Viimeinen osa Coloradon reissuamme oli mennä kalliokiipeilemään. Olimme jo kiertäneet vuoristossa Aspenissa, käyneet kanioneilla ja eri luonnonpuistoissa.
Olen aiemminkin kirjoitellut täällä blogin puolella, etten ole mikään taitava seinäkiipeilijä tai kalliokiipeilijä. Vasta-alkaja ja teknisyydeltäni olen valovuoden jäljellä parempia kiipeilijöitä. Tämä on sinänsä siistiä, että minulla on taas kerran edessä haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä urheilijana.
Reissussa oli mukana useampi todella hyvä ja kiipeilyä pitkään harrastanut tyyppi. Olin luottavaisin mielin, sillä tiesin olevani hyvissä opeissa. Olin kertonut oman tasoni ja silti kokeneemmat kiipeilijät olivat valmiita lähtemään seinälle opettamaan kaiken, mitä kalliokiipeilystä täytyisi tietää.
Ensimmäisenä päivänä suunnattiin seinälle ja tarkoituksena olisi, että kävisimme läpi liidikiipeilijän varmistamisen, liidauskiipeilyn tekniikkaa ja miten kalliokiipeilyssä jatkot eli ne seinään ankkureihin kiinnitettävät varusteet siivotaan seinältä pois. Tarkoitus oli, että harjoittelimme helpoilla seinillä, joilta tippuminen olisi käytännössä hyvin epätodennäköistä.
Yksi päivä siis harjoiteltiin näitä edellä mentyjä juttuja ja käytiin kaikki ihan perusteista lähtien läpi. Tämä oli tosi hyvä juttu parista syystä: halusin, että kaikki käydään läpi ja ollaan yhteisellä kartalla siitä, mitä tehdään ja toisaalta varsinkin minun toimiessa muulla kuin omalla äidinkielellä halusin, että asiat käydään vielä englanniksi läpi siten, että pystyin kyselemään kaikki asiat yksitellen läpi.
Näin vietettiin ensimmäisestä kalliokiipeilypäivästä useampi tunti ja itsevarmuutta alkoi tulla, kun pääsi helpoille seinille ja homma alkoi sujumaan mukavasti. Siirryttiin vaikeammille reiteille, joilla oikeasti pääsi haastamaan itseään. Voi vitsit, miten mahtavaa olikaan! Ja hauskaa. Koko ajan tarkoituksena oli, että pidetään ennen kaikkea hauskaa.
Tehtiin myös niin, että vaikeimmilla seinillä kaverini liidasi ylös ja kiipesin perässä yläköydellä ylös ja siivosin seinän jatkoista ja laskeuduin yläankkurilta alas. Tässä tuli myös mukavasti laskeutumiseen varmuutta lisää ja yläankkurilla toimiminen alkoi tuntua myös luontevalta.
Oli myös hyvä, että sain kiivetä haastavammat seinät yläköydellä, koska aika usein jouduin ottamaan taukoja keskellä seinää ja välillä oli niin haastavia seiniä, että tuntui etten millään pääse ylös. Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa pisteet amerikkalaisesta asenteesta, sillä minua todella kannustettiin ja sanottiin, että nyt kiipeät ylös eikä me täältä lasketa sinua alas. Seinältä oli päästävä ylös ja äheltämisen aikaansaannoksena sitä tulikin päästyä seinän yläankkurille.
Huomasin, että kyllähän niitä vaikeimpiakin reittejä on mahdollista päästä ylös jos vain oikeasti yrittää eikä pelkää tippumista köyden varaan. Ainakin haasteita riitti, koska välillä tuli tiputtua köyden varaan useammankin kerran yhden seinän varrella. Sinänsä on positiivista, että en nähtävästi pelkää tippumista köyden varaan.
Seuraavat päivät kiipeilimme koko päivän kallioilla ja kertaakaan emme kiivenneet samaa reittiä kahta kertaa. Coloradossa on ihan mahdottoman paljon kalliokiipeilypaikkoja ja uusia seiniä löytyy lähes, minne vain haluaa mennä kiipeilemään. Se on todella siistiä ja kaikille löytyy käytännössä helposta todella haastaviin reitteihin. Vahva suositus kaikille kalliokiipeilijöille!
