Havaihduin eilen kommenttiin: ”susta on tullut ihan levoton koko ajaksi”. Koko ajan tuntuu olevan jokin projekti työn alla. Askarrellaan kenkäpaikkaa, ostetaan puuttuvia tavaroita, testataan tavaroita, askarrellaan, leivotaan, näperrellään tai muuten vaan päässä sinkoilee sata asiaa samaan aikaan.
Mitä lähemmäs matka on alkanut tulemaan, sen nopeammaksi ajatusten juokseminen on muuttunut. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ajastani ehkä 80% menee vain ja ainoastaan matkan ajattelemiseen. Tuokin prosenttiluku saattaa olla liioitellut alhainen… Ajatukset vain pyörivät tulevan matkan ympärillä niin kovin, että olen todennäköisesti uuvuttanut vuorijutuilla myös kaikki läheisenä.
Lepoviikko on kyllä tehnyt hyvää, vaikka onkin ollut ajoittain myös turhauttava. Torstaina kävin salilla kevyesti treenaamassa ja jalat olivat kuin höyhenen kevyet, tunne hapottavasta reidestä tuntui vain muistolta. Tietysti sain heti myös palautetta salitutuilta, että eikös sinun pitäisi levätä eikä olla täällä salilla. No olin salilla, mutta kevyesti treenaamassa, sillä tällä hetkellä mieleni vaatii tekemistä.
Levottumuus on ulottunut siihen pisteeseen asti, että puuhailen kotona käytännössä koko ajan jotain. Tein jopa ensimmäiset joululahjat eilen! Askartelin ja tein, jotta ajatukset pysyivät kurissa. Toki lopputulos myös teki hyvän mielen ja odotan jo innolla lahjan antamista, sillä siitähän se riemu vasta syntyykin.
Tässä pieni ote eilisen puuhasteluista:
