Pyöryttää, sattuu, sydän hakkaa tuhatta, ahdistaa, tuntuu että taju lähtee. Tämä oli vallitseva tunne muutama päivä sitten. Oli jopa pelottavaa tajuta, kuinka lähellä pyörtymistä todennäköisesti kävi. Juoksusta piti vaihtaa crossariin, koska tärähdyn alkoi oksettamaan. Samalla myös tehoja oli laskettava huomattavasti ajatellusta tasosta.
Tapahtuneessa pahointivointikohtauksessa yksi suurin tekijä oli varmasti erittäin huonosti ja vähän nukutut neljän tunnin yöunet. Olin tullut reissusta ja odottanut äitini tulevan iltalennolla omalta reissultaan ja seuraavana aamuna kello herätti aamun ensimmäiseen junaan, jotta kerkesin opiskeluhommien pariin tarpeeksi ajoissa.
Mitä opin: oman kehon kuunteleminen on kohtalokkaan tärkeää sekä arkisessa elämässä että vuorilla. Eilen kirjoitin vuoristotaudista, jonka välttämisessä juuri tuo oman kehon kuuntelu on tärkeää. Tämä episodi osoitti sen, että oppiminen on tässä kohtaa vielä kesken.
Tästä nukahtamistaidosta täytyy kyllä olla kiitollinen, sillä voin vain kuvitella millaista tuskaa nukahtamis- tai uniongelmat voivat ihmisen psyykeelle tehdä.
