Blogitaukoa on tullut jonkin aikaa. Olen seuraillut ahkerasti kevään kiipeilykautta ja moneen otteeseen huomannut pohtivani, että teinkö oikean päätöksen jäädessäni kotiin. Toisaalta eteen on tullut pieniä vastoinkäymisiä, jotka ovat vahvistaneet päätöksen olleen oikean.
Kaaduin marraskuussa Ama Dablamilla tullessani alas ja satutin rytäkässä nilkkani. Kävin heti Suomeen tullessa näyttämässä nilkkaa ja se ei ollut murtunut. Sain nilkkatuen ja käskyn pitää tukevaa kenkää. Asiaa hoidettiin nivelsidevammana ja ne usein paranevat itsekseen.
Lähdettiin Ylläkselle ja aloitin hiihtämisen. Hiihtäessä nilkka ei juurikaan tuntunut, mutta välillä oli pieniä kiputuntemuksia jalan alueella. Eniten sattui laittaa laskumono jalkaan, mutta nilkka ei myöskään tuntunut epästabiililta. Talvi sujui normaalisti ja nilkka ilmoitteli olostaan aina silloin tällöin.
Tulimme maaliskuusssa Helsinkiin ja aloitin juoksemisen. Nilkka kipeytyi lenkillä ja pian jokainen juoksuaskel sattui. Ei muuta kuin uudestaan lääkäriin ja näyttämään jalkaa. Tällä kertaa nilkasta otettiin magneetti ja sieltähän paljastui marraskuussa tapahtuneen kaatumisen jälkitila ja tulehdus yhdessä jänteen jännetupessa.
Sain ohjeeksi juuri ennen uutta Lapin reissua, että kipujen mukaan tekeminen on hyvästä ja jos kivut jatkuvat, niin otetaan käyttöön sitten seuraavat hoidot eli käytännössä kortisonipiikki ultraääniohjauksessa jännetuppeen. Pahimmillaan nilkkaa pitäisi operoida, mutta tätä ortopedi ei pitänyt kovinkaan todennäköisenä. Itse pidän operointia viimeisenä mahdollisuutena. Tärkeintä olisi myös kuntoutus erilaisten fysioterapeutin antamien ohjeiden avulla.
Käytiin Lapissa ja pystyin hiihtämään oikein mallikkaasti, myös pidempiä lenkkejä. Lapissa olemisen jälkeen ehdin käydä yhdellä juoksulenkillä ja vappuna olimme sauvakävelemässä ja jalkapöytääni tuli todella kovaa kipua. Käveltiin lenkiltä autolle ja en pystynyt juurikaan enää astumaan jalalle. Kipu oli niin kovaa, että kävely oli käytännössä mahdotonta.
Pelästyin kipuja ja varasin heti ajan ortopedille. Ensin epäiltiin hermopinnettä ja sen jälkeen rasitusmurtumaa jalkapöydässä. Tuntui todella hassulta, että olisin saanut murtuman aikaiseksi ilman pidempiä juoksulenkkejä. Kävin magneetissa ja jalassa ei onneksi oli murtumaa. Sen sijaan jalkapöytään on tullut luumustelma, joka paranee itsestään.
Tällä hetkellä on täysin epäselvää, mikä oikeastaan aiheutti tuon luumustelman. Kipeytynyt nilkka ja askeltamisen muutokset, kova rasitus vaikkakin lähes olematon määrä iskuja, uusi kiipeilykenkä, päkiällä tehdyt nilkan kuntoutusjumpat ja useammat kovemmat tippumiset kiipeilyseinällä ja jalka edellä… En tiedä eikä täyttä varmuutta syistä tietenkään ole.
Nyt vapusta on kulunut pari viikkoa aikaa ja olen kävellyt minimaalisen määrän, levännyt ja jättänyt kiipeilyt välistä. Jalka on jo huomattavasti parempi, mutta ei täysin kivuton. Pahinta on edelleenkin kävely ja juoksuaskelista ei tarvitse toistaiseksi kuin haaveilla. Kiipeilytossu tuntuu kengältä, jota ei kannata nyt laittaa jalkaan.
Luumustelma paranee itsestään ja ainakin seuraavat kolme viikkoa on vielä iskutuksen välttämistä ja senkin jälkeen jalan kanssa täytyy edetä varovasti. Pyöräily ei tällä hetkellä aiheuta minkäänlaisia kipuja, olen myös käynyt uimassa ja vesijuoksemassa sekä kuntosalilla pitkän tauon jälkeen.
Harmillisinta on ollut se, etten ole pystynyt kiipeämään. Jalkapöydässä tuntuu kipua tossu jalassa ja kiipeily ilman toista jalkaa ei oikein ole mahdollista. Minun piti lähteä tällä viikolla Chamonixiin vihdoinkin kiipeilemään kaverin kanssa, mutta näin paremmaksi vaihtoehdoksi siirtää lentoja ensi talvelle ja jatkaa jalan lepuuttamista vielä viikon lisää.
Onneksi jalka vaikuttaa koko ajan paremmalta ja paremmalta, joten toiveita on siitä että luumustelma paranee kyllä kun vain malttaa odottaa. Ensin harmitus oli valtava, mutta onneksi nykyään osaa jo laittaa asiat perspektiiviin ja miettiä, että mikä on tärkeää. Tärkeintä on, että jalka parantuu syksyn Nepalin matkaa varten.
Kesä Alpeilla
Lähdemme juhannuksena lautalla kohti Trävemündea ja ajamme sieltä autolla Chamonixiin kuudeksi viikoksi. Olemme vuokranneet kämpän melko läheltä Chamonixin keskustaa ja sieltä käsin on tarkoitus tutustua Chamonixin alueen kiipeily, vaellus, pyöräily ja muihin ulkoilma-aktiviteetteihin.
Kesän tarkoitus on olla hyvä kiipeilykausi ja erityisesti odotan, että pääsen tutustumaan paremmin Chamonixin alueen kiipeilymahdollisuuksiin. Moni on kysellyt tikkilistoja tai haaveita, ja olen toposta sellaisia merkinnytkin mutta ensisijaisesti haluan päästä katsomaan mahdollisuuksia ja kokeilemaan uusia juttuja ja sitä kautta todennäköisesti muodostuu myös parempi ajatus tulevista haaveista.
Kesällä on myös toinen tarkoitus ja se on valmistautuminen syksyn Nepalin matkaa varten. Nepalissa minulla on tarkoitus kiivetä kasitonnisia ja siitä myöhemmin lisää.
