa 2500 metrin korkeudessa ja yli 3000 metrissä vuoristotauti on jo selkeästi yleisempää.

Tärkeää on ymmärtää, että vuoristotaudin synnyssä yksi merkittävä tekijä on se, kuinka nopeasti korkealle noustaan, sillä liian nopeaa nousua pidetään yhtenä isoimpana syynä vuoristotaudin syntymisessä.

Erilaisia vuoristotauteja?

Yleisin vuorilla liikkuvan vuoristotauti on akuutti vuoristotauti (AMS eli acute mountain sickness) ja sen yleisimpiä oireita ovat päänsärky, ruokahaluttomuus, oksentaminen, huimaus, vetämätön olo ja yleisesti oireet muistuttava kovaa krapulaa.

Jos oireiden tullessa jatkaa vain nousua korkeammalle tai ei huomioi oireita, saattaa akuutti vuoristotauti kehittyä vakavammaksi keuhkoödeemaksi (HAPE eli high altitude pulmonary edema), jossa keuhkoihin alkaa kertymään nestettä ja pahimmillaan tauti voi olla hengenvaarallinen. Tämän lisäksi on mahdollista kehittyä aivoödeeman oireita (HACE eli high altitude cerebral edema), jossa vastaavasti nestettä alkaa kertymään aivoihin ja samaan tapaa nämä oireet on otettava erittäin vakavasti. Vakavissa oireissa on yksi ja ainoa hoitokeino, se on laskeutuminen alemmas korkealta.

Vuoristotauti - missä korkeudessa se tulee

Yläleirissä Amphu Labtsa passin kohdalla Nepalissa

Tärkeintä vuoristotaudin hoidossa on ehkäisy eli lähtökohtaisesti halutaan välttää kaikkia oireita ja sitä kautta pidemmälle kehittyviä vuoristotaudin muotoja.

Millaisia kokemuksia minulla on vuoristotaudista?

Minulla on ollut reissuilla oireita vuoristotaudista ja yleisin oire on ollut päänsärky. Nepalissa nyt syksyllä ensimmäisen yön jälkeen 3200 metrissä huomasin, että kasvoni ovat selvästi turvonneet. Nestettä oli siis kertynyt kroppaan. Turvotus kuitenkin alkoi laskea, sillä vietimme seuraavan yön samassa korkeudessa. Oleellisin asia vuoristotaudin ehkäisyssä on nukkumakorkeuden vähittäinen lisääminen ja suositeltu tahti 300-500 vertikaalimetriä yössä. Välillä nousua joudutaan leiripaikkojen takia ottamaan enemmänkin, jolloin on hyvä tiedostaa, että isoja hyppyjä ei ole mahdollista ottaa joka päivä.

Mera Peakin yläleiriin 5800 metrin korkeuteen saavuttaessa, minulla jyskytti päähän ja otin Panadolin päänsärkyyn. Päänsärky alkoi helpottamaan oloa ja join reilusti vettä leirissä, sillä olin päivän aikana juonut huonosti nesteitä liikuttaessa. Minulla yleisimmät oireet vuoristotaudista ovat olleet päänsärky ja turvotus. Kilimanjarolta alas kävellessä tunsin, kuinka päänsärky oli kuin vasaralla olisi hakattu päätä ja oireet helpottivat alas mennessä.

Nepalissa ensimmäistä kertaa minulla oli oikeasti sellainen tunne, että en saa happea. Olimme kiipeämässä toiseen yläleiriin 6100 metrin korkeudessa ja jouduin pysähtymään ottamaan ja haukkomaan happea noin viiden askeleen välein. Jo pelkästään leirissä teltassa makoilu piti sykkeen 110 tasolla ja syödessä piti myös muistaa pitää hengitystaukoja. Tämä ei varsinaisesti ole vuoristotaudin oire, mutta havaintoja, joita korkealla tein.

Usein retkikunnassa jollain henkilöllä on enemmän oireita kuin toisilla ja syy siihen on niin yksilöllinen, että etukäteen on vaikea edes arvata kuka kärsii oireista ja kuka ei. Hyvä on ymmärtää se, että varsinkaan kunnolla ei ole asian kanssa juurikaan tekemistä ja välillä jopa “parhaimmassa kunnossa” olleet ovat saattaneet olla niitä, jotka saavat ensimmäisenä oireita.

Hyvä indikaattori ihmisten oireista on kokemukseni mukaan myös se, kuinka puheliaina ja virkeän oloisina ihmiset pysyvät. Jos itsellä on tunne, että viisi vasaraa hakkaa päätä, niin samaan aikaan ei tee juurikaan mieli heittää hauskaa läppää vaan oikeastaan ainoa ajatus on itsellä siinä hetkessä vain se, miten päänsäryn saisi pois.

Vuoristotauti - millaisia oireita minulla on ollut

Tältä näyttää pääkipuinen Anni – ei näytä siltä, että hyvä läppä lentäisi

Ruokahalun häviäminen on yksi yleisimmistä ensioireista akuutissa vuoristotaudissa, mutta itse en ole koskaan kokenut ruokahalun menettämistä. Ruoka on aina maistunut hyvin ja hyvältä, mutta reissukavereista on joskus nähnyt, miten inhottavaa syöminen voi olla jos voi huonosti. Edelleen jos haluat samaistua tilanteeseen ja mietit elämän pahinta krapulaa ja heti ensimmäisenä sinulle tarjottaisiin siinä tilanteessa esimerkiksi kaurapuuroa, niin mikä olisi reaktiosi?

Oleellista on mielestäni olla rehellinen omista oireita. Ei ole heikkoutta myöntää, että päätä särkee tai ruoka ei maistu. Tärkeintä on, että kaverit retkikunnassa tietää missä mennään jos oireet pahentuvat tai muuttuvat vaarallisiksi ja erityisesti vaara piilee jos oireita piilottelee muilta. Tiedän itsekin, että voi olla vaikea myöntää, että nyt muuten on korkeudesta johtuvia oireita, mutta en usko kenenkään ajattelevan asiaa negatiivisesti, itse en ainakaan niin tee. Vuoristotauti on inhimillistä eikä kukaan sitä halua niin kuin mitään muutakaan sairautta, tärkeintä on vain tiedostaa oireet ja tehdä oikeanlaisia päätöksiä, jotta hölmöilystä ei koidu ikäviä seuraamuksia. Rehellisyys siis maanperii – vuorillakin.

Tämä artikkeli ei ole pelotteluksi vaan lisäinformaatiota niille, jotka ovat miettineet vuoristotautia ja jotka ovat minulta kysyneet, miltä se tuntuu tai olenko koskaan itse saanut oireita. Toivottavasti tästä ja Heikki Karisen väitöskirjasta on helppo aloittaa vuoristotaudista lukeminen!

 

Tavoitteita vuodelle 2019

Kirjoitin jo vuosi sitten tavoitteista vuodelle 2018. Oli aika siistiä palata noihin tavoitteisiin samaan aikaan, kun kertasin vuoden tapahtumia. Tavoitteeni ja toiveeni vuoden aikana oli aikalailla täyttynyt. Kovasti töitä kyllä tuli tehtyä tavoitteita varten ja ajattelin kirjoittaa myös tämän vuoden tavoitteet ylös, jotta tavoitteet olisivat mahdollisimman konkreettisesti mielessä.

Tämän vuoden tavoitteita miettiessäni halusin asettaa mahdollisimman konkreettisia, helposti mitattavia tavoitteita, joita kohti sitten pyrkisin. Sen takia niin, koska vuoden lopussa olisi sitten helppoa katsoa, onko tavoitteet täyttyneet vai eivät.

Tämän vuoden suurin teema on sponsoroiden hankkiminen 2020 vuodelle Everestin kiipeämistä varten. Ei helppo työ, mutta varmasti tulen oppimaan uusia asioita itsestäni, sponsoreiden hankkimisesta ja yhteistyösopimuksien tekemisestä. Tämän lisäksi vuosi 2019 tulee olemaan valmistautumisen vuosi ensi vuoden koitoksiin.

Tavoite 1: Denalin huippu kesäkuussa 2019

Seuraava iso tavoite on kiivetä Denalin huipulle kesäkuussa 2019. Ostin eilen lennot Alaskaan ja tuhlasin ison summan lentoihin. Lennot olivat super kalliit ja raastoi ostaa noin kalliit lennot, mutta kerrankos sitä mennään. Tuleva matka jännittää, sillä siihen on enää reilu neljä kuukautta ja paljon hommia on tehtävä niin taitojen kuin kunnon kohottamisen suhteen.

Denali on välietappi ennen Everestin kiipeämistä eikä mikä tahansa etappi, sillä Denali on sanottu haastavammaksi vuoreksi kuin Everestin kiipeämistä. Haastavuus ei tule korkeudesta vaikka Denalissa riittää haasteita, vaan haasteet tulevat kylmistä olosuhteista ja siitä, että reissussa kannetaan kaikki omat varusteet itse.

Denali

Rohkea askel tulevia tavoitteita varten

Vuori on myös täysin uusi kohde ja on aika hienoa päästä näkemään Alaskan maastot. Tuleva lento Alaskan jäätikölle jännittää jo nyt ja odotan innolla tulevaa reissua, sillä reissu on täysin uudenlainen haaste sekä henkisesti että fyysisesti.

Tavoite 2: Oman liiketoiminnan kasvattaminen ja sponsoreiden hankkiminen

Minusta on tullut blogin kirjoittamisen ohella toiminimiyrittäjä ja tämän vuoden tavoite on kasvattaa liiketoimintaa isommin. Tämän vaatii kovaa työtä ja varmasti monenlaisia panostuksia.

Tällä hetkellä yritykseni palveluista löytyy erilaisia blogiartikkeleita, yritystapahtumia ja sisällöntuotantoa yrityksille. Mikäli haluat keskustella näistä lisää oman yrityksesi kanssa tai kaipaat esimerkiksi työntekijöille motivaatiopuheita tai workshoppeja, kerron mielelläni seikkailuista vuorilla tai Pro Gradu -tutkielmastani, kuinka luottamus syntyy vuorikiipeilyretkikunnassa.

Voit lukea lisää palveluista täältä.

Sponsorointi

Sponsoreja hakemassa

Minulla on numeerinen tavoite ja se on kasvattaa toiminimen liiketoiminnan tulos 30 000 euroon ensi vuoden aikana.

Tavoite 3: Olla paremmassa kunnossa ja palautua paremmin

Tämä on oikea ikuisuusprojektitavoite, mutta ei mahdoton eikä epärealistinen. Olen kärsinyt erilaisista stressiin liittyvistä oireista, kuten yöheräilystä, painajaisista, sydämentykyttelystä, hetkellisestä ahdistuneisuudesta ja yleisestä stressistä viimeisen vuoden aikana. Päätin, että tämän vuoden tavoite on muuttaa stressiongelmia.

Ensimmäinen askel on ollut vähentää töitä siten, että suljen koneen illalla viimeistään kahdeksalta. Työt odottavat kyllä aamuun ja olen huomannut, että mitä myöhempään venytän niiden tekemisen, sen myöhempään myös valvon. Toinen tärkeä askel tähän tavoitteeseen on ollut niin sanotusti parempi unihygienia eli nukkumaanmenorutiinien lisääminen. Pyrin menemään sänkyyn ennen 22 ja optimaalisin aika on 21:30. Näin ehdin kuunnella äänikirjaa sängyssä ja yleensä näin saan taattua tarpeeksi pitkät yöunet.

Palautuminen

Pikapalautumistesti

Toinen konkreettinen askel on ollut yhteistyö valmentajani Jussin kanssa ja sitä kautta Firstbeat-teknologian hyödyntäminen laajemmin. Olen nyt ottanut enemmän tai vähemmän joka aamu pikapalautumistestin, jossa mitataan aamuisin kolme minuuttia sykettä ja sykevälinvaihtelua. Testi antaa prosenteissa palautumisen ja on opettanut paljon tarkkailemaan omaa fiilistä siitä, miltä palautunut tai ei niin hyvin palautunut kroppa tuntuu. Tämän lisäksi ollaan tehty nyt yhdeksän päivää yhteensä 24 tunnin mittauksia, joista näkee hyvin kovien treenien ja toisaalta palauttavien harjoitusten vaikutuksen palautumiseen.

Tavoite 4: Tavata uusia treenikavereita ja tehdä arkipäivän seikkailuja

Olen crossfitajoista saakka kaivannut omaa yhteisöä, johon kuulua. Tykkäsin siitä, että olin joka päivä aktiivisesti tekemisissä ihmisten kanssa ja odotin aina salille pääsyä. Crossfitin loppuessa loukkaantumisiin, menetin myös tärkeä ja monesta vaikeudesta eteenpäin auttaneen yhteisön.

Treenikavereita

Uusia treenikavereita – Anna ja Minä Nepalissa

Sen jälkeen onkin tullut etsittyä omaa yhteisöä. Kävin soutamassa yhden kesän ja sieltä löytyi uusi ystävä Kaisa, jonka kanssa edelleen treenataan yhdessä. Soutuyhteisö ei muuten valitettavasti ollut kannustava ja yhteisössä oli aivan liikaa selvittämättömiä draamoja. Tämän jälkeen kiipeilyyn on löytynyt uusia kavereita ja osan kanssa käydään säännöllisesti kiipeilemässä. Crossfitistä on myös jäänyt muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa ollaan treenattu sitten muuta. Olisi ihana löytää oma vuorikiipeily-yhteisö, tätä varten perustin oman Facebook-ryhmän nimeltään Vuorikiipeily.

Tälle vuodelle tavoitteeni on löytää uusia treenikavereita, joiden kanssa on yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja joiden kanssa on kivaa treenata. Mistä näitä sitten löytää? Kokeilemalla uusia lajeja, ilmoittautumalla yhteislenkeille ja aktiivisuudella.

Tässä neljä konkreettista tavoitetta tulevalle vuodelle. Millaisia tavoitteita teillä on?

 

Treenit on alkanut Denalia varten

Kerroin, kuinka tämän vuoden päätavoitteeni on kiivetä Pohjois-Amerikassa Alaskassa Denalin huipulle kesäkuussa. Matka tulee olemaan fyysisesti haastava ja sehän tarkoittaa hikipisaroita kuntosalilla ja lenkkipoluilla. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin olla fiksumpi ja miettiä vielä tarkemmin, millaisella treenillä olisi hyvä Denalin huippua lähteä tavoittelemaan.

Yksi kysytyimpiä kysymyksiä täällä blogin ja sosiaalisen median kanavissa on, kuinka oikein treenaan ja olisiko minulla antaa vinkkejä treeneihin. Kokemusta löytyy jo nyt useammalta vuodelta ja ainakin itse olen kokeillut, miten ei kannata treenata, joten suosittelemaan lukemaan jutun siitä ennen kuin säntäät lenkkipolulle.

Peruskestävyyskausi

Heti Nepalista paluun jälkeen oli hyvin selvää, mihin asioihin minun tulisi keskittyä tulevissa treeneissä. Peruskestävyydessä on edelleen parannettavaa huikeasti ja treenitunteja peruskestävyysalueella tulisi lisätä treeniohjelmaan aiempaa enemmän. Tällä hetkellä tavoitteena on, että viikon treenimäärästä vähintään 70 % tapahtuisi peruskestävyysalueella. Tämän lisäksi olen lisännyt arkiliikunnan määrää siten, että joka päivä pyrin kävelemään 15 000 askeleen verran. Tässä kuitenkin on edelleen tsempattavaa, sillä pääsen suhteellisen helposti 10 000 askeleeseen, mutta 15 000 tulee isomman vaivan kanssa.

Peruskestävyys

Peruskestävyyslenkillä Vierumäellä

Tämä toimii siis peruspilarina kaikelle harjoittelulle ja ainakin tulevan kuukauden aikana saan viettää suurimman osan treenitunneista tällä sykealueella. Tämä tarkoittaa todella kevyttä juoksua, sauvakävelyä, kevyttä hiihtoa, pyöräilyä ja uintia. Voin kertoa, että peruskestävyyden harjoitteleminen on ollut tällä hetkellä isoin haaste, sillä treenit lipsahtavat niin helposti hiukan liian koviksi ja koko ajan saa tsempata, että pitää tehot tarpeeksi alhaisena.

Perusvoimaa

Peruskestävyyden lisäksi tavoitteena on alkaa taas pikku hiljaa kasvattamaan voimatasoja, jotka ovatkin aikalailla syksyn aikana hävinnyt. Olen nyt muutaman viikon jo käynyt salilla kolme kertaa viikossa ja herätellyt nukkuvia lihaksia henkiin.

Vaikka vuorikiipeily onkin pitkälti kestävyyslaji, niin silti voimaharjoittelusta ei ole haittaa. Täytyyhän kiipeilijän pystyä kantamaan isoja kuormia, vetämään itseään tarvittaessa ylös ja toisaalta kannattelemaan omaa kehoa jaloilla viikkotolkulla yhteen putkeen. Salilla ahkerointi helpottaa huomattavasti näiden asioiden onnistumisessa ja olen kokenut saavani saliharjoittelusta paljon hyötyä myös vuorilla.

Perusvoima

Perusvoimaa hankkimassa Salilla

Kuulostaapa siltä, että edessä on kaikenlaista perustreeniä ja niinhän se juuri on. Ollakseen huippukunnossa kesäkuussa, vaatii se puurtamista nyt kuukausi ennen, jotta reissusta on mahdollista nauttia täysin siemauksin.

Ohjelmointi ja valmentaja

Teen tällä hetkellä yhteistyötä Jussi Immosen kanssa ja Jussilla on pitkä historia eri lajien valmennuksesta. Hän tuli mukaan tähän projektiin jo ennen Nepalin reissua ja keskusteltiin jo silloin mahdollisesta laajemmasta yhteistyöstä ennen Everestiä. Juttelin useamman valmentajan kanssa ja fiilis Jussin ammattitaidosta valmentajana oli niin vakuuttavaa, että oli helppo valita hänet tukemaan tätä projektia siten, että oppisin matkalla myös itse treenaamaan vielä paremmin. Nyt 2019 päätavoitteen Denalin varmistuttua olemme aloittaneet Jussin kanssa ohjelmoinnin ajatuksella, että ensin valmistaudutaan Denalia varten ja sen jälkeen Everestille.

Harjoittelu Denalia varten

Lenkiltä tulossa

Jussi tekee tällä hetkellä saliohjelmaa minulle ja valvoo, miten paljon ja millä intensiteetillä teen peruskestävyysharjoittelua. Hän valvoo myös palautumista Firstbeatin teknologioiden avulla. Olen menossa ensi viikolla Pajulahteen testaamaan hapenottokykyni ja tuo testi tulee antamaan selkeitä seuraavia suuntaviivoja harjoitteluun. Kerron testistä tarkemmin, kun se ensi torstain jälkeen on tehty minulle.

Tällä hetkellä arki koostuu siis aikalailla töistä, treeneistä ja oman yrityksen pyörittämisestä, joka on syntynyt tämän blogin myötä. Hyvin hyvin perinteistä arkea ja sellaista, mitä ei ihan hetkeen oikein ole edes ollut, sillä viime vuoden reissut katkaisivat usein treeniputken. Nyt selkeä tähtäin on kesäkuussa.

 

Valmistautuminen vuorikiipeilyä varten

Nepal on Kiinan ja Intian välissä sijaitseva pikkuruinen maa ja se on erityisesti kuuluisa vuoristaan. Tiesitkö, että kahdeksan kymmenestä maailman korkeimmasta huipuista sijaitsee Nepalissa. Nepal onkin tarunhohtoinen maa, jonka kiehtova kulttuuri sekä luonto, erityisesti maan läpi kulkeva Himalajan vuoristo, on houkuttanut vuorista kiinnostuneita ihmisiä matkustamaan vuoristoon jo vuosikymmenten ajan. Olen itse käynyt Nepalissa nyt kolme kertaa ja tulevaisuuden matkasuunnitelmat vievät varmasti myös Nepaliin.

Harjoittelu on myös osa vuorikiipeilyä

Mt. Everest

Maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin jylhyys on kiehtonut ja inspiroinut kiipeilijöitä ympäri maailman kautta aikain. Everestiä kutsutaan myös ensimmäisenä taivaan otsaksikin ja sen 8848-metriselle huipulle kiipesi uusiseelantilainen Sir Edmund Hillary paikallisen sherpan Tenzing Norgayn kanssa vuonna 1953. Myös lukuisat suomalaiset ovat kiivenneet Mount Everestille, ensimmäisenä Veikka Gustafsson 1993. Suomalaisnaisista ensimmäinen oli Carina Räihä vuonna 2010, ja samana vuonna Anne-Mari Hyryläinen kiipesi niin ikään mailman korkeimman vuoren huipulle. Sittemmin Everestille on kiivennyt useampikin suomalainen, kuten Mia Graeffe, joka lähti koitokseen Everestin pohjoispuolelta.

Kiipeily Nepalissa

Ilman kunnollisia varusteita Nepalissa kiipeäminen on hankalaa. Riippuen omasta harrastuneisuustasosta sekä odotuksista, Nepalissa voi hyvinkin vain vaeltaa tai lähteä kiipeämään haastaville jääreiteille. Tuulenpitävä, tekninen vaatetus sekä kunnolliset kengät (jotka on sisäänajettu hyvissä ajoin) sekä jääraudat ovat ehdoton välttämättömyys lähes jokaisella teknisemmällä reitillä.

Valmistautuminen vuorikiipeilyä varten

Kukaan aidosti motivoinut harrastaja ei lähde vuorihaasteeseen ilman kunnollista valmistautumista, ja usein vuoriharrastajilta löytyykin taustalta vuosien harjoittelu. Jos vuorille halajaa Suomesta käsin, niin on hyvä lähteä liikenteeseen ensi alkuun mäkitreeneillä. Vaikka lähimaastoissa ei olisikaan hurjia huippuja, niin toistoilla vaatimattomistakin lähimaaston mäistä saa muokattua itselle tiukan kestävyystreenin.

Nepalin reissut ovat haastavia, joten ensi alkuun pienemmällä budjetilla voi käydä kokeilemassa Norjan huippuja, Alppeja tai Andeja. Myös Suomi on täynnä kestävyysurheilukisoja, kuten Vaarojen Maraton Pohjois-Karjalassa, ja Pohjois-Suomesta löytyy myös kestävyysurheilusta kiinnostuneille sopivia koettelemuksia, kuten NUTS:in kilpailut. Kilpailuissa tapaa myös samanhenkisiä harrastajia, ja ennen kuin huomaakaan, saattaa kasassa olla sopiva retkikunta vaikka Nepalin rinteille saakka.

Henkinen valmistautuminen

Treenaaminen vuorille on haastavaa. Kiipeilyyn valmistautumisessa puhutaankin usein lihaskestävyydestä ja fyysisestä kunnosta. Tämän lisäksi äärimmäisen tärkeää on henkinen kestävyys. Usein vuorille halajavilta ei puutu päämäärätietoisuutta: kyse on luonnon tarjoamista haasteista ja niiden voittamisesta, ja se motivoi kestävyysurheilijoita. Henkinen puoli on äärimmäisen tärkeä osa tätä kaikkea, ja se on osa haasteeseen valmistautumista. Tapoja on lukuisia: jotkut urheilijat meditoivat, jotkut visualisoivat tulevia haasteita etukäteen, ja jopa strategista ajattelua ja päätöksentekoa opettavat pelit helpottavat ongelmanratkaisukykyä ja keskittymistä. Nämä ominaisuudet ovat korvaamattomia silloin, kun kiipeilijä toimii fyysisten kykyjensä äärirajoilla. Hyvänä esimerkkinä äärirajoille itsensä ajanut espanjalainen Kilian Jornet, joka on kiivennyt Mount Everestille kahdesti.

Henkinen valmistautuminen on vähintään yhtä tärkeää

Matka alkakoon

Kun kaikki on kunnossa, niin alkaa matkasuunnittelu. Kuten sanottua, aivan halpaa lystiä Everestin valloitus ei ole. Yleisimpien arvioiden mukaan matkaan kannattaa budjetoida vähintään 30 000 euroa. Summa kuulostaa hurjalta, mutta rahaa menee lentoihin, kiipeilylupaan, varusteisiin, yöpymisiin ja monenlaiseen muuhunkin yllättävään, joten matkaan kannattaa varata säästöjä.

Nepaliin löytää lentoja helposti ja kustannukset vaihtelevat 500-700 euron välillä. Mitä aiemmin suunnittelun aloittaa, sen todennäköisemmin löytää lennot edullisesti. Tavallisimmin ihmiset varaavat lennot Katmanduun, ja ottavat jatkoyhteyden sieltä Luklaan, joka on lähempänä Mount Everestin rinteitä. Bussiyhteys Katmandusta on hankala, joten monet päätyvätkin lentämään suoraan Luklaan, maailman pelottavimmaksi lentokentäksi tituleerattu lentokenttä, joka on lähimpänä Mount Everestiä. Nimensä Lukla on saanut kiitoradastaan, joka loppuu tyhjään ilmaan. Luklan kauttakin retkeiltävää riittää: Everestin etelä-seinämän perusleiriin kestää noin reilun viikon.

Toinen vaihtoehto on mennä Jirin kautta. Ensin matkataan Katmandusta kymmentuntisella bussikyydilllä Jiriin, josta alkaa noin kuudesta kahdeksaan päivään kestävä vaellus Luklaan. Tämä voi kuulostaa hurjalta, mutta on tavallaan myös pehmeä lasku Himalajan rinteille, sillä sopeutuminen vaellukseen ja ohueen ilmaan alkaa välittömästi. Optimaalisin aika Everestille kiipeilyyn on toukokuussa, jolloin rinteillä riittääkin tunkua. Kaksi kolmasosaa lähtee liikenteeseen Nepalin puolelta, mutta kolmasosa kiipeää myös Tiibetin pohjoisrinteiden kautta.

Harjoittelemassa Norjassa

Ensialkuun on kuitenkin päätettävä oma lähtötaso. Ole itsellesi realistinen. Kyse ei ole kauppareissusta. Jo aiemmin mainittujen varusteiden lisäksi matkaan kannattaa varata sopivia eväitä Suomesta ja runsaasti seikkailumieltä. Matkanjärjestäjät tarjoavat valmiita matkapaketteja, ja vuoret ovat myös avoinna itsenäisille matkaajille. Järkevät itsenäiset matkaajat vuokraavat paikallisoppaan, joita hieman virheellisesti saatetaan nimittää kantajiksi, sherpoiksi. Todellisuudessa sherpat ovat paikallisia, kokeneita kiipeäjiä, jotka tuntevat alueen ja auttavat ensikertalaisia heidän valloitusurakassaan. Hyvä sherpa on kultaakin kalliimpi, ja ansaitsee kaiken kunnioituksen.

Nepal ja sen rinteet saattavat olla vain lentolipun päässä, mutta todellisuudessa vain ne, jotka ovat valmistautuneita vuorien kutsuun, pääsevät loppuun saakka. Päämäärätietoinen harjoittelu yhdistettynä “vuorihulluuteen” vie lopulta huipulle. Tsemppiä vuoritreeneihin!

 

 

 

 

Vuoden 2019 päätavoite

Erittäin hyvää uutta vuotta 2019 ystävät hyvät! Toivottavasti vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Täällä ainakin on suunnitelmat ensi vuotta varten ollut jo Nepalista paluun jälkeen kovassa vauhdissa ja ajattelinkin nyt kertoa hieman tarkemmin tämän vuoden päätavoitteestani.

Minne lähden kiipeilemään?

Suuntaan kesäkuussa Pohjois-Amerikkaan, tarkemmin sanottuna Alaskaan ja tavoittelemaan mantereen korkeinta vuorta eli Denalin 6190 metrin huippua. Denali kuuluu yhtenä huippuna Seven Summits -vuoriin eli jokaisen mantereen korkeimpaan huippuun.

Denali valikoitui tämän vuoden vuoreksi hiukan sattumalta. Olin ajatellut ennen Nepalin matkaa, että panostan treenaamiseen 2019 ja käyn ehkä kiipeilemässä Perussa ja Norjassa. Tavoitteena olisi edelleen hankkia uusia tietoja, taitoja ja kokemusta, joista toivottavasti tarvitsen 2020 Everestillä.

Nepalissa kuitenkin retkikunnan johtaja Don, joka on Jenkki ja pääasiassa Alpine Ascents -nimisen retkikuntaoperaattorin opas, puhui reissun alusta asti Denalista ja kuinka upea se on ja kaikkien ihmisten pitäisi kokea se ja kuinka Alaska on hänen mielestään yksi maailman kauneimpia vuoria.

Denalille kiipeäminen

Olen jossain kohti sanonut, että haluan mahdollisesti kiivetä Seven Summits -huiput, mutta päätavoite on kuitenkin seuraavien vuosien aikana Everest. Täksi vuodeksi olin päättänyt, että haluan lähteä reissuun kesällä, koska Nepalin matka muistutti hyvin sen, kuinka rankkaa matkalla voi olla. 8000 metristen vuorien kiipeilykausi Nepalissa on pääosin keväällä, joka tulisi aivan liian nopeasti ja toisaalta syksyn kiipeilykausi venyisi taas liian pitkälle ensi vuotta ajatellen. Kasitonnisilla pystyn kiipeämään vielä tulevaisuudessa monen monta vuotta.

Pakistan oli myös yksi vaihtoehto kesän reissupaikaksi ja ensimmäisen 8000 metrin kiipeäminen siellä. Tätä olin miettinyt ihan ajatuksen tasolla ja makustellut, onko vielä tämä vuosi edes kasitonniselle sopiva vuosi. Haluan kuitenkin antaa kaikkeni ja olla elämäni kunnossa keväällä 2020, jolloin toivottavasti suuntaan Everestille.

Matka kohti Denalia on alkanut – kuva Baruntselta

Miksi lopulta päädyin Denalin matkaan?

Jo kävellessämme alas Baruntselta alkoi ajatus Denalista kypsymään. Juttelin Donin kanssa pari päivää Denalista ja hän vastasi kaikkiin kysymyksiin, joista minulla tuli vain mieleen. Suurin huolen aiheeni oli, että riittäisikö taitoni ja kuntoni Denalille. Don oli vakuuttunut, että hän on nyt nähnyt, miten toimin vuorilla ja hän on aivan varma, että selviän.

Taisin sanoa päivä ennen Luklaan saapumista, että olen päättänyt lähteä Denalille. Soitin kotiin ensimmäistä kertaa ja kerroin, että ensi vuoden vuori on päätetty. Vastaus tähän oli, että se arvattiin kyllä.

Vuoritavoitteeni 2019 Denali – kuva Nepalista

Pidän ajatuksesta, että matkaan lähtee tuttu opas ja tiedän, millainen Don on vuorilla. On ihanaa, että tuntee oppaan ja tietää, mitä edessä on sen suhteen. Don oli avulias, opettavainen, tietyissä turvallisuuteen liittyvissä asioissa tiukka ja toisaalta huomioonottava Nepalissa, joten uskon hänen olevan aivan elementissään Denalilla.

Keitä muita lähtee reissuun?

No saavuttuani kotiin vaihdoimme yhteystietoja ja pian englantilainen Steve laittoi minulle viestiä. Hän onnitteli Baruntsen huipusta ja harmitteli, kuinka hän lähti kotiin jo Mera Peakin jälkeen. Hän ei ollut tajunnut, että reissulla voisi kiivetä kaksi vuorta ja sama porukka olisi se, joka on Mera Peakillä ja Baruntsella.

Hän myös kysyi, mitä ajattelin kiivetä seuraavaksi ja kerroin Denalista. Muutaman päivän jälkeen sain viestin, että haittaisiko jos hän tulisi samaan retkikuntaan mukaan. Olin tietenkin ilahtunut ja sanoin, että todellakin. Olihan meillä ollut hauskaa Mera Peakilläkin (vaikka Steve oli minua paljon vahvempi ja nopeampi kiipeäjä).

Minä ja Don Nepalissa

Näin sitten tapahtui, että varasimme Denalin retkikuntapaikat ja tapaamme Steven, Donin ja loppuretkikunnan kanssa kesäkuussa Alaskassa. Ihan mahtavaa, sillä tiedän telttakaverini ja oppaan. Voisiko tilanne olla parempi? Enpä usko.

Miten Denali eroaa Baruntsesta?

Denalia sanotaan kovemmaksi vuoreksi kuin Everestiä ja monet kiipeilijät harjoittelevat Denalilla ennen Everestin kiipeilyä. Mistä rankkuus sitten johtuu? No, Denalilla kannetaan kaikki tavarat koko ajan itse. Ei ole siis retkikunnan kantajia perusleiriin, vaan rinkassa ja ahkiossa kulkee kaikki tarvittavat tavarat alusta loppuun.

Denali on myös siinä mielessä tekninen, että reissussa ollaan paljon jäätiköllä ja köysistössä, joka meinaa tietysti jäätikköliikkumisen taitoja tarvittavan ja esimerkiksi railopelastautuminen täytyy olla hyvin hallussa. Tämän lisäksi sääolosuhteet voivat olla korkeuteensa nähden erittäin kylmät ja tähän lisättynä fyysiset haasteet ja korkeus tekevät reissusta varmasti haastavan.

Denali 2019

Denalilla tullaan liikkumaan paljon jäätiköllä

Alkuvuosi tuleekin sisältämään erittäin paljon hyvää, laadukasta ja hyvin mietittyä treenaamista, jolla lähdetään tavoittelemaan Denalin huippua. Olen joka päivä innoissani tulevasta reissusta, mutta samalla tietenkin jännittää tulevat haasteet. Erityisesti valmistautumisesta tulen kirjoittamaan täällä blogin puolella erittäin ahkerasti.

 

Millaisia tavoitteita teillä on vuodelle 2019?